Jyväskylä – viikonloppu entisessä kotikaupungissa

Aurinkoinen kesäperjantai, kuuma moottoritie, lämmin valkkaripullo takakontissa ja edessä hauska tyttöjen viikonloppu Jyväskylässä. Näillä aineksilla lähdimme siskoni kanssa pariksi päiväksi entiseen kotikaupunkiin muistelemaan vanhoja hyviä aikoja ja nostalgian ohella tutkimaan miten Jyväskylä näiden vuosien aikana on muuttunut.

Ellei koronanpaholaista olisi ollut, olisin tanssinut villisti sen viikonlopun SuomiPop-festareilla. Hotellin olin varannut ja maksanut talvella hyvissä ajoin. Kun selvisi, että festareita ei järjestetä enkä saisi hotellista rahoja takaisin, en jäänyt sitä pidemmäksi aikaa surkuttelemaan vaan päätin, että Jyväskylä kutsuu silti.

Siskoa ei tarvinnut kauaa houkutella mukaan ja viikonloppusuunnitelmat alkoivat muotoutumaan. Majoituimme Scandic Station Jyväskylässä. Huoneen olin varannut saman ketjun City-hotellista, mutta koronan vuoksi se oli suljettu ja kaikki asiakkaat siirretty Stationiin.  Siinä mielessä kävi tuuri, koska Stationin huoneet oli remontoitu ja saimme myös pienen upgraden.

Perjantai-iltana meitä helli aurinko ja kun olimme tehneet pienen kävelykierroksen keskustan kaduilla, päädyimme italialaisen Bella Roman ovelle. Ensivilkaisulla se näytti täydelle, mutta tarjoilija taikoi meille pöydän ravintolan perukoilta. Tilasimme pizzat ja valkoviiniä. Ruoka oli hyvää ja olimme niin täysiä, ettemme jaksaneet muuta kuin vyöryä takaisin hotelliin.

Aamiaissekoilua ja nostalgiaa Puistokadulla

Vatsat kurnien menimme lauantaiaamuna aamiaiselle. Aamiaissali oli lähes täynnä, mutta onnistuimme löytämään vapaan pöydän. Aamupala näytti olevan aika perussettiä, mutta tarjoiluastiat olivat lähes tyhjiä ja vain yksi tarjoilija täytti niitä hiki hatussa. Likaisia astioita ei myöskään kerätty pöydistä, vaan uudet asiakkaat siirtelivät niitä sinne tänne. Vaikutti siltä, että aamuvuorossa oli liian vähän väkeä eivätkä he ehtineet täyttää tarjoiluastioita ja siivota pöytiä sitä mukaa kuin olisi pitänyt. Kun olimme lähdössä pois, kuulin kahvikoneen luona keskustelun, jossa tarjoilija pahoitteli kaikkien kahvimukien olevan pesussa.

Lauantai-iltapäivälle oli luvattu sadekuuroja, joten päätimme mennä heti aamiaisen jälkeen kävelylle vanhoille kotikulmille Puistokadulle. Hauska sattuma sinänsä, että olimme molemmat asuneet aikoinaan saman kadun varrella, mutta eri taloissa ja eri vuosina. Kun katselin pientä ranskalaista parveketta entisen kotitalomme ylimmässä kerroksessa, muistot tulvivat mieliin. Olisi tehnyt mieli painaa summeria ja mennä katsomaan vanhaa asuntoamme.

Kirkkopuistosta Mustaan Magiaan

Puistokadulta kävelimme takaisin keskustaan. Siellä askeleet veivät Kirkkopuistoon. Nurmikolla istui iloinen polttariseurue piknikillä ja asujen perusteella ei ollut vaikea arvata kuka nuorista naisista oli tuleva morsian. Katselimme kaunista kaupunginkirkkoa ja meidän kanssamme kirkon ympärillä pyöri muutama ulkomaalainen nuori, joihin törmäsimme myöhemmin uudestaan mäkikahviossa.

