Suomi

Kilpisjärven mahtava Saana – sinne mekin kiipesimme!

8.9.2021

Saanatunturi kohoaa 1029 metrin korkeuteen Kilpisjärvellä, Käsivarren Lapissa. Se oli tänä kesänä monen suomalaisen matkakohde, niin meidänkin. Enontekiössä vietetyn yön jälkeen laitoimme auton nokan kohti Kilpisjärveä ja mahtavaa Saanatunturia.

Enontekiöstä on noin 170 kilometrin matka Kilpisjärvelle ja autolla siihen kului pari tuntia. Meillä meni hitusen pidempään, kun pysähdyimme matkan varrella Ropin pirttiin kahville. Pelkän aamupalan turvin emme halunneet lähteä kiipeämään Saanalle vaan pientä välipalaa oli hyvä saada ennen reippailua.kilpisjarvelle

muotkatakkaSaanatunturi näyttäytyi meille ensimmäisen kerran hyvissä ajoin ennen Kilpisjärveä. Mitä lähemmäksi pääsimme, sen mahtavammalta se näytti. Alkoi hiipiä epäusko pääsisimmekö huipulle.

Luontokeskus vai Retkikeskus – mistä reitti Saanalle lähtee?

Säätiedotus oli luvannut pilvistä säätä Kilpisjärven suuntaan, mutta iloksemme se ei pitänyt paikkaansa. Aurinko paistoi ja keli näytti parhaalta mahdolliselta kiipeämisurakkaa ajatellen. Kun saavuimme Luontokeskuksen parkkipaikalle, se oli jo täynnä. Olisi pitänyt päästä aikaisemmin liikkeelle. Tien toisella puolella näytti olevan myös pieni parkkipaikka ja sieltä löytyi meillekin tilaa.

Piipahdimme Luontokeskuksessa ennen kiipeämisurakkaa. Muistelin kaverini kehuneen heidän pizzoja, mutta emme nähneet minkäänlaisia ravintolapalveluja. Varmistelin Luontokeskuksen infosta, että olimme oikeassa paikassa. Tiskin takana oleva nainen kertoi meidän pääsevän vaellusreitille parkkipaikan vierestä lähtevältä polulta. Epäilykseni heräsi uudestaan, kun lähdimme kävelemään polkua pitkin eikä kylteissä mainittu ollenkaan Saanaa.

Polun alkupäässä kuusihenkinen seurue viritteli rinkkoja selkään ja vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan. He olivat lähdössä viikoksi patikoimaan ja katselivat kaihoten meidän kevyitä reppuja. Kun kerroin, että menemme vain Saanalle, he ihmettelivät meidän reittivalintaa. Lopulta kaivoin kännykän esiin ja huomasin, että reitti lähteekin Retkikeskuksesta.

Luontokeskus, Retkikeskus ja mitä näitä nyt oli..

Jos olisin varmistanut reitin lähtöpisteen hyvissä ajoin, olisi tämäkin mutka jäänyt tekemättä. Sadattelin aikani, mutta eipä auttanut kuin katsoa peiliin. Myöhemmin kuulin, että sitäkin reittiä pitkin olisi päässyt  Saanalle,  mutta matka olisi ollut paljon pidempi.

Käännyimme takaisin ja hölkkäsimme parkkipaikalle. Retkikeskukselle oli noin viisi kilometriä ja sen pieni piha oli tietysti täynnä autoja. Kirosin, kun taas piti etsiä parkkipaikkaa. Löysimme sen lopulta  vapaapalokunnan pihasta, joka oli noin 200 metrin päässä Retkikeskuksesta. Piha näytti kovin hiljaiselta koronatestauskylteistä huolimatta ja hieman jännitti tulisiko sakkolappu ikkunaan. Onneksi ei ja poislähtiessä automme viereen oli ilmestynyt muitakin kulkuneuvoja.

Kilpisjärven Saana – kohti tunturin huippua

Alkumatka oli kivikkoa ja pitkospuita. Aurinko lämmitti ja ennustetusta pilvisestä säästä ei näkynyt muita merkkejä kuin muutama hassu pilvi taivaalla. Vaatteiden valinta oli tuntunut vaikealle, koska huipulla olisi todennäköisesti kylmä, mutta alempana sää oli kohtuullisen lämmin. Vanha kunnon kerrospukeutuminen auttoi tähänkin pukeutumispulmaan.kohti-Saanaa

saana-tunturillepolku-saanallesaana-tunturilleSaanan huipulle kiemurteleva polku on noin neljä kilometriä pitkä. Maantietä pitkin se ei ole matka eikä mikään, mutta kun matka on ylöspäin, siihen menee huomattavasti enemmän aikaa. Vuorivaelluksilla matkoja mitataan yleensä ajassa eikä kilometreissä. Saanan huiputukseen on hyvä varata aikaa ainakin neljä tuntia. Se oli hyvä tietää, mutta en asettanut mitään aikatavoitteita. Tarkoitus oli nauttia maisemista ja itse matkasta eikä koheltaa pää kolmantena jalkana huipulle ja takaisin. Maisemat olivat jo heti alkumatkasta niin hienot, ettei matkan teosta meinannut tulla mitään. Pysähdyin vähän väliä tuijottelemaan Norjan puolella näkyviä vuoria.

Sykkeen kohotusta Saanan uusituilla portailla

Helppokulkuisen hiekkapolun jälkeen saavuimme vuonna 2019 uusituille portaille. Sykehän siinä nousi. Sitä oli hyvä tasata pysähtymällä ja katsomalla taakse jääviä maisemia. Vaikka parkkipaikat olivat olleet täynnä, ei ihan jonossa kuitenkaan tarvinnut kulkea. Reitillä näkyi suurimmaksi osaksi pariskuntia, kaveriporukoita ja monilla oli myös koira mukana.

saanan-portaat

saanalle-matkaajatLapsiperheitä näkyi myös ja pienimmät huiputtajat matkustivat rintarepussa. Myönnän, etten itse olisi ihan pienten lasten kanssa Saanalle lähtenyt ja mietin miten nautinnollinen reissu heillä oli. Alkumatkasta meidän kanssa käveli samaa tahtia nelihenkinen perhe, joiden noin eskari-ikäinen tyttö kiukutteli lähes koko matkan. Isoveli oli reippaampi ja loikki omia polkujaan. Maanittelun jälkeen tytön matka jatkui, kunnes muutaman askeleen jälkeen alkoi sama rumba uudestaan.

Kiviä ja kallioita pitkin Saanalle

Portaiden jälkeen alkoi kivikkoisempi taival. Onneksi olimme laittaneet vaelluskengät jalkaan, jotka tukivat nilkkoja epätasaisessa maastossa. Helpointa oli kävellä sileällä kalliolla. Saana tarjoili useita valehuippuja. Kun luulit olevasti jo perillä, seuraavan nyppylän takaa huippu olikin karannut kauemmaksi. Pidimme pieniä taukoja ja hörpimme vettä. Vaikka aurinko paistoi, tuuli oli sen verran viileä, ettei tehnyt mieli riisua takkia.

saana-kalliot

saana-ja-tunturitVihdoin noin kahden tunnin kiipeämisen jälkeen saavuimme huipulle. Ison kivikasan keskelle oli jono, koska kaikki halusivat ikuistaa itsensä sen päällä. Kivikeon vieressä oli postilaatikko vihkoineen, jonne sai kirjoittaa oman tervehdyksensä. Mekin jonotimme hetken kuvauspaikalle, kunnes lopulta kyllästyin ja kiipesin kivikasan toiselle reunalle nappaamaan kuvat.

saana-kohta-huipulla

Huippu häämöttää jo!

kilpisjarviPidempi tauko tuli tarpeeseen ja istahdimme hetkeksi Kilpisjärven puolelle ihailemaan maisemia. Sieltä valuimme pikkuhiljaa takaisin polulle. Alaspäin oli kevyempi kulkea, mutta irtokiviä sai varoa. Ne muuttuivat hetkessä kuulalaakereiksi kenkien alla. Vieressämme nuori tyttö pyllähti pahannäköisesti, mutta taisi selvitä pelkillä mustelmilla.

