Nousin autosta ja venyttelin puutuneita jäseniä. Kolmen tunnin automatka oli tehnyt tehtävänsä. Hengitin raikasta meri-ilmaa ja katselin uteliaana ympärilleni. Vai tältä näyttää Mathildedal! Olin kuullut sitä kehuttavan hurmaavaksi ja pittorestiksi ruukkikyläksi ja ensisilmäyksellä paikka näytti juuri niin upealta kuin sitä oli kehuttu. Loppumatkasta tie oli vain kaventunut ja maisemat käyneet entistä vihreimmiksi. Navigaattori ohjasi minut ensin mökkikylään, jonka kapeilla teillä harhailin hetken ennen kuin löysin tieni satamaan.
Nappasin takapenkiltä laukkuni ja kävelin sisälle Matildan Marinaan, josta olin varannut huoneen yhdeksi yöksi. Sisäänkirjautumisen yhteydessä vastaanottovirkailija mainitsi aamupalasta, jota olisi tarjolla klo 9-11. Siinä kohtaa hälytyskellot alkoivat soida päässäni. Yhdeksältä minun pitäisi olla jo Teijon kansallispuistossa luontopolkua kiertämässä, eikö aamiaista olisi mahdollista saada aikaisemmin, parahdin. Vaikka edes kahvia ja leipää. Olimme sopineet ystäväporukalla tapaamisen seuraavaksi päiväksi Saloon ja minun pitäisi olla siellä jo aamupäivästä. Sen vuoksi aamun aikataulusta tulisi kiireinen, koska halusin samalla reissulla käydä myös kansallispuistossa. Keittiöstä riennettiin apuun ja vakuuteltiin, että aikaisempi aamupala onnistuisi. Vaikka olin helpottunut, että asia järjestyi, samalla myös nolotti. Joutuisiko joku heräämään normaalia aikaisemmin minun aikataulujeni takia.
Minut ohjattiin huoneeseeni ja mainittiin samalla, että hotelli on täynnä ja muista huoneista saattaisi kuulua meteliä. Hotellissa on vain kuusi huonetta, joten ei mikään ihme, jos se myydään nopeasti täyteen. Huone oli todella viihtyisä ja siisti. Jäin silti miettimään mitä metelillä tarkoitettiin. Huoneeni oli alakerrassa ja yläkerrasta kuului puheensorinaa, mutta toivoin sen laantuvan siihen mennessä kun pitäisi nukkumaan käydä. En ehtinyt miettiä asiaa kuitenkaan sen enempää, vaan hyppäsin takaisin autoon ja otin suunnan kohti kyläravintolaa.
Suosittu kyläravintola Terho
Olisin voinut taittaa matkan satamasta kyläravintola Terhoon myös kävellen, mutta tiukan aikataulun vuoksi ajattelin hurauttaa sen autolla. Koronarajoitusten vuoksi ravintola meni kiinni klo 20 ja keittiö tuntia aikaisemmin. Kello lähenteli siinä vaiheessa jo puolta seitsemää enkä halunnut jäädä ilman ruokaa.
Kun astuin Terhon ovesta sisään, minua vastaan leijaili pizzan herkullinen tuoksu sekä pitkä jono. Lähes kaikki pöydät olivat täynnä ja hetken epäröin pitäisikö kääntyä takaisin ja mennä hotellin ravintolaan syömään. Asettauduin kuitenkin jonon jatkoksi ja samalla silmäilin ruokalistaa. Jono liikkui onneksi aika nopeasti. Juuri kun pääsin tiskille tekemään oman varaukseni, kuulin tarjoilijoiden supattavan, että he ottaisivat enää jonossa olevien ruokavaraukset. Huokaisin helpotuksesta, että ehdin ajoissa tekemään omani.
Jonottamiseni aikana muutama pöytä oli tyhjentynyt ja valloitin pienen nurkkapöydän. Siitä oli hyvä seurailla kyläravintolan touhuja. Sisustus oli kodinomainen. Seinillä oli tauluja. Viherkasvit ja kodikkaan näköiset sohvaryhmät näyttivät kutsuvilta. Ei mikään ihme, että Terhoa mainostetaan koko kylän yhteisenä olohuoneena. Paikan vetovoimaisuutta lisäävät paikalliset oluet, oman paahtimon kahvit sekä kiviarinauunissa paistetut herkulliset lankkupizzat. Omaani odotellessa lueskelin seinällä olevaa keikkakalenteria; heinäkuusta lähtien tarjolla olisi myös olohuonekeikkoja. Takapihan Beer Garden näytti myös viihtyisälle. Ilta oli kuitenkin jo sen verran viileä, että pysyttelin mieluummin sisätiloissa.
Pizza tuli lopulta nopeasti ja oli todella herkullinen. Ohuen ohut pohja ja maittavat täytteet viimeistelivät kokonaisuuden, Kun viimeinenkin murunen oli syöty ja nousin lähteäkseni, muut pöydät olivat tyhjentyneet ja ainoastaan yhteen nurkkapöytään jäi pieni seurue viimeistelemään ateriaansa.
