Instagram Travel Thursday: Kesämökki on parasta kesässä

Kun mietin minkä kohteen asettaisin lempipaikakseni, sitä ei lopulta tarvinnut kauaa pohtia. Valinta ei osunut Pariisin, Madridiin tai Barcelonaan, jotka ovat lempikaupunkejani Euroopassa. Se ei myöskään ole ihana ranta Thaimaassa tai kaunis vuorimaisema Nepalissa. Valitsin sen, joka myös kirjaimellisesti sijaitsee lähellä eli meidän perheen kesämökki.

Minkälainen on meidän kesämökki?

Kesämökkimme löytyy Heinolasta, järven rannalta ja se on ollut mieheni perheen omistuksessa 80-luvulta lähtien. Ennenkuin meillä oli lapsia, vietimme mieheni sisarusten ja ystävien kanssa siellä hauskoja mökkiviikonloppuja. Silloin valvoimme läpi yön grillitulien äärellä ja katsoimme niin auringonlaskut kuin nousutkin.

Lasten myötä mökkeily väheni. Asuimme myös silloin kauempana, eikä parin yön takia viitsinyt ajaa montaa sataa kilometriä. Kun lapset kasvoivat, aloimme viihtyä taas enemmän mökillä. Varsinkin siinä vaiheessa kun muutimme Lahteen, vietimme kesäisin paljon aikaa järvimaisemissa, lähellä kun olimme.

Kun mieheni isä kuoli muutama vuosi sitten, ostimme muiden sisarusten osuudet ja siitä tuli meidän ikioma mökki. Mökkimatkaa tulee vain reilut 30 kilometriä, joka on aika ihanteellinen. Kotipihasta mökille kestää vajaan tunnin, vaikka autonmatkan lisäksi matkaan kuuluu myös pieni venematka.

Suomessa oli vuonna 2015 yli puoli miljoonaa kesämökkiä Tilastokeskuksen mukaan. Suomalaiset ovat mökkikansaa, mutta huolena on mitä mökeille tapahtuu, kun suuret ikäluokat vanhenevat. Mökinomistajien keski-ikä on yli 60 vuotta ja nuorempi polvi ei välttämättä halua kesämökkiä riesakseen. Jos mökkeily ei kiinnosta, niin silloin on turha sijoittaa siihen rahaa. Ja tottahan se on, että mökin omistaminen on aikamoinen rahan reikä. Joka vuosi pitää korjata, huoltaa tai maalata jotain.

Saarimökissä omat haasteet

Mökkimme sijaitsee saaressa ja siinä on välillä omat haasteensa. Muutama vuosi sitten päätimme ostaa mökille paljun. Minä vastustin ideaa, koska en tuolloin ymmärtänyt mitä lisäarvoa siitä olisi. Mies sai lopulta puhuttua minut ympäri ja nykyisin viihdyn paljussa paremmin kuin kukaan muu perheeni jäsenistä.

Paljun tuominen saareen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertainen juttu. Vaihtoehtoina oli tuoda se talvella jäitä pitkin tai kesällä lautalla. Koska sinä talvena ei järvessä ollut kunnon jäitä, jouduimme hylkäämään sen vaihtoehdon ja tuomaan paljun kesällä lautalla. Kaiken ison tavaran tuominen ja poisvienti saaresta on aina monen mutkan takana.

Kesämökkimme historia

Kesämökkimme historia on mielenkiintoinen, koska sinne majoitettiin 60- ja 70-luvulla heinolalaisen hotellin kesäasukkaita. Hotelli ja kesämökki olivat saman suvun omistuksessa ja lisämaksusta asiakkaat pääsivät majoittumaan saaressa. Niiltä ajoilta on muistona vieläkin yläkerran makuuhuoneessa oleva iso parisänky. Emme tiedä miten se on aikoinaan sinne saatu ja todennäköisesti saamme harmaita hiuksia, jos joskus haluamme sen sieltä pois. Viinicoolereita, kahvipannuja sekä isoja lasipulloja on myös tallessa hotellin ajoilta.

Parasta mökillä

Parasta mökillä on paljun lisäksi rantasauna. Kesällä sauna lämpiää lähes joka ilta ja sen lämmittäminen on jo oma ohjelmanumeronsa. Talvella en ole kovin innokas saunoja ja voi mennä kuukausikin, etten istu löylyssä kertaakaan. Kesällä mökkisaunaan pitää päästä joka ilta. Pehmeät löylyt, järvinäköala saunan ikkunasta ja pulahdus virkistävään veteen ovat melkeinpä parasta mitä tiedän.

Saarimökissä ei ole mukavuuksia

Saaressa ei ole perinteisiä mukavuuksia kuten sähköä tai juoksevaa vettä. Aurinkosähköä hyödynnetään niin, että pimeän tullen saamme valoa ja telkkaria pystyy katsomaan. Keittiössä liesi ja jääkaappi toimivat kaasulla. Ehkä jonain päivänä myös ne toimivat aurinkosähköllä.

Juomavesi tuodaan kaupungista ja pesuvedet keitetään järvivedestä. Käsin tiskaaminen ei yllättävää kyllä ole ikävintä puuhaa, vaan melkeinpä rentouttavaa. Mutta onneksi sitä ei tarvitse tehdä kotona. Meiltä hajosi taannoin astianpesukone ja jouduimme odottamaan uutta pari päivää. Tällä välin piti astiat tiskata käsin ja hermot meinasi mennä. Mietin silloin, miksi se kotona on niin tylsää puuhaa, mutta mökillä ei.

Ikimuistoinen hääpäivä mökillä

Mökillä on sattunut kaikenlaista kuluneiden vuosien aikana, mutta eräs tapaus on perheemme muistissa varmasti lopun ikäämme. Oli heinäkuinen iltapäivä ja vietimme mieheni kanssa hääpäivää. Nautimme terassilla kuohujuomaa, kun aurinkoinen sää muuttui yhtäkkiä myrskyksi.

Terassilla oli pari kevytrakenteista tuolia, jotka puhuri heitti kaiteen yli ja katolta ropisi isoja männyn oksia ja käpyjä. Ääni kuulosti siltä kuin juna olisi mennyt vierestä. Tyttäremme juoksi kaiken tämän myllerryksen keskellä terassille ja huusi, että katon päälle oli kaatunut puu. Hän oli ollut yläkerrassa ja pelästynyt, kun valtava jysäys kuului. Juoksimme katsomaan olohuoneen ikkunasta takapihalle ja toden totta siellä oli valtava mänty osittain mökin katon päällä.

Männynoksa oli tehnyt kattoon kolme reikää ja koska satoi, sieltä tuli jonkun verran vettä myös yläkertaan. Soitimme hätäkeskukseen ja odotimme noin 45 minuuttia palokunnan lauttaa. Sade oli onneksi jo lakannut eikä suurempia vesivahinkoja tullut. Palomiehet tekivät töitä puolitoista tuntia ennenkuin iso mänty saatiin pois katon päältä.  Takapiha näytti sen jälkeen sotatantereelta. Männyn oksia, neulasia ja käpyjä oli joka paikassa. Seuraava viikko menikin sitten puutöissä.

Kaikki eivät mökkeilystä tykkää, mutta meidän perheelle kesämökki on kuin toinen koti. Vaikka et omasta kesämökistä tai sen vuokraamisesta haaveile, toivottavasti sait tästä kirjoituksesta inspiraatiota lähi- tai luontomatkailuun järvimaisemissa.

PS. Huomenna vietetään kansallista mökkipäivää

Tämä blogikirjoitus on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka ohjeet löydät täältä. Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa