Huovilan puisto – Kärkölän oma Monrepos

Kärkölän kirkonkylästä, noin 30 kilometrin päässä Lahdesta, löytyy varsinainen lähiseudun helmi; Huovilan puisto. Olen ajanut Lahdesta Riihimäelle menevää tietä useita kertoja ja nähnyt puistoon opastavan kyltin. Luulin sen olevan pelkkä luontopolku, mutta periltä löytyikin upea maisemapuisto.

Kärkölän kotiseutumuseo

Perillä oli ensimmäisenä vastassa Kärkölän kotiseutumuseon pihapiiri. Sen vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Vaikka parkkipaikalla oli useita autoja, ei museon pihassa näkynyt ristin sielua. Ehkä muut vierailijat olivat painelleet suoraan puistoon.

Kotiseutumuseota ylläpitää aktiivinen Kärkölä-seura. Heidän ansiostaan pihapiiriin on siirretty vanhoja rakennuksia ja kesäisin he hoitavat vanhassa kaupparakennuksessa kahviota sekä toimivat museo-oppaina. Kotiseutumuseon pihassa järjestetään myös erilaisia tapahtumia.

Huovilan puiston historiaa

Huovilan puisto on englantilaistyylinen maisemapuisto, jonka perusti 1800-luvun loppupuolella Carl Constantin Collin. Pariisissa insinööriksi opiskellut Collin peri Huovilan ratsutilan vanhemmiltaan. Tilaan kuului tuolloin maata noin 2000 hehtaaria.

Huovilan puistoon kaivettiin käsityönä neljä erikokoista lampea, joihin vesi saatiin patoamalla laakson läpi kulkeva puro. Tämän mahdollisti puiston sijainti purolaaksossa, korkean harjun ja kahden matalamman kukkulan välissä. Kasvit hankittiin Keski-Euroopasta ja sen ansiosta puistossa on monia harvinaisuuksia. Kasveja monistettiin kasvihuoneissa ja istutettiin myöhemmin puistoon.

Alueella oli vanha päärakennus, mutta Collin ryhtyi rakentamaan 1900-luvun alussa uutta hulppeaa päärakennusta, josta piti tulla kolmikerroksinen 300 neliön kivilinna. Rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken rahapulan vuoksi ja linnasta ehti valmistua ainoastaan kivijalka. Collin rakensi samaan aikaan Nizzaan Villa Huovilan, joka on pystyssä vielä tänäkin päivänä rantabulevardilla.

Huovilan puisto päätyi vuonna 1953 Kärkölän kunnan omistukseen. Puisto pääsi rapistumaan entisaikojen loistokkaista ajoista ja 90-luvulla kunta aloitti kunnostamistyöt. Silloin entisöitiin muun muassa kaikki lammet alkuperäiseen kuntoon.

Huovilan puiston kauneutta

Aloitin puistoon tutustumisen linnan kivijalasta. Sitä ennen otin alueen kartasta valokuvan kännykkään. Sen avulla oli helppo suunnistaa alueella. Kivijalan sisäpuolella oli valokuvaussessio käynnissä, jota en halunnut häiritä, joten kiertelin vain ulkopuolella.

Kartan mukaan kivijalan sisällä olisi voinut nähdä harvinaisen Papulanruusun. Koska epäilin, ettei tähän aikaan syksystä ruusut enää kuki, en viitsinyt edes kurkkia kivijalassa olevista aukoista sisälle. Ruusua ja muitakin kasveja pitäisi tulla katselemaan kesäaikaan, jolloin ne olisivat parhaimmassa kukassa.

Kivijalalta kuljin pienelle sillalle, joka ylitti lampia yhdistävän puron. Alue oli todella viehättävän näköinen ja syksyn värittämät puut laittoivat koko ympäristön hehkumaan. Kävelin lammen rantaa mukailevaa hiekkaista kävelytietä Ylä-Lammen suuntaan. Mielessä pyöri vain yksi kysymys; ”Miksi en ole kuullut tästä paikasta aikaisemmin?”

Hiidenmäen luontopolku

Kurkin karttaa vähän väliä ja yritin paikantaa mistä Hiidenmäen luontopolku alkaa. Löysin paikan lopulta vahingossa, kun huomasin ison infotaulun metsän reunassa ja menin katsomaan mitä siellä lukee. Taulun vieressä oli pieni kyltti, joka osoitti ylöspäin lähtevää polkua ja siinä luki ”Hiidenmäen luontopolku”. Ilman infotaulua olisin kävellyt ohi.

Luontopolku on 1,2 kilometriä pitkä ja alkumatka oli pelkkää ylämäkeä. Metsän siimeksessä oli hiljaista. Vastaan tuli vain pari muuta retkeilijää. Polku kiemurteli mäen päällä olevalle huvimajalle. Sieltä näki Kärkölän kirkon tornin, joka pilkotti juuri ja juuri puiden yläpuolella.

Myönnän, että minulta torni jäi ensisilmäyksellä huomioimatta. Huvimajan ulkopuolella olevasta infotaulusta luin, että se näkyy kun osaa katsoa oikeasta raosta. Menin uudestaan huvimajaan tiirailemaan maisemia ja sieltähän se löytyi. Muutoin runsas puusto peitti näköalat. Huvimaja oli viehättävä ja siellä olisi voinut napostella vaikka eväitä. Reitti kulki alas samaa polkua pitkin.

Luontopolulta päädyin takaisin puistoon ja kiersin Ala-Lammen, joka on suurin puiston neljästä lammesta. Sen keskellä on saari, joka löydettiin uudestaan puiston kunnostustöiden aikana. Saari oli ajan saatossa vajonnut pohjamutiin eikä kenelläkään ollut siitä tietoa. On mahtanut olla aikamoinen yllätys löytäjille.

Lampimaisemista jatkoin matkaa leveää kävelytietä pitkin Ruususaunalle. Rakennus muistutti ulkoapäin enemmän kappelia kuin saunaa. Kyseessä on puiston perustajan sauna ja nykyisin sitä käytetään ruususaunana. Sinne on kerätty erilaisia esineitä ja tekstiilejä, joissa esiintyy ruusu. Sisälle ei nyt päässyt, koska paikka on avoinna vain kesäisin. Matkalla takaisin lähtöpaikalle ohitin muun muassa Tallimiehen asunnon, joka näytti myös todella viehättävältä.

Huovilan puisto oli kaiken kaikkiaan todella upea paikka. Autolle kävellessä tein lupauksen palata niihin maisemiin takaisin ensi kesänä katsomaan Papulanruusua.

Huovilan puisto, Museontie 17, Kärkölä
https://www.huovilanpuisto.fi/

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä