Koli – kotimaanmatkailua Suomen kansallismaisemissa

Kolin kuuluisan kansallismaiseman olen nähnyt ensimmäisen kerran lapsena, mutta siitä reissusta ei ole juurikaan muistikuvia. Siitä matkasta muistuttaa ainoastaan pari haalistunutta valokuvaa. Heinäkuun alussa oli hyvä käydä päivittämässä mielen sopukoihin maisema, jonka Järnefelt aikoinaan ikuisti tauluksi. Majoituimme reissussa ystävien mökillä, josta oli noin tunnin ajomatka Kolille.

Ukko-Kolilta avautuva näköala Pieliselle tunnetaan Suomen kansallismaisemana. Järvi, metsä ja jylhät kalliot, niistä on Suomi tehty.

Koli syntyi kaksi miljardia vuotta sitten, kun mannerlaatat työntyivät vastakkain ja tästä puristuksesta syntyi Karelidien vuorijono. Korkeat vuoret muuttuivat vuosien saatossa vaaroiksi ja ihminen muokkasi omalla toiminnallaan 1700-luvulla ympäröivää maisemaa muun muassa kaskeamalla ja antamalla karjan vaeltaa vapaasti metsissä. Kolin matkailusta saamme kiittää Juhani Ahoa, jonka Kolista kertovat kirjoitukset innoittivat muitakin matkustamaan paikan päälle.

Pilvisessä säässä Kolille

Lähdimme aamulla hyvissä ajoin liikkeelle. Sää oli puolipilvinen ja sateita oli luvattu vasta illaksi. Hyvä niin, koska halusimme nähdä Kolin maisemat ilman että edessä keikkuisi kymmeniä sateenvarjoja. Myös huipuille vievät polut muuttuisivat sateella liukkaiksi ja onhan se nyt muutenkin kiva nauttia luonnosta kuivan sään aikana.

Kun pääsimme perille oli parkkipaikka ja tien vieret jo täynnä autoja, vaikka kello oli vasta vähän yli kymmenen. Hämmästelimme miten aikaisin olisi pitänyt tulla, ettei parkkipaikka olisi ollut täynnä. Täydennäköisestä parkkipaikasta huolimatta ajoimme siellä lenkin josko automme mahtuisi johonkin koloon ja sattumalta sellainen löytyi.

Parkkipaikalta pääsee yläpihalle, josta löytyvät Metsähallituksen ylläpitämä luontokeskus Koli sekä hotelli, joko kävellen, maksuttomalla kiskohissillä tai maisemahissillä, jonka hinta aikuiselle on 9 €/meno-paluu (heinäkuu 2020). Kiskohissin luo oli muodostunut jo pieni jono emmekä halunneet näin korona-aikaan riskeerata mitään, joten päätimme olla reippaita ja mennä ylös portaita pitkin.

Ensimmäisten portaiden jälkeen eteen tuli loivempi polku, jossa oli muutama leveämpi kiviaskelma. Sen jälkeen portaat taas jyrkkenivät kunnes saavuimme yläpihalle.

Kohti Ukko-Kolia

Kolin korkein kohta on Ukko-Kolin (347 m) huipulla. Merkittyjä vaelluspolkuja alueella risteilee noin 80 kilometrin edestä. Suurin osa Kolin kävijöistä kiertää 1,4 kilometrin pituisen Huippujen kierroksen, jossa näkee Ukko-Kolin, Akka-Kolin sekä Paha-Kolin parhaimmat maisemat. Tämä reitti meilläkin oli mielissä. Kävelimme luontokeskuksen ohi ja suuntasimme kohti Ukko-Kolille meneviä portaita.

Kolin huipulla näkyi kaikenikäistä porukkaa. Parhaimmat kuvauspaikat olivat varattuja, mutta pienen odottelun jälkeen pääsimme poseeraamaan kallioille. Maisema oli todella upea ja sen näkemistä oli kannattanut odottaa.

Pieniä droneja pyöri myös ilmassa ja niiden surina sekoittui hiljaiseen puheensorinaan ja luonnon ääniin. Aurinko ei suostunut näyttäytymään, mutta pilvisessäkin säässä maisema näytti kauniilta. Kaukana Pielisellä kulki veneitä, jotka näyttivät muurahaisilta. Tuntui uskomattomalle olla Kolin huipulla – aivan kuin olisimme olleet toisessa maailmassa.

Ukko-Kolilta siirryimme Akka-Kolille, jonne siirtymä oli vain 300 metriä.  Aurinko kurkisteli pilvien raosta ja Akka-Kolin kallioilla oli jo väljempää. Sileät kalliot näyttivät liukkailta, mutta eivät sitä onneksi olleet. Sateisella säällä olisi pitänyt olla varovaisempi.

Palasimme kierrokselta luontokeskuksen pihaan polkua pitkin. Sitä kautta voi muuten myös kiivetä huipuille, jos ei kiinnosta kiivetä portaita.

Pizzaa ja viiniä Kolin hienoissa maisemissa

Kolin huippujen kiertelyn jälkeen oli vatsassa pizzan mentävä aukko ja siirryimme Sokos Hotelli Kolin ravintolan terassille nauttimaan hyvästä ruoasta sekä viinistä (paitsi kuski joutui tyytymään veteen). Maisemia sai ihailla vielä terassiltakin. Fiilis oli mitä mainioin; loman ensimmäiset päivät menossa ja yhteinen aika ystävien kanssa hyvän ruoan äärellä.

Lounaan jälkeen piipahdimme luontokeskuksessa ajatuksena mennä katsomaan siellä olevaa näyttelyä. Sisällä oli kuitenkin niin paljon porukkaa, että käännyimme takaisin ulos lähes samantien.

Kun ajoimme Kolilta Joensuun kautta takaisin mökille kuulimme paikallisuutisista Kolin uusista kävijäennätyksistä. Matkailijoita oli ollut edelliseen vuoteen verrattuna kaksinkertainen määrä ja jutussa mainittiin meidänkin huomioima parkkipaikkojen riittämättömyys näin suurelle väkimäärälle.

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Luostarikierros Heinävedellä: Valamo ja Lintula
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla