Hiihdon juhlaa Lahden Salpausselällä

Salpausselän kisat järjestettiin viikonloppuna 94. kerran. Kisaviikonloppu on yleensä ollut muutamaa viikkoa myöhemmin, mutta nyt tulevien Seefeldin MM-kisojen vuoksi Salpausselällä hiihdettiin ja hypättiin mäkeä jo tässä vaiheessa helmikuuta.

Minun ensimmäiset muistoni Salpausselällä järjestetyistä kisoista ajoittuvat vuoteen 1989, jolloin Lahdessa järjestettiin MM-kisat. Opiskelin tuolloin Heinolassa ja opiskelukavereiden kanssa lähdimme katsomaan kisahumua. Mieleen on jäänyt erityisesti mäkihyppy ja silloisen suosikkini Jens Weissflogin suoritukset. Toki siellä hurrattiin myös edesmenneelle Matti Nykäselle.

Kun yhdeksän vuotta sitten muutimme Lahteen, alkoi meidän perheessä Salpausselkä-kisojen traditio. Kun kisapaikalle pääsi kätevästi kävellen tai bussilla, niin pitihän sitä mennä paikan päälle hurraamaan suomalaisille sekä aistimaan tunnelmaa. Aikaisempina vuosina kisoja oli seurattu tv:n välityksellä. Nyt meille on muodostunut ystäväpariskunnan kanssa perinteeksi käydä Salppurin kisoissa vuosittain ja sen jälkeen vietetään after skit meillä saunoen ja iltaa istuen. Hyvässä muistissa on myös MM-kisat parin vuoden takaa. Silloin koko Lahti oli sekaisin MM-hulinoista ja suomalaisten hyvistä hiihtosuorituksista. Kävin useampana päivänä seuraamassa hiihtoja paikan päällä ja myös palkintojen jako Lahden torilla on tuoreessa muistissa.

Naiivisti ajattelin aikaisemmin, että kaikki lahtelaiset ovat Salpausselän kisoista yhtä innoissaan kuin minä. Ensimmäisinä Lahti-vuosina kyselin tuttavilta minä päivänä he menevät kisoja seuraamaan ja sain lähinnä kummastuneita katseita osakseni. Kävi ilmi, että aika harva oli kiinnostunut hiihtokisoista tai että olisi mennyt paikan päälle.

Lauantain kisapäivä valkeni harmaana

Lauantaipäivä oli harmaa ja aamusta tihuutteli vettä. Mietimme pitäisikö mennä kisapaikalle bussilla vai kävellen. Yleensä olemme kävelleet, koska meiltä ei ole pitkä matka urheilukeskukseen. Nyt päätimme säästellä jalkoja, jotka joutuisivat päivän aikana koville seisomisesta ja niinpä hyppäsimme bussin kyytiin. Olimme paikalla puolen päivän jälkeen ja ehdimme nähdä vain vilaukselta yhdistetyn joukkuesprintin mäkiosuuden viimeiset hypyt. Koska seuraavana kilpailu alkoi vasta kahden tunnin päästä, meillä oli aikaa käydä hiljentymässä Matti Nykäsen muistopaikan luona ja sytyttää kynttilä hänen muistolleen. Tapahtuma-alueella oli erilaisia kojuja, joissa myytiin kisatuotteita ja päähineitä. Katselimme niitä aikamme ja menimme sitten nauttimaan harmaasta juomasta harmaan sään kunniaksi.

Maastohiihdon huoltorekat oli tuotu nyt ensimmäistä keraa Salpausselän kisoissa lähemmäksi suurta yleisöä. Urheilijoita oli mahdollisuus nähdä paremmin ja kun joku avasi suksirekan oven, niin pääsi kurkkimaan ja ihmettelemään välineiden paljoutta. Norjan rekka oli isoin ja hienoin, kun taas esimerkiksi Itävallalla oli vain pieni koppero.

Kun maastohiihdon sprintin finaalit alkoivat, olimme hyvillä paikoilla kannustamassa urheilijoita. Viikonlopun ohjelmassa ei maastohiihdon osalta nähty kuin sprinttikisoja. Ne ovat tietysti katsojille ystävällisiä, kun hiihtäjät eivät vietä metsän siimeksessä pitkiä aikoja, vaan ovat lähes jatkuvasti näköetäisyydellä. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan vanhan ajan 5 ja 10 kilometrin kisoja. Niissäkin kun on oma jännityksensä.

Vaikka sää oli lauhtunut plussan puolelle, tuli seiskoskellessa viileä. Meillä oli repussa kaakaota lämmikkeenä, mutta kun sprintin finaalit päättyivät, kävelimme Lahti Halliin lämmittelemään. Jos olisimme tienneet, että yhdistetyn joukkuesprintin hiihto-osuudelta Suomen miehet voittavat kirkkaimman mitalin, olisimme jääneet kannustamaan heitä pelipaikoille. Nyt seurasimme tätä jännitysnäytelmää hallin lämmössä isolta näytöltä.

Muistetaan Mattia

Joukkuemäki kruunaa aina Salpausselän lauantaipäivän ja vaikka suomalaisittain ei suurta menestystä ollut odotettavissa, jäimme seuraamaan kisaa ensimmäisen kierroksen ajaksi. Suomen miehet yllättivät kuitenkin iloisesti pääsemällä toiselle kierrokselle. Tätä ei ole tapahtunut moneen vuoteen.

Ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä järjestettiin hiljainen hetki Matti Nykäsen muistolle. Isolta näytöltä katsottiin Matin uran huippuhetkiä, jonka jälkeen kisalippu laskettiin puoli tankoon ja yhdeksän mäkihyppääjää laskivat ison mäen alastulorinteen vuorollaan alas. Luku kertoi Nykäsen yhdeksästä Salppuri-voitosta. Taustalla soi Matin ”Vain mäkimies voi tietää sen” -kappale. Sen jälkeen Salpausselkä hiljeni kunnioittamaan Nykäsen muistoa ja silmäkulmat kostuivat.

Olen sitä sukupolvea, joka muistaa Matin saavutukset ja pitää häntä edelleen maailman parhaimpana mäkihyppääjänä. Jyväskylässä 90-luvun alussa asuneena sain myös tavata hänet kerran yhteisen tuttavan välityksellä. Hän vaikutti kohteliaalta ja hieman ujolta nuorelta mieheltä. Muutama vuosi sitten olimme samoissa juhlissa. Ympärillä parveili ihmismassa, mutta onnistuin saamaan yhteiskuvan sekä vaihtamaan muutaman sanan hänen kanssaan.

Joukkuemäen kisan päätteeksi Lahden taivas värjäytyi ilotulituksen riemunkirjavista väreistä. Siihen aikaan me olimme jo illallispöydän ääressä puimassa päivän tuloksia after ski -hengessä.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:

Lahden MM-kisojen avajaisissa
Lahden MM-kisoihin on aikaa 88 päivää