Lapin jalokiven syntysijoilla – Lampivaaran ametistikaivos Luostolla

Lähdetäänkö etsimään jalokiviä ametistikaivokselle vai patikoimaan kansallispuistoon? Tätä pohdimme Luostolla samalla kuin odotimme ravintola Punaketussa ruokiamme. Molempiin aktiviteetteihin meillä ei valitettavasti aika riittänyt, ja vaaka kallistui tällä kertaa Lampivaaran ametistikaivokseen.

Seuraavana aamuna kävelimme reipasta vauhtia 2,5 kilometrin matkan kohti kaivosta. Reitti lähtee Ukko-Luoston parkkipaikalta ja ylös kaivokselle pääsee vain jalkapatikalla tai polkupyörällä. Alkumatkasta nelihenkinen perhe pyöräili ohitsemme. Heti ohituksen jälkeen heidän vauhtinsa hyytyi ylämäkeen ja mietin onko pyöristä enemmän haittaa kuin hyötyä, varsinkin kun perheen pienimmäisellä pyöräily muuttui talutushommiksi. Kun reitti muuttui tasaisemmaksi, ei heistä pian näkynyt kuin loittonevat selät. Pyörän vuokraaminen olisi sittenkin saattanut olla ihan hyvä vaihtoehto.

Ametistikaivoksen opastettu kierros

Kesäaikaan opastettuja kierroksia on tunnin välein ja ensimmäinen kierros alkoi klo 11. Siihen halusimme ehtiä, koska muuten päivän aikataulu olisi venynyt pahasti. Ripeä kävelytahti tuotti tulosta ja olimme hyvissä ajoin kahvilan pihassa.

Ostimme kahviosta liput (aikuiset 21 €)  ja odottelimme kierroksen alkamista. Rankka sadekuuro rummutti kattoa ja toivoin sen loppuvan yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Se loppuikin sopivasti ennen kuin opas avasi meille pääsyn portaisiin, joita pitkin kiipesimme kaivokselle. Ylhäällä avautui pilviset mutta hienot maisemat Pyhä-Luoston tunturimaisemiin.

Lampivaaran ametistikivi

Ametisti on kvartsimuunnos, jota kehittyy yhden senttimetrin verran miljoonassa vuodessa. Lampivaaran ametistikivi sai alkunsa noin kaksi miljardia vuotta sitten syvällä maan uumenissa. Lampivaara oli aikoinaan 5000 metriä korkea, mutta aikojen saatossa jääkausi ja eroosio ovat syöneet alppimuodostelman ja nykyisin Lampivaara on 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Lampivaarassa kaivostoimintaa on ympäri vuoden. Ametistia kaivetaan pienillä hakuilla, koneellista kaivamista alueella ei tehdä. Kaikki ametisti menee yhtiön omaan käyttöön, ulkopuolelle sitä ei myydä. Kaivoksen ulkopuolelle ametisti kulkeutuu vain turistien mukana. Jokainen kaivoksessa käynyt saa pienen palan ametistia mukaansa. Ainoa ehto on, että sen pitää mahtua nyrkkiin. Jos haluaa muistoksi isomman kiven, siitä tulee maksaa lisämaksu.

Infon kautta kaivuuhommiin

Aluksi kokoonnuimme sisätiloihin kuulemaan alueen geologiasta, historista sekä tietysti ametisteista. Pöydällä oli hieno kokoelma isoja ametisteja, joita sai infon jälkeen katsella tarkemmin. Opas antoi myös vinkkejä miten ametistin tunnistaa; kun katsot kiveä valoa vasten, se näyttää hieman läpikuultavalta. Monesti tavallisia kiviä erehdytään luulemaan ametisteiksi, mutta läpikuultavuus paljastaa onko kivi oikea ametisti vai ei.

Lampivaaran ametistikaivos on avokaivanto. Osa siitä on kuitenkin katettu, mikä mahdollistaa kaivuun ympärivuotisesti. Näimme myös katetun kaivuualueen, koska kuljimme sen läpi avokaivannolle. Seuraavaksi saimme pienet hakut ja astiat, joiden kanssa siirryimme kaivuualueelle. Opas näytti missä olisi hyviä paikkoja sekä kertoi miten kaivamista oikeaoppisesti tehdään. Kaivaminen oli hauskaa ja opas kiersi katsomassa löytämiämme saaliita. Suurin osa niistä oli tavallisia kiviä, mutta joukosta löytyi myös pieniä ