Eläinterapiaa ja laamavaellusta Hutkon tilalla

Ajelimme viime sunnuntaina tyttäreni kanssa Pukkilaan. Lahdesta ajomatka kesti noin 40 minuuttia. Loppumatkasta tie kiemurteli peltojen välissä ja tuumailin, että nyt ollaan ihan uusissa maisemissa. En muista ajelleeni siellä päin koskaan ennen. Olimme matkalla Hutkon laama- ja eläintilalle ”Ruoki & Rapsuta & Laamaile” -hetkeen. Ihan tarkkaan en tiennyt mitä se tarkoitti, ajatus Hutkon tilalle menosta oli ollut tyttäreni. Tila tuottaa Green Care -palveluita, joka tarkoittaa luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Tyttäreni oli kiinnostunut aiheesta opintojensa vuoksi ja minuakin kiinnosti nähdä mitä se tarkoittaisi käytännössä.

Tilan emäntä Anu tuli pihalle vastaan ja kertoi, että olimme päivän ainoat asiakkaat, joten saisimme privaattikierroksen. Menimme ensin navettaan ja meno oli siellä kuin Piippolan vaarin laulussa. Lampaat määkivät, kukko kiekui ja possut röhisivät omassa nurkassaan. Anu esitteli lampaat nimeltä ja jokainen niistä yritti puskea lähemmäksi katsomaan meitä. Kun olimme aikamme silitelleet lampaiden villaturkkeja, oli aika siirtyä ruokintapuuhiin. Ensin sekoitimme lampaille ruoat Anun ohjeiden mukaan. Tyttäreni teki sekoitukset pässeille ja minä lampaille. Ruoka teki nopeasti kauppansa ja seuraavana vuorossa olivat vuohet.

Hutkon tila

Hutkon tilan juuret ulottuvat 1800-luvulle saakka. Parinsadan vuoden ikäinen tila on siirtynyt äidiltä tyttärelle jo neljännessä polvessa. Uusi sukupolvi on nytkin kasvamassa. Eläinavusteinen toiminta tilalla alkoi vuonna 2011 ja alkunsa se sai laamoista. Anu innostui tästä alkunperin Etelä-Amerikasta kotoisin olevasta lajista ja nyt niitä löytyy tilalta jo toistakymmentä. Laamojen lisäksi Hutkon tilalta löytyy muitakin hieman harvinaisempia eläimiä kuten muuleja, aaseja ja villasikoja. Eläinten lisäksi tilalla viljellään ympärillä olevia peltoja.

Oletko pitänyt kukkoa sylissä?

Kun vuohet olivat saaneet omat ruoka-annokset ja lapinlehmille oli annettu kuivattuja leivänkannikoita, pesimme kanojen vesiastiat ja veimme niille puhdasta vettä sekä ruokaa. Kanojen keskellä tepsutteli kaksi kukkoa ja Anu nappasi niistä toisen ja kysyi haluammeko pitää sitä sylissä. Minulle tuli uutena asiana, että kukon voisi ottaa syliin. Tietysti halusimme kokeilla ja vuorotellen pidimme Pate-kukkoa sylissä.

Anu kertoi, että kukot ovat fiksuja ja nopeita oppimaan. Niitä voidaan kouluttaa tekemään erilaisia tehtäviä, kuten tepastelua paikasta toiseen ja nokkimaan välissä jyviä. Pate istui rauhallisena sylissä ja selkeästi tykkäsi kun sitä silitteli. Kukot pääsevät vierailulle myös palvelutaloihin, joissa Anu vierailee eläinten kanssa. Kukkojen lisäksi myös laamoja, lampaita, kaneja ja aaseja viedään vierailulle päiväkoteihin, kouluihin ja palvelutaloihin.

Kun eläimet oli ruokittu, siirryimme pihalle ja kävelimme muulien aitaukseen. Jykevärakenteinen Aapo seisoskeli paikoillaan ja näytti nauttivan auringon paisteesta täysin siemauksin eikä laittanut pahakseen rapsutuksista. Muut muulit seisoskelivat vähän matkan päässä ja vain yksi niistä uskalsi tulla tervehtimään meitä.

Olen ollut paljon tekemisissä hevosten kanssa ja vaikka muulit niitä paljon muistuttavat ulkoisesti, ovat ne luonteeltaan hyvin erilaisia. Siinä missä hevonen pakoeläimenä ryntää karkuun heti kun arvelee vaaran uhkaavan, muulit seistä jököttävät paikoillaan eivätkä ymmärrä lähteä pakoon. Muuleilla voi myös ratsastaa ja tilalla järjestetään maastotalutusratsastuksia. Niihin voi osallistua myös aaseilla ja ne sopivat perheen pienimmillekin.

Villasikoja ja rikkinäiset kengät

Muulien aitauksesta menimme Siperiasta kotoisin olevien villasikojen (mangalitza) aitaukseen. Villasiat pärjäävät ulkona vuoden ympäri, kunhan niillä on jonkinlainen säänsuoja. Villasikaa kutsutaan myös vegaanisiaksi, koska se syö lähinnä laidunheinää. Aitauksessa huomasin, että toinen kenkäni oli hajonnut. Olin laittanut jalkaan vanhat talviratsastuskengät, joista toisesta oli lohjennut iso pala päällysmateriaalia. Koska kengällä ei voinut enää kävellä, Anu lupasi lainata saappaat loppuvierailun ajaksi.

Ennen kuin pääsimme laamavaellukselle, kävimme moikkaamassa aasit ja laamat. Sen jälkeen saimme valita minkä eläimen ottaisimme pienelle vaellukselle. Vaihtoehtoina olivat lammas, laama tai aasi. Laama oli kuulemma kaikista helpoin, joten päädyimme niihin. Minä sain Gisellen ja tyttäreni talutti Tierraa, joka ei aluksi halunnut tulla ulos. Giselle näytti mallia ja pienen empisen jälkeen Tierra tuli perässä. Tuntui hassulta taluttaa laamaa, kun hihnan päässä yleensä oli koira. Anu kutsuikin niitä isoiksi koiriksi. Giselle kulki nätisti vierellä, mutta Tierra hamuili välillä kuusen oksia ja varoi, ettei astunut vesilammikoihin.

Kahden tunnin vierailu kului todella nopeasti. Oli ilo nähdä miten eläimistä pidettiin hyvää huolta. Niiden persoonat otettiin huomioon ja eläinten annettiin olla eläimiä. Hutkon tilalla on tarjolla erilaisia palveluja ja siellä voi viettää vaikka farmisynttäreitä. Sinne voi jäädä myös yöksi. Tarkempia tietoja löydät Hutkon verkkosivuilta. Kun kysyimme Anulta minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia tilalla oli, seuraavaksi tarkoitus olisi perustaa kampaamo, jonka ajatuksena on tuoda eläinten rauhoittava vaikutus saksia pelkääville lapsille. Loistava ajatus, koska pienet lapset eivät välttämättä rakasta kampaajalla käyntiä kuten me aikuiset.

Hutkon laama- ja eläintila, Porrassuontie 23, Pukkila
Ruoki & Rapsuta & Laamaile, 15 € / hlö