Mirissa – rantapäiviä Sri Lankassa

Yalan kansallispuiston jälkeen vuorossa oli Mirissa, mikä on yksi Sri Lankan etelärannikon tunnetuimmista kohteista. Maan pääkaupunkiin, Colomboon, sieltä on matkaa moottoritietä pitkin noin 2,5–3 tuntia. Yalasta ajomatkaa sen sijaan kertyi noin pari tuntia, joista suurimman osan vietin silmät kiinni. Aikainen aamuherätys painoi silmäluomia.

Olimme jo aika lähellä Mirissaa, kun kuski veti tien sivuun ja vei meidät maistelemaan Sri Lankan kuuluisaa jälkiruokaa nimeltä Curd and Treacle. Se koostui paksusta buffalon maidosta tehdystä jogurtin tapaisesta hyytelöstä, ja sen päälle laitettiin kookoshunajaa. Se oli ihan maittavaa.

Yhden jälkeen iltapäivällä olimme perillä Thi Thi Palace -hotellissa. Meille varatussa huoneessa oli vielä edelliset asukkaat. Ihmettelimme sitä kovasti, koska kello oli kuitenkin jo sen verran, että huone olisi pitänyt luovuttaa siivottavaksi. Meille tarjottiin toista huonetta, joka olisi jo vapaana. Ei tykätty siitä, vaikka eihän me siinä vaiheessa tiedetty minkälainen se meille varattu huone oli. Jätimme sinne kuitenkin laukut, ja kävelimme vähän matkan päähän kevyelle lounaalle.

Kun palasimme hotellille, meidän huonetta oltiin juuri siivoamassa. Odotimme hetken ja vihdoin se oli valmis. Huone oli paljon valoisampi ja muutenkin kivempi kuin meille ensin vaihtoehdoksi tarjottu. Myöhemmin kävimme kävelyllä merenrannassa, ja katselimme mitä muuta hotellin läheltä löytyy.

Illallispaikkaa katseltiin netistä ja päädyttiin Zephyr Ceylon -ravintolaan. Sinne oli matkaa noin kilometri, mutta otettiin tuk-tuk. Jos joku ihmettelee miksei kävelty noin lyhyttä matkaa, ei yksinkertaisesti jaksettu. Alkuillasta oli vielä kuuma ja aikainen aamu painoi.

Ravintola oli tosi kiva, pöydät oli rannalla ja siellä kirjaimellisesti varpaat hiekassa nautimme hyvästä ruoasta ja livemusiikista. Ruoan jälkeen oli pirteämpi olo, eikä sää enää niin tukahduttavan kuuma, joten kävelimme takaisin.

Päivä Secret Beachilla

Seuraavana päivänä otimme tuk-tukin Secret Beachille. Hinnaksi sovittiin 1700 rup (noin 4,5 euroa). Hintaneuvottelussa meni vähän aikaa, koska kuski yritti saada mahdollisimman korkean hinnan, koska rannalle mennessä pitäisi nousta jyrkkä ylämäki. Hän kuitenkin suostui tuohon hintaan, vaikkei se hänen mielestään ihan riittävästi ollutkaan.

Secret Beach ei nimestään huolimatta ollut kovin salainen. Aurinkotuolit sai ilmaiseksi, kunhan tilaisi jotain baarista. Kaikki tuolit olivat varattuja, ja valloitimme ensin yhden pöytäryhmän. Hetken kuluttua huomattiin, että joku porukka oli lähdössä rannan tuntumasta ja saatiin heiltä tuolit. Oli ihanaa vaan chillata, uida ja lukea kirjaa. Myöhemmin syötiin lounasta.

Emme saaneet maksettua tuk-tuk kuskille, koska meillä ei ollut tasarahaa eikä hänellä ollut antaa vaihtorahaa. Hän antoi numeronsa ja sovimme, että hän tulisi hakemaan meitä, kun haluaisimme palata hotellille. Laitoimme hänelle what´s upin kautta viestiä. Hän tuli hakemaan, ja saimme maksettua myös aamupäivän kyydin.

Hotellilla ennätti vielä nauttia allaselämästä ennen illalliselle lähtöä. Menimme Mirissa Beachille ja sieltä löytyi kiva ravintola Lava Mirissa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä, joten oli hyvä että lähdimme sinne ajoissa. Ehdimme saada pöydän ravintolasta ennen suurinta ruuhkaa. Lava Mirissa oli tunnelmaltaan edellispäivän ravintolan kaltainen, rento ja aivan rannan läheisyydessä.

Epäselvyyksiä seuraavan hotellin kanssa

Illan aikana joku yritti kovasti tavoittaa miestä puhelimella. Numerosta päätellen soittaja oli Sri Lankasta ja ajattelimme aluksi, että se on tuttu tuk-tuk kuski, joka tarjoaisi meille kyytiä. Ei viitsitty aluksi vastata, mutta kun puhelin vain jatkoi pirisemistä, lopulta vastasin siihen. Puhelu tuli meidän seuraavan päivän hotellista. En saanut kunnolla selvää mistä oli kyse, koska ravintolassa oli meteliä. Sanoin soittajalle, että palaisimme asiaan hetken päästä hotellilla, missä olisi mahdollisuus puhua rauhassa.

Kun myöhemmin soitimme takaisin, meille kerrottiin, että varaamamme huoneen kylpyhuoneessa oli jotain hämminkiä. Jotain siellä kai oli rikki, ei ihan saatu selvää mikä. Hotellissa ei uskallettu luvata, että vika saataisiin korjattua seuraavaan päivään mennessä. Rivien välistä kuulosti siltä, että he yrittivät saada meidät perumaan varauksen ja etsimään toisen majoituksen. Koska seuraava päivä oli uudenvuodenaatto, tiesimme, ettei mistään olisi enää helppoa löytää mukavaa huonetta merinäköalalla. Juuri sellainen meitä olisi Dalawella Beachilla odottamassa. Onneksi mies oli tiukkana ja sanoi puhelimen toiseen päähän napakasti, että he saavat hoitaa kylppärin kuntoon tai antaa meille toisen vastaavan huoneen. Me tulisimme huomenna, ja huone pitäisi löytyä.

Hotellista luvattiin palata asiaan viimeistään seuraavana aamuna. Lopulta ei mennyt kuin noin viisi minuuttia, kun he jo soittivat takaisin ja kertoivat, että kaikki oli kunnossa — tervetuloa vaan! Ihmeteltiin loppuilta tätä episodia, ja jännityksellä mietimme mikä meitä seuraavana päivänä odottaisi.