Mathildedalin ruukkikylän raitilla
Ajoin takaisin satamaan, mutta en malttanut jäädä vielä huoneeseen, koska kaunis kesäilta suorastaan huusi liittymään seuraansa. Hain huoneesta takin viilenevää iltaa varten ja palasin tutustumaan paremmin ruukkikylän ympäristöön. Mathildedalin raitilta löytyy vaikka mitä; kyläpanimo, kyläleipomo ja suklaapuoti Petris Chocolate. Illalla myymälät ja puodit olivat jo kiinni eikä seuraavan päivän tiukka aikataulu antanut myöten niissä vierailuun. Mutta seuraavalla reissulla olisi mahtavaa tutkia niiden tarjontaa. Petriksen suklaaherkkuihin sain esimakua huoneessa tarjolla olleen maistiaisen ansiosta.
Kävelin ruukkikylän hiljaista tietä pitkin, seurasin hetken aikaa kesäteatterin harjoituksia ja sitten suuntasin alpakoiden luo. Kyllä, luit ihan oikein. Mathildedalissa pääset seuraamaan myös alpakoiden touhuja. Nyt ne natustivat tyytyväisenä ruohoa ja huomatessaan kameran, käänsivät sille takapuolensa. Taisi olla merkki siitä, että jätäpä meidät rauhaan.
Mathildedalista löytyy monipuolisesti kaikenlaista tekemistä koko perheelle. Keskuspuistossa voi esimerkiksi pelata tennistä, padelia tai minigolfia. Kävellessäni tenniskentän ohi, siellä oli reipas pariskunta pelin pyörteissä ja äänistä päätellen ei tainnut ihan leikkimielinen matsi olla käynnissä.
Nähdessäni luontokeskuksen kyltin, sain idean kävellä sinne katsomaan mistä Teijon kansallispuiston luontopolkujen reitit lähtevät. Kyltissä oleva matka 1 km ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, koska kävelin tovin kyltin viitoittamaan suuntaan eikä luontokeskus vielä vastaan tullut. Lopulta katsoin kännykän reittikarttaa ja sinne olisi ollut matkaa sen verran, että päätin kääntyä takaisin.
Ennen huoneeseen paluuta, kävelin vielä hetken satamassa. Laiturit näyttivät tyhjiltä mutta kesän edetessä ne tulisivat varmasti täyttymään.
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Aamulenkki Matildanjärven ympäri
Purjelaivoja ja viinin valmistuksen saloja Turussa
Kesäpäivä Porvoossa
Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
24 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
4.6.2021 at 23:45Käytiin viime viikonloppuna Strömforsin ruukki-kylässä, viihtyisältä vaikuttava paikka. Ollaan joskus käyty myös nopeasti Mathildedalin ruukki-kylässä, mutta ihan lähiaikoina on tarkoitus lähteä käymään uudestaan, kun käydään Teijon kansallispuistossa kiertämässä Sahajärven kierros, joka viimeksi muut rengasreitit kiertäessämme jäi väliin. Täytyy pitää Terhon pitsat mielessä.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 16:53Kiitos Mikko! Mulla on Strömforsin ruukkikylä listalla, mutta saas nähdä ehtiikö tänä kesänä. Sahajärven kierros olisi ollut myös kiva vaihtoehto, mutta aika ei nyt riittänyt siihen. Terhon pizzoille lämmin suositus, oli todella hyvää! 🙂
Pirkko / Meriharakka
6.6.2021 at 21:42Käytiin tuolla viime keväänä ja ainakin vuorokauden reissun verran Mathildedal jaksaa hyvinkin viihdyttää. Mekin pidimme Terhon pizzoista – ja siippa myös olutlaudasta!
Teijoon ehkä mekin vielä palaamme, sillä aika lyhyesti sitä tuolla kertaa katsastimme, lähinnä järven ympäri menevää kierrosta.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 16:55Kiitos Pirkko! Vuorokausi tai pari on aika sopiva aika Mathildedaliin. Kahden yön reissulla olisi ehtinyt useamman luontopolun kiertää, nyt oli aika kiireen tuntua ilmassa.
Arja/ Elämänmakuisia matkoja
6.6.2021 at 22:00Mathildedahl on kyllä hurmaava. Mietin joskus siellä käydessäni, että siellä viihtyisi vaikka eläkkeellä tai etätöissä pidempäänkin. Terhon pizzat on hyviä ja Petri’s Chocolate herkkuineen ihan huippu 💕
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 16:58Kiitos Arja! Pienet ruukkikylät ovat todella viehättäviä ja hyvä idea muuten, että sieltä käsin voisi tehdä töitä. Majoitukset ovat vaan aika hintavia pidemmän päälle. Suklaapuoti jäi nyt näkemättä, kun se oli mennyt jo perjantaina kiinni eikä lauantaina ollut enää aikaa siellä poiketa. Pienet maistiaiset oli tosiaan tuotu hotellihuoneeseen ja se oli todella kiva yllätys 🙂
Maapalloilija
7.6.2021 at 07:30Täytyisi kyllä Suomessa näitä ruukkikyliä kierrellä, kun ainoa, missä olen käynyt tähän mennessä, on Fiskars.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 16:59Ruukkikylät ovat kivoja käyntikohteita ja niitä jonkun verran Suomesta löytyy. Fiskars on varmaan sieltä tunnetuimmasta päästä. Siellä tuli aikoinaan käytyä usein, kun asuimme siinä lähellä. Kiva, kun kommentoit! 🙂
Stacy Siivonen
7.6.2021 at 17:29Paljon monipuolisempi tutustuminen Mathildedaliin kuin itselläni. Olen ollut siellä käymäseltään, eikä koskaan yötä. Teijossa olen kierrellyt sitten enemmän. Nyt tiedän, mikä on lankkupizza. Viimeksi söin pizzaa vuosi sitten.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:02Kiitos Stacy! Löytyikö Teijosta geokätköjä? Sinulla on pizzan syömisestä vierähtänyt aikaa 🙂
Anne | Elämää Nomadina
8.6.2021 at 13:44Mielenkiintoinen paikka, jossa voisi ehkäpä pistäytyä jo tänä kesänä, kun tullaan Suomen kesää ihastelemaan. Näin olutharrastajina tietysti kiinnostaa myös tuo kyläpanimo, ja samalla reissulla voisi tutustua myös Teijon kansallispuiston reitteihin.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:05Kiitos Anne! Jos oluesta tykkää, kannattaa kylän omiin juomiin tutustua. En ole itse oluen suuri ystävä, joten sillä en maistellut, mutta olen kuullut että olivat hyviä.
Teija / Lähdetään taas
12.6.2021 at 06:17Jo viime kesänä lueskelin juttua tuolta monestakin eri blogista ja katselin somessa kuvia. Olisi kyllä kiva itsekin vierailla, mutta saa nähdä onko sen aika vielä tänä kesänä.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:07Kiitos Teija! On niin monia paikkoja, joissa olisi kiva käydä kesän aikana, mutta kaikkiin ei millään ehdi.
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
12.6.2021 at 20:42On hieno juttu, että näihin vanhoihin ruukkikylään on noussut uutta elämää ja etenkin artesaanit ja muut taiteilijat ovat paikan löytäneet. Samalla perässä tulevat matkailijat ja elinmahdollisuuksia on myös muille yrittäjille. Niin paljon on Mathildedahlista ollut hyvää julkisuutta, että pitäisi ehdottomasti käydä.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:08Kiitos Annemaria! Se on totta, että ruukkikylät ovat saaneet uuden elämän taiteilijan ja muiden käsityöläisten myötä. Mathildedalin etuna on vielä vieressä oleva Teijon kansallispuisto. Saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla 🙂
Aila ja Juha
13.6.2021 at 07:10Mathildedahl ja Teijo ovat jo pitkään olleet ns. aikomislistallani. Kiva taas lukea, mikä kaikki sinne voisi houkuttaa. Kiitos!
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:12Kiitokset Aila ja Juha! Suosittelen käymään ja siellä on myös kiva pyöräillä, kun siitä tykkäätte 🙂
Anna - Tämä matka -blogi
13.6.2021 at 07:15Olen vieraillut useissa ruukki-kylissä, mutta Mathildedahl on vielä käymättä. Tai itse asiassa olen ajanut siitä kerran läpi, mutta en jalkautunut. Se oli joskus talviaikaan ja kävin vain nopeasti kurkistamassa paikkaa. Pitäisi mennä nyt kesällä ajan kanssa.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:14Kiitos Anna! Kannattaa käydä, minusta se oli viehättävä paikka. En tiedä minkä verran siellä on elämää talvella, mutta veikkaan että kesällä kivempi. Samaan reissuun voi yhdistää myös Teijon kansallispuiston.
Kohteena maailma / Rami
14.6.2021 at 10:25Mathildedahl on tosi kiva, olen siellä ollut useasti. Viimeksi Terhossa oli kyllä huono päivä ja palvelu sen mukaista, mutta muuten kylän kokoontumispaikasta on mukavia muistoja. Saas nähdä, koska Teijo ja Mathildedahl kutsuu seuraavan kerran.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:16Kiitos Rami! Harmi kuulla, että Terhossa osui huono päivä kohdallesi. Olin viikonloppuna Örössä ja siellä ei myöskään mennyt paikallisella ravintolalla hommat putkeen. Noh, sitä sattuu, mutta harmittaa toki aina kun se sattuu omalle kohdalle 🙂
Inke
20.6.2021 at 19:35Tuttu ja mieluinen kohde! Olen kaikki merkityt patikointireitit kiertänyt miehen matkassa ja seuraavaksi lähdemme alueelle ihanien Doristen kanssa. Koko alue on monella tapaa inspiroiva.
Merja / Merjan matkassa
21.6.2021 at 17:18Kiitos Inke! Mathildedal onkin sinulle sitten tuttu paikka. Kuvausten perusteella mukavia patikointipolkuja kaikki. Oma aikataulu oli sen verran tiukka, ettei aikaa jäänyt kuin yhteen, mutta hyvä että edes siihen 🙂