Paluumatkalla toinen kämmen ja sormet turposivat kaksinkertaiseksi.  Turvotus onneksi hävisi, kun pääsimme Retkikeskukseen. Mistä lie johtunut. Kahvi ja panniini maistuivat Retkikeskuksen kahvilassa reippailun jälkeen. Sen jälkeen olikin taas aika hypätä auton rattiin ja suunnata yöksi Muonioon.

Saanalle kiipeäminen oli ikimuistoinen kokemus ja olin iloinen, että päätimme sen tehdä. Hienoa, että meillä Suomessa on tällaisia luontokohteita, jonne lähes kuka tahansa pääsee nauttimaan upeista maisemista sekä testaamaan omaa kuntoaan.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Roadtrip pohjoiseen

Ölökyn ylitys Hossan kansallispuistossa
Lampivaaran ametistikaivos Luostolla

Merjan matkassa -blogia voit seurata myös FacebookissaInstagramissa ja Blogit.fi:ssä

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    9.9.2021 at 19:58

    Saana on ihan kiva kohde. Teille sattui kyllä mahtava sää huputukseen! Todella usein Saana on pilvien peitossa. Tuo pidempi reittikään ei olisi ollut välttämättä huono valinta, jos vain aikaa on riittävästi. Hienoa maastoa.

    Kannattaa muuten pitää mielessä myös tien toisella puolella oleva Malla, aivan käsittämättömän upea kohde!

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:34

      Kiitos Mikko! Sään suhteen meillä kävi hyvä tuuri. Olen nähnyt paljon kuvia Saanalta pilvisessä ja sateisessa säässä ja jännitin minkälainen sää meidän kohdalle sattuu. Malla olisi ollut toinen kohde, missä olisi ollut kiva käydä, jos olisimme viipyneet Kilpisjärvellä pidempään. Onpahan hyvä syy palata niihin maisemiin toisenkin kerran 🙂

  • Reply
    Sini matkakuumeessa
    12.9.2021 at 15:11

    Tuttu paikka. Olin tuolla lapsena usein talvilomalla ja muutamana kesänä, kun täti asui siellä. Ne on kivoja muistoja.

  • Reply
    Maapalloilija
    12.9.2021 at 16:47

    Harmittaa, kun viime kesänä ei Kilpisjärvellä tullut Saanalle kiivettyä. Meno- ja tulomatkalla Norjaan satoi, joten siksi skippasimme. Seuraavalla käynnillä sitten varmasti.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:36

      Kiitos Maapalloilija! Ymmärrän, jos meillekin olisi osunut sateinen päivä, olisi Saanalle kipuaminen mennyt harkintaan.

  • Reply
    EVELIINA / REISSUKUUME
    12.9.2021 at 18:43

    Oi että, onpa teillä ollut loistava huiputussää! 🙂 Meidän piti myös käydä tuo huiputtamassa viime vuonna Norjan reissun yhteydessä, mutta sää ei ollut puolellamme, joten jätimme homman tulevaisuuteen.

    Näitä Lappi-postauksia ihanine ruskakuvineen on nyt niin paljon, että pakko kai se on alkaa itsekin raivata kalenteria ruskaretkeä varten 😀

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:38

      Kiitos Eveliina! Meillä kävi sään suhteen todella hyvä tuuri. Palasin muutama päivä sitten Saariselältä, missä olin ruskaa ihailemassa ja suosittelen etsimään ensi vuoden kalenterista raon sille reissulle 🙂 Vaikka jonkunlaista ruskaa on myös etelässä, ei sitä pohjoisen väriloistoa voi käsittää ennen kuin sen näkee omin silmin.

  • Reply
    Katariina / Ekomatkaajat.fi
    12.9.2021 at 19:25

    Vau, upeannäköisiä maisemia! Tosi monta kertaa olen kuullut hyvää Saanasta, mutta vielä ei ole tullut käytyä. Sekaannus Luonto- ja Retkikeskuksen välillä varmasti helposti kävisi itsellekin 😀 ”Joku keskus se oli joo!”

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:40

      Kiitos Katariina! Mulla meni iloisesti nuo keskukset sekaisin ja vaikka hälytyskellot soivat päässä Luontokeskuksella, ei tullut mieleenkään, että lähellä voisi olla joku toinenkin ”keskus”. No onneksi löydettiin oikea lähtöpaikka eikä kierretty pidemmän kaavan mukaan.

  • Reply
    Mari / kodinvaihtaja/
    12.9.2021 at 20:32

    Ihana keli! Kahden Norjan reissun yhteydessä olen 1,5 vuoden aikana ajanut ohitse: joko kiireestä tai huonosta säästä johtuen. Tälläinen keli seuraavalle reissulle tilauksessa!!!

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:42

      Kiitos Mari! Toivottavasti seuraavalla kerralla teidänkin kohdalle sattuu aurinkoinen sää 🙂 Eipä minuakaan olisi huiputus kiinnostanut, jos vettä olisi satanut kaatamalla.

  • Reply
    Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
    14.9.2021 at 12:22

    Ihania nuo maisemat! 🙂 Tulee niin ikävä pohjoiseen. Saanalle en ole koskaan kiivennyt, mutta siitä ohi ajaessamme viime vuoden kesällä Norjaan mennessämme ajattelin, että tuonne haluan ensi kerralla mennä. Ja varmasti seuraavana Suomi-kesänä sen teemmekin, kyllä se vaan näyttää niin ihanalta. 🙂 Hyvä tietää myös tuo, että kannattaa keskuksien suhteen olla tarkkana, ettei myös tule mentyä väärälle paikalle, hehe.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:46

      Kiitos Tiina! Saanan huiputus oli kiva reissu, suosittelen! 🙂 Näin jälkiviisaana olisi ollut kiva jäädä Kilpisjärvelle yöksi, jolloin ei olisi tarvinnut lähteä huiputuksen jälkeen ajamaan tuhatta ja sataa seuraavaan paikkaan, joka meillä oli Muonio. Olisi voinut rauhassa fiilistellä Saanan huiputusta ja ihailla sitä vielä illan hämärtyessä.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    15.9.2021 at 10:59

    Tuo on niin totta, että kun mennään ylös ja alas, niin kilometrit eivät kerro kovin paljoa. Aikoinaan Cornwallin rannikolla ihmettelin rannikon reittien kuvauksia, jotka olivat kaikki tunneissa, ei kilometreissä, mutta kun sitten jonkun sellaisen kävelimme, jossa välillä oltiin meren pinnan tasolla ja välillä taas kymmenien metrien korkeudessa, aloin ymmärtää, että ne kilometrit eivät olisi kertoneet oikein mitään! Saanan osalta olemme ajaneet vaan ohi, sumuinen keli ei houkutellut pysähtymään joitakin vuosia sitten.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:50

      Kiitos Pirkko! Kilometrit hämäävät tosi paljon tunturi- tai vuorivaelluksilla. Neljä kilometriä kuulostaa todella lyhyeltä matkalta, mutta kun suurin osa ajasta menee nousuihin, siihen kuluu yllättävän paljon aikaa. Ymmärrän hyvin, ettei sumuinen Saana ole kiinnostanut. Jotain siitä jää puuttumaan, jos ylhäällä ei näe maisemia vaan pelkkää harmaata sumua.

