Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla

Linnaistensuon 200 hehtaarin luonnonsuojelualue on yksi Päijät-Hämeen harvoista suoalueista. Suurin osa muista lähialueen soista on ojitettu maatalouskäyttöön. Linnaistensuolle melkein kävi samalla tavalla ja sitä ehdittiin ojittaa ennen kuin se arvo ymmärrettiin ja alue rauhoitettiin vuonna 1982. Kymmenien vuosien takaisia ojia on vieläkin nähtävissä, mutta osittain ne ovat kasvaneet jo umpeen. Natura-alueena suojellulla suolla viihtyvät hyvin kitukasvuiset männyt, rahkasammal ja suopursut. Linnaistensuolla on peräti 15 erilaista suotyyppiä, joista keidasrämettä ja rimpinevarämettä löytyy eniten.

Linnaistensuon luontopolku

Linnaistensuon läpi kulkee pitkospuista rakennettu 1,5 kilometrin pituinen luontopolku. Alueen kasvillisuudesta ja muista luontoon liittyvistä seikoista kertovia opastauluja löytyy levähdyspaikoilta, joita on reitin varrella muutamia. Linnaistensuo sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Lahden keskustasta ja on paikallisten suosima ulkoilukohde. Alueella viihtyvät varsinkin lintubongarit sekä syysaikaan karpaloiden perässä tulleet retkeilijät.

Vaikka olen asunut Lahdessa 10 vuotta, sain vasta nyt aikaiseksi mennä tutustumaan Linnaistensuohon. Olin kyllä tietoinen, että tällainen luontokohde Lahdessa sijaitsee mutta sen sijainti lähellä keskustaa yllätti. Olin kuvitellut sen olevan jossain paljon syrjemmässä. Reippailimme tyttäreni kanssa toisena pääsiäispäivänä pitkospuita pitkin suoalueen päästä päähän. Jos tästä korona-ajasta jotain hyvää pitää sanoa, niin lähialueiden luontopolut ovat tulleet tutuiksi. Muutamaa viikkoa aikaisemmin kävimme retkellä Lapakiston luonnonsuojelualueella Nastolassa. Ne ovat tuonneet mukavaa vaihtelua lähimetsien tutuille poluille, joita koirien kanssa kävellään päivästä toiseen.

Meillä oli nytkin koirat mukaan ja reitin varrella tuli muitakin karvakuonoja vastaan.  Kun lähdimme parkkipaikalta luontopolulle kyltin näyttämään suuntaan toivoin, ettei pitkospuilla olisi kovaa tungosta. Koska oli alkuilta arvelimme, että suurimmat ruuhkat olisivat takanapäin. Parkkipaikalla oli muutamia autoja, mutta reitin ruuhkaisuudesta ne eivät kertoneet mitään, koska pitkospuille pääsee myös toista reittiä suon toisesta päästä.

Pitkospuille kuljettiin kivikkoista ja juurakkoista yhdyspolkua pitkin. Pitkospuiden alkuosa kulki mäntymetsässä, josta matkan edetessä puut harvenivat ja tulimme suoaukealle. Pitkospuut vaihtelivat kapeasta leveämpään. Koirat olisivat halunneet tassutella mielummin pitkospuiden vieressä, mutta mäntymetsän jälkeen maasto kävi niin märäksi, että pikkukoirat olisivat uineet siellä.

Ohitustilanteet reitin varrella olivat haastavia, koska maasto oli kevätsateiden jäljiltä todella märkää eikä pitkospuilta halunnut astua sivuun. Ellei levennettyjä kohtia ollut lähellä, yritimme taiteilla tukipuiden päällä ohituksen ajan. Onneksi kanssakulkijat olivat kohteliaita ja jäivät odottelemaan levähdyspaikoille, kun näkivät meidän tulevan. Näin toimimme itsekin. Ihmisiä ei myöskään ollut ruuhkaksi asti. Pohdimme, että jonossa kulkeminen olisi tehnyt mukavaksi tarkoitetusta metsäretkestä aika stressaavan.

Linnaistensuo toi mieleeni muistoja lapsuudesta, koska kotini lähellä oli suoalue, jonne meitä lapsia ehdottomasti kiellettiin menemästä. Äiti pelotteli, että suolle uppoaa ja hukkuu, jos sinne menee. Muistan ihmetelleeni miksi aikuiset kuitenkin uhmasivat vaaraa ja kävivät syksyisin keräämässä sieltä karpaloita. Suopursujen tuoksu ja märän maan haju tulvi nenään, kun lapsena suoaluetta kierrettiin mökille mentäessä. Nykyisin mökille on tehty metsätie, joka ei enää kulje suon viertä pitkin.

Linnaistensuon luontopolun pituus oli netissä mainittu olevan 1,5 kilometriä. Kun olimme suon toisella puolella ja jatkoimme metsäpolkua eteenpäin, aloin epäillä tuota kilometrimäärää. Matkapuhelin näytti siinä vaiheessa, että olimme kävelleet jo kaksi kilometriä. Ehkäpä tuo puolitoista kilometriä tarkoittaa vain pitkospuiden osuutta.

Pitkospuiden toisessa päässä olevassa metsässä oli lintujen syöttöpaikkoja. Monenlaista visertäjää metsässä kuului olevankin. Näimme kääntöpaikalla myös kurkiauran, joka muodosti taivaalle tutun asetelman. Nekin olivat palanneet Suomeen etelän mailta talvehtimasta.

Mitä mukaan Linnaistensuolle?

Linnaistensuon luontopolku on sen verran lyhyt, ettei sinne tarvitse mitään erityisiä retkeilyvarusteita ottaa mukaan. Minulla oli jalassa vaelluskengät, mutta tytär pärjäsi hyvin lenkkareilla. Jos haluaa mennä suolle kävelemään niin silloin kumisaappaat jalkaan.

Jos otat eväät mukaan, huomioithan ettei Linnaistensuolla ole nuotiopaikkoja. Makkaranpaisto ei onnistu ja sanomattakin on selvää, että eväsroskat viedään mennessä pois. Pitkospuiden vierustat näyttivät siisteiltä eikä sinne ollut onneksi heitelty roskia.

Linnaistensuolla ei ole myöskään vessoja. Kuntoliikunta on alueella kielletty eikä siellä saa ajella pyörällä tai harrastaa suo- tai polkujuoksua.

Linnaistensuon luontopolku
Korvenrannantie 262, Lahti

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla
Kangasniemi – kappale kauneinta Suomea

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä