Päiväretki Bolognasta San Marinoon

San Marino on piskuinen, Italian ympäröimä valtio, jossa asuu 33 700 asukasta (tieto vuodelta 2021). Se on Euroopan kolmanneksi pienin valtio ja maailman vanhin tasavalta. Maa oli pitkään eristäytynyt muulta maailmalta, mutta 1900-luvulla tapahtui muutos ja vuonna 1992 San Marinosta tuli YK:n jäsenvaltio. San Marinon pääkaupunki sijaitsee korkean kukkulan huipulla ja se siintää horisontissa kutsuvana, kun sitä lähestyy autolla.

Vuokra-autolla San Marinoon

Bolognan lähellä on monia kivoja päiväretkikohteita. Meidän valintamme oli San Marino. Välimatka on noin 130 kilometriä. Parhaiten se taittuu vuokra-autolla, mutta on mahdollista myös julkisilla; paikallisjunalla Riminille ja sieltä bussilla San Marinoon. Sitäkin vaihtoehtoa mietimme, mutta totesimme auton helpommaksi.

Vuokrasimme auton jo hyvissä ajoin ennen matkaa ja hotellin aamupalan jälkeen kävelimme reilun kilometrin matkan autovuokraamoon. Noleggiaren vuokraamoa oli haukuttu paljon netissä, ja hieman jännitti miten meille käy. Huonoista kokemuksista huolimatta päätimme testata vuokraamon, koska hinta oli edullinen. Eihän se ihan nappiin mennyt, mutta vika ei ollut heissä vaan meissä. Passi oli jäänyt hotellille ja ilman sitä vuokraus ei onnistunut. Ei auttanut muu kuin ravata takaisin hotellille passia noutamaan.

Olimme toivoneet autoon navigaattoria, koska sen avulla olisi helpompi suunnistaa kuin kännykän pieneltä näytöltä. Kun paperityöt oli tehty, auto noudettiin noin 300 metrin päässä olevasta parkkihallista ja meidän piti kysyä sieltä olisiko yhtään navigaattoria vapaana. Etukäteen sitä ei pystynyt varaamaan. Navit olivat kuulemma todella kysyttyjä ja yleensä aina varattuja. Olimme ladanneet varmuuden vuoksi kännykkään karttoja mutta pidimme peukkuja, että saisimme navin. Yllätys oli suuri, kun hyppäsimme autoon ja huomasimme, että siinä oli integroitu navigaattori. Ilo muuttui pian harmitukseksi, koska se ei toiminut. Parkkihallin kaverilla ei ollut ratkaisua asiaan, vaan hän pyysi meitä palaamaan toimistolle. Koukkasimme sitä kautta ja jostain laatikon pohjalta he kaivoivat vanhan kunnon TomTomin apuun. Sitä ihmettelimme mikseivät he antaneet sitä meille heti kun asiasta kysyimme. Nyt tuli taas ylimääräinen mutka matkaan. Vihdoin pääsimme liikkelle.

San Marinon vanha kaupunki sijaitsee Monte Titano -kukkulalla noin 750 metrin korkeudessa. Sinne kiemurtelee serpentiinitie, joka oli hidas ajaa. Olimme varautuneet siihen, että parkkipaikkaa joutuu etsimään pitkään. Pysäköintipaikkoja on tien varrella useampia, mutta mitä alemmaksi auton jättää, sen pidempi matka on kävellä ylös. Yksi vaihtoehto on hissi (cable car), jolla pääsee Borgo Maggiore parkkipaikalta suoraan keskustaan. Hissi kulkee 15 minuutin välein ja hinta on noin 3 euroa (syksy 2022). Ajoimme ensin ylös asti ja etsimme sieltä parkkipaikkaa. Ajatus oli, että jos sieltä ei löydy, ajamme alemmaksi. Yksi paikka löytyi aika nopeasti, mutta siihen olisi saanut jättää auton vain puoleksi tunniksi. Ajelu jatkui ja tilanne näytti huonolle. Kaikki paikat olivat täynnä ja ajelimme ristiin rastiin haravoiden silmillä vapaita paikkoja. Vihdoin erään kadun reunasta löytyi yksi paikka, joka onneksemme oli vieläpä ilmainen. Tietulleihin oli mennyt jo 16 €, joten maksuton pysäköinti oli todella tervetullut.

San Marino ja kolme tornia

Kun saimme auton parkkiin, suuntasimme ensimmäisenä lounaalle. Kello oli jo paljon, koska Bolognan päässä oli kulunut kaikkeen alkusählinkiin aikaa. Kun vatsat oli täynnä, suuntasimme kohti San Marinon kolmea tornia. Guaita, Cesta ja Montale ovat kohonneet tuhannen vuoden ajan San Marinon sinistä taivasta vasten ja hienolta näkemämme Guaita kieltämättä näyttikin. Torneista Montale on ainoa, jonne ei pääse sisälle, mutta muihin pääsee muutaman euron lipulla. Me emme kiivenneet niihin, vaan tyydyimme katselemaan Guaita-tornia kauempaa. Jos haluat kiivetä torneihin ja mietit kumpaan menisit, valitse keskimmäinen Cesta. Sitä kehutaan eniten, koska sieltä on näkymä kahteen muuhun torniin ja bonuksena hienot maisemat San Marinon kaupunkiin.

Kävelimme kapeita, vanhojen rakennusten reunustamia kujia ympäriinsä. Nousimme portaita yhden päivän porrastreenin verran ja ihastelimme kauniita kukkaistutuksia. Päivä oli lämmin, tosin tuulinen, mutta lyhythihaisella tarkeni hyvin tepastella pitkin vanhaa kaupunkia.

Piipahdus Riminillä

Kotimatkalla päätimme tehdä pienen piipahduksen Riminin hiekkarannoille. Meistä kumpikaan ei ole koskaan siellä rantalomaa viettänyt ja sillä oli hauska päästä näkemään minkälaisesta paikasta on kyse. San Marinosta on vain reilun 20 kilometrin matka Riminille ja se taittui noin puolessa tunnissa.

Riminillä oli hyvin hiljaista. Kausi oli ohi ja moni paikka oli laittanut ovet kiinni. Kävimme katsomassa pitkää hiekkarantaa, joka näytti jatkuvan silmän kantamattomiin. Vaikka loma Riminillä ei aikaisemmin ole houkutellut, nyt tuli tunne, että tännehän voisi vaikka joskus tulla uudestaan.