Pyörähdimme vielä muutamassa kaupassa hiplaamassa aletankojen kesävaatteita ennenkuin tapasimme tyttäreni Lutakon satamassa. Saimme uunituoreesta jyväskyläläisestä lounasseuraa Mustan Magian ravintolaivalle. Tilasimme lounaat ja siirryimme laivan yläkannelle istumaan. Tummat pilvet vyöryivät taivaalle ja tuuli ravisutti terassin katosta. Pohdimme sisälle siirtymistä, mutta ehdimme syödä ennen kuin taivas repesi ja kaatosade kasteli kaiken.

Matti Nykäsen mäki

Loppupäivästä sadetta tuli tasaiseen tahtiin, mutta siitä huolimatta halusimme käydä ajelulla ja katsella nähtävyyksiä. Suuntasimme ensin Laajavuoreen ja kävimme kääntymässä hotellin pihassa. Sade ropisi auton ikkunaan ja kaikki näytti harmaalle. Emme antaneet periksi, vaan käänsin auton nokan jyrkkään mäkeen, josta pääsimme Matti Nykäsen nimikkomäkeen. Pihassa oli muutama auto ja huokasimme helpotuksesta, että paikka oli auki. Emme olleet kaiken tohinan keskellä muistaneet tarkistaa aukioloaikoja.

Askeettisen näköisestä mäkikahviosta sai edullisesti kahvia ja pullaa. Sieltä sai myös ostaa neljän euron hintaisia lippuja näkötorniin. Halusin ylös katselemaan maisemia, mutta sisko suuntasi jo kahville. Ostin lipun ja nousin hissillä ylös. Vaihdoin näkötornissa muutaman sanan siellä työskentelevän oppaan kanssa ennenkuin kiipesin muutamat portaat huipulle katselemaan pilvisiä näköaloja Jyväskylän ylle. Viereisessä mäessä oli hyppyharjoitukset menossa, mutta lopulta en niihin kiinnittänyt huomiota vaan ihailin näkötornista avautuvia maisemia.

Mäkihyppytorni ei Lahdessa asuvalle ole niin iso juttu kuin sellaiselle, joka ei niitä päivittäin näe. Usein Salpausselän maastoissa lenkkeillessä olen nähnyt paikallisia harrastajia mäkiharjoituksissa. Ensimmäisenä kesänä Lahdessa tuntui hassulta katsoa mäkihyppääjiä keskellä helteistä päivää, mutta äkkiäkös siihen tottui.

Kun olin aikani katsellut maisemia ja ihmetellyt miten joku uskaltaa sieltä alas hypätä, jutustelin vielä hetken oppaana toimivan naisen kanssa. Olimme matkalla miettineet minne hautausmaalle Matti Nykänen on haudattu ja kysyin naiselta tiesikö hän paikkaa. Hän ei osannut siihen vastata ja tuumailimme, ettei sitä varmaan ole haluttu edes paljastaa. Naisen pojat harrastivat myös mäkihyppyä ja siitä turisimme hetken ennenkuin otin hissin takaisin alas ja siirryin siskon seuraksi pullakahveille.

Sade ei lakannut illallakaan ja huolestuneina katselimme hotellin ikkunasta säätä, joka ei houkutellut poistumaan huoneesta. Vaihtoehtona olisi ollut illastaa hotellilla, mutta halusimme kuitenkin mennä syömään jonnekin muualle.

Lainasimme vastaanotosta sateenvarjot ja kävelimme ripeästi kävelykadulle. Olin etukäteen katsellut netistä muutaman ravintolan, jonne voisimme mennä. Ensimmäisenä suuntasimme Revolutionin ovelle. Sinne oli pieni jono, mutta se meni nopeasti ja pääsimme pöytään. Jossain vaiheessa iltaa katselin ympärille ja totesin, että taidamme olla ravintolan vanhimmat asiakkaat. Muut olivat huomattavasti nuorempia. Ennen hotellille paluuta kävimme nauttimassa rakit turkkilaisessa ravintolassa ja samalla muistelimme kaiholla Istanbulin reissuja. Milloinhan sinne pääsisi seuraavan kerran?

Sunnuntai valkeni aurinkoisena ja päivästä näytti tulevan helteinen. Kotimatkalla pysähdyimme Toivakassa sukulaisten mökillä kahvilla. Helteisen päivän kruunasi lettukestit joen rannassa.