Bratislava – Slovakian pieni pääkaupunki

Bratislava on yksi Euroopan huonoimmin tunnetuimmista pääkaupungeista. Sieltä puuttuvat maailmankuulut nähtävyydet. Jos kadulle menisi tekemään gallupia mistä Bratislava tunnetaan, suomalaiset saattaisivat muistaa sen parhaiten jääkiekon maailmanmestaruuskisoista vuodelta 2019. Vaikka Bratislavassa ei huikeita nähtävyyksiä ole, kannattaa siellä piipahtaa vaikka päiväretken verran. Se on kätevästi yhdistettävissä esimerkiksi Wienin reissuun. Tämä oli meilläkin mielessä, kun suunnittelimme Wienin matkaa helmikuun lopulle.

Bussilla Bratislavaan

Päiväretken sijaan päädyimme viettämään Bratislavassa yhden yön. Hyppäsimme Wienin lentokentältä bussiin ja hurautimme sillä vajaan tunnin matkan Slovakian puolelle. Bussiliput voi ostaa etukäteen netistä, jolloin ne edullisimmillaan ovat noin 5 €. En uskaltanut ostaa niitä ennakkoon, koska ei oltu varmoja mihin bussiin ehditään. Lippuja saa myös kuskilta, mutta hinta on silloin tietysti kalliimpi. Me maksoimme niistä 11 €/hlö.

Maisemat eivät matkan varrella olleet kovin ihmeelliset, joten nukahdin jossain reissun puolessa välissä ja heräsin kun aloimme lähestyä Bratislavaa. Sää oli auringosta huolimatta viileä. Bratislavassa tuulee usein ja mekin saimme osamme siitä, kun kävelimme bussipysäkiltä kohti vanhankaupungin sokkeloisia mukulakivikatuja ja majoitusta.

Bratislavan vanhankaupungin kujilla

Majoituimme Aplend City Hotel Perugiassa, jonka sijainti oli ihanteellinen vanhankaupungin sydämessä. Huoneen hinta oli edullinen (noin 90 €). Hotellista suoraan varatessa sai halvemman hinnan kuin Bookingin kautta. Huoneemme oli jo valmis, vaikka oli vasta aamupäivä. Veimme sinne laukut ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Pyörimme aluksi vanhankaupungin kaduilla ja piipahdimme oluella slovakialaisessa ravintolassa. Paikallinen ruoka on lihapainotteista, joten emme halunneet siellä syödä, vaikka lounasaika olikin jo käsillä. Kristallikruunun valossa nautittujen juomien jälkeen jatkoimme tutustumismatkaa pienille kujille.

Bratislavan linna

Parin tunnin kaupungilla pyörimisen ja lounaan jälkeen mies halusi hotellille huilaamaan. Minä janosin lisää nähtävää ja päätin kävellä Bratislavan linnalle, joka on yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Matka sinne mutkitteli mukulakivikatuja pitkin. Kaduilla oli hiljaista eikä vanhankaupungin turistiryppäistä ollut tietoakaan.

Linna sijaitsee korkealla kukkulalla, joka on ollut asuttuna aina kivi- ja pronssikausien vaihteesta saakka. Linna on kokenut vuosien varrella eri vaiheita. Kivilinna nousi kukkulalle 900-luvulla ja se muunnettiin goottilaiseksi linnoitukseksi vuonna 1430. 1500-luvulla se muovautui renesanssilinnaksi ja vuonna 1649 se rakennettiin uudelleen barokkityyliin. Kuningatar Maria Teresan aikana linna koki loistokkaita vuosia kuninkaanlinnana. Vuonna 1811 se tuhoutui tulipalossa ja jälleenrakennettiin vasta vuosina 1956-1968.

Linnassa toimii Slovakian kansallismuseo eikä se kuulemma ole mitenkään erityinen. En halunnut siihen aikaa tuhlata, vaan kiertelin linnan pihassa ja puutarhassa. Aiemmin päivällä aurinko pilkahteli pilvien lomasta, mutta nyt se pysyi piilossa ja sää oli muuttunut harmaaksi. Linnan pihalta oli hienot näköalat kaupungin ylle. Kun katselin linnan rujoa puutarhaa, mietin miten tämäkin paikka kesällä olisi hurmaava kukkineen ja vehreine pensaineen ja puineen. Harva kaupunki on parhaimmillaan harmaassa talvisäässä. Kun kävelin mäkeä alas linnalta pohdin jaksaisiko vielä poiketa UFOssa, joka on sillan huipulla lentävää lautasta muistuttava näköalatasanne ja siellä toimii myös ravintola. Sade kuitenkin sotki suunnitelmat. Sateenvarjo oli jäänyt hotellille enkä viitsinyt kastella itseäni.

Sininen kirkko

Illalla reippailimme ennen syömään menoa Pyhän Elisabethin kirkolle, joka tunnetaan myös Sinisenä kirkkona. Se sijaitsee noin kilometrin päässä keskustasta. Jos haluaa käydä kirkon sisällä, kannattaa ajoittaa käynti sen erikoisiin aukioloaikoihin. Kirkko on auki vain aamulla pari tuntia ja illalla toisen mokoman. Tarkemmat aukioloajat löytyvät täältä. Meidän lisäksemme kirkossa oli muutama henkilö ja pappi puhui jotain, mutta emme siitä ymmärtäneet. Puhe loppui yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin, joten kyse ei ollut perinteisistä kirkonmenoista. Istuimme hetken kirkon penkissä ja ihastelimme sen kauniita maalauksia.

Kun lähdimme huoneesta illalliselle, siellä oli aika kylmä emmekä saaneet lämpötilaa säädettyä. Pyysimme huoneeseen lisää lämpöä, koska yöllä olisi kurja palella. Kun palasimme illalliselta, lämmin tuulahdus oli ovella vastassa. Lämpömittari näytti 28,5, huh! Ihan sellaista emme olleet toivoneet. Saimme onneksi itse säädettyä lämmöt mieleiseksi.

Aamulla nautimme hotellin hyvän ja monipuolisen aamupalan. Aamiaishuone oli sisustettu kivasti paikalliseen tyyliin ja kaiuttimista soi slovakialainen musiikki. Rautatieasemalle oli noin kahden kilometrin matka. Emme jaksaneet laukkujen kanssa kävellä, vaan tilasin Boltin. Kyyti oli edullinen 4,5 euroa. Asemalta ostimme liput Wienin junaan (14,90 €/hlö) ja puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme sen kyytiin.

Bratislava oli mukava makupala Wienin matkan yhteyteen. Vanhakaupunki oli pieni ja se oli nopeasti kierretty. Jos olisimme viettäneet siellä toisen yön, olisi voinut tehdä retken Devinin linnaan (12 km Bratislavasta) ja kesäaikaan risteily Tonavalla olisi ollut hieno kokemus. Mutta yksi yö oli mielestäni riittävä. Bratislava ei tehnyt sellaista vaikutusta, että ihan heti haluaisin sinne takaisin. Mutta jos reitin varrella joskus osuu, niin kyllähän siellä uudestaan voisi piipahtaa.