Bentota – miten meni viimeiset päivät Sri Lankassa

Viimeiset päivät Sri Lankassa alkoivat olla käsillä. Viimeinen kohde ennen kotiinpaluuta oli Bentota, jonne siirryimme Dalawella Beachilta. Kävimme aamulla katsomassa vielä merikilpikonnia ja ihailemassa maisemia ennen kuin kyytimme tuli. Tilasimme sen alkumatkasta meitä kuskanneelta kaverilta. Kysyimme kyytiä myös hotellista, mutta heidän ratkaisu olisi ollut tavallinen taksi, ja hinta kuulosti aika kalliille. Saimme vakiokuskiltamme kyydin huokeampaan hintaan 8000 rupiaa eli n. 22 euroa. Matkaa oli noin 70 kilometriä. Vakiokuskimme ei itse päässyt, mutta hän lähetti kaverinsa.

Majoituimme Bentotassa Dutch Gate -hotellissa. Saimme huoneen heti, vaikka oli vasta keskipäivä. Huone oli todella kiva. Siellä oli kaksi isoa parivuodetta, ja tilaa muutenkin mukavasti. Päätyseinä oli kokonaan lasia, ja parvekkeelta oli hienot näkymät joelle.

Hotellissa oli vietetty edellisenä päivänä häitä, ja siellä oli vielä vieraita sekä kaikenlaista häärekvisiittaa näkyvilla. Ainoa iso miinua oli, ettei netti toiminut huoneessa, ainoastaan respan lähellä. Valitimme tästä ja vastaanotossa lupasivat järjestää jonkun hoitamaan asia.

Päädyimme syömään hotellilla lounaan. Istuimme ulkona katetulla terassilla, ja odotimme ruokaa tunnin. Muutama häävieras norkoili paikalla, mutta muuten paikalla ei ollut ketään. Sen vuoksi emme ymmärtäneet miksi ruoan tulo kesti niin kauan. Onneksi ruoka oli hyvää, kun vihdoin pääsimme syömään.

Lounaan jälkeen ajattelimme käydä kaupassa, ja ostaa sieltä pari olutta huoneeseen. Olisi kiva istua parvekkeella ja lueskella samalla nauttien kylmistä juomista. Eipä se sitten onnistunut. Alkoholia ei myyty, koska oli täydenkuun päivä eli Poya Day. Paikallisille se tarkoittaa vapaapäivää, jolloin käydään temppeleissä rukoilemassa, viedään kukkia ja muita lahjoja Buddhalle sekä pidättäydytään lihasta, alkoholista sekä viihteestä päivän ajan. Ravintoloissa ei tarjoilla lihan ja alkoholin lisäksi myöskään kalaa, tarjolla saattaa olla vain kasvisruokaa. Myös osa kaupoista, pankeista ja yrityksistä voivat olla suljettuja.

Huomasimme, että kaupan lähellä oli Pier88-ravintola. Päätimme käydä kysymässä mitä juomia heiltä saisi, ei tietenkään mukaan, mutta paikan päällä juotavaksi. Tarjoilija pudisteli pahoitellen päätään, ettei hän voinut myydä olutta mutta drinkit onnistuisivat. Värikkäistä juomista ei tietäisi ulospäin olisiko niissä pelkästään mehua vai jotain muutakin. Heillä oli vielä tarjous, missä sai kolme drinkkiä kahden hinnalla. Tartuimme tarjoukseen, ja koska paikka näytti muutenkin kivalle, teimme pöytävarauksen illaksi.

Menimme takaisin hotellille ja päätettiin nauttia hetki allaselämästä. Kysäisin tarjoilijalta testimielessä myydäänkö hotellissa olutta. Hän nyökkäsi ja hetken päästä istuimme kylmät tölkit kädessä aurinkotuolissa. Täydenkuun päivän säännöt eivät näköjään koskeneet hotelleja – ainakaan tätä.

Illalla palasimme Pier88-ravintolaan. Tilasin grillattua kanaa punaviinikastikkeessa ja vihanneksia. Oli superhyvää! Palasimme ajoissa hotellille, koska ”kylillä” ei ollut oikein mitään katseltavaa. Nettikin oli saatu korjattua, eikä tarvinnut enää hipsiä respaan, jos halusi jotain katsoa. Edellisillan hääseurue innostui laulamaan karaokea altaalla, ja kuuntelimme heidän laulusuorituksiaan pimenevässä Sri Lankan illassa.

Seuraavana aamuna alkoi kahdeksan aikaan kuulua jostain niin voimakas basson jytke, että ikkunatkin helisi. Olimme menossa aamupalalle, ja samalla yritimme paikallistaa mistä meteli tuli. Äänet paikallistuivat alakerran juhlatilaan, missä valmisteltiin tulevia häitä. Hotelli tuntui olevan suosittu häiden pitopaikka, ja niitä kuulemma vietettiin siellä lähes joka toinen päivä.

Kun metelin lähde löytyi, etsimme seuraavaksi aamiaista. Etsintäjoukkoihin liittyi ranskalainen pariskunta, ja lopulta piti kysyä respasta missä sitä tarjoillaan. Hän ohjasi meidät allasalueen vieressä olevaan pieneen huoneeseen, missä aamiaista vasta laitettiin esille. Ranskalaiset vaikuttivat kiukkuisilta, ja mies lähti ovet paukkuen pois. En ihmetellyt kiukkua, koska aluksi näytti siltä, että tarjolla olisi vain pelkkää leipää. Kun hetken odotimme pöytään tuli myös hedelmiä, kahvia ja mehua. Tarjoilu oli tuskastuttavan hidasta. Ilmeisesti heillä ei ollut riittävästä henkilökuntaa, koska häät olivat alkamassa heti aamusta ja juhlatarjoilut taisivat mennä hotellivieraiden edelle.

Aamupäivä kului altaalla, ja lounaalle kävelimme tuttuun Pier88 -ravintolaan. Iltapäivällä olikin aika siirtyä lentokentälle. Kun odotimme kyytiä kentälle altaalla työskennellyt tarjoilija tuli kysymään haluaisimmeko kurkata juhlasaliin missä häämenot olivat käynnissä. Tietysti halusimme! Juhlissa oli ilmeisesti tauko menossa, koska osa pöydistä oli tyhjinä ja bändi tauolla. Tila oli kauniisti sisustettu ja nurkkaan oli tehty pieni alttari. Hassuinta minusta oli se, että hääjuhla aloitettiin jo heti aamusta. Näimme vilauksen morsiamesta, ja hän oli kuvankaunis valkoisessa puvussaan.

Meidän oli kuitenkin aika sanoa heipat Sri Lankalle, ja siirtyä lentokentälle. Matka oli ollut aivan mahtava, ja monta kokemusta rikkaampana palasimme Suomen paukkupakkasiin.