  • Reply
    Elina / elinanmatkalaukussa
    16.9.2021 at 22:02

    Kilpisjärvi ja Saana on kyllä Suomen upeimpia paikkoja! Pitäis kyllä käydä tuolla uudestaan varsinkin tuo uusi reitti, mentiin vuosia sitten niitä vanhoja rappusia, oli rankkaa! Mut upea paikka ja niin mahtavat maisemat! Viime kerralla päätettiin kiertää siellä muita reittejä ja kerran piti toiste kans mennä, mut silloin oli huono sää / sateista, niin jäi sitten välistä. Ne pizzat on kyllä tosi hyviä, siitä on tullu meille jo perinne, et pizzat pitää ainakin Saanalla syödä 🙂

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:53

      Kiitos Elina! Täytyy kai mennä joskus uudestaan Saanalle, ihan vaan niiden pizzojen vuoksi 🙂 Olen kuullut niistä kehuja niin monelta, että pakko se on uskoa.

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    18.9.2021 at 13:22

    Niin hienoja maisemia! Tämäkin on sellainen, joka ehdottomasti on omalla Suomen bucket listillä, vaan enpä tosiaan tiedä, milloin sen pääsisi kivuttomimmin toteuttamaan. Voi olla vähän turhan raskas taaperon kanssa… 😀 mutta ihanat reissuvibat sai tästä kirjoituksesta!

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      18.9.2021 at 14:57

      Kiitos Sonja! Teidän pienen reissumiehen kanssa saattaa olla nyt liian rankka reissu, mutta kun hän siitä kasvaa niin sitten 🙂 Maisemat oli niin parasta tuolla reissulla ja niitä unohtui helposti tuijottelemaan pitkäksi aikaa. Saattoi johtua myös siitä, ettei k-ronan aikaan ole päässyt oikein minnekään ja kun nyt näkee jotain erilaista, niin sen äärellä on kiva viipyillä.

  • Reply
    Anna K.
    18.9.2021 at 19:51

    Kiinnostaisi kovasti kiivetä Saanan huipulle, onhan se legendaarinen paikka. Näistä kuvista saakin hyvän käsityksen siitä millainen reitti ja polku on. Irtokivet on petollisia, Kreikan poluillakin varon niitä aina.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      23.9.2021 at 16:25

      Kiitos Anna! Sateisella säällä tuolla saa olla ekstra-varovainen, meille sattui onneksi aurinkoinen & kuiva keli eikä tarvinnut sen puolesta miettiä liukastumista.

  • Reply
    Annemaria/Samppanjaa muovimukista
    18.9.2021 at 22:30

    Ihana, ihana Saana. Mun mielestä Suomen kaunein maisema aukeaa ylhäältä. Itselleni tuli sellainen tunne, että ollaanko ihan oikeasti Suomessa. Hienot nuo Saanan uudet kiviportaat.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      23.9.2021 at 16:27

      Kiitos Annemaria! Kieltämättä kävi mielessä, että missä ollaan, kun ei ihan tyypillinen suomalainen maisema reitin varrelta / huipulta avautunut 🙂 On kyllä hieno paikka, josta saadaan olla ylpeitä <3

  • Reply
    Sanna I Seven Seas
    26.9.2021 at 13:53

    No wau, mitkä maisemat tuolta Saanalta onkaan! Voin uskoa miten upea tuo kokemus on ollut! Melkein tekisi mieli itsekin kokea täällä Suomessa vastaavia, kun tuntuu, että innostun ”vuoren valloituksesta” vain aina ulkomailla… 😉

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      28.9.2021 at 18:25

      Suosittelen! Kirkkaalla säällä huipulta on upeat näkymät ja toki niitä tuli ihasteltua matkan varrellakin 🙂 Kiva kun kommentoit!

Leave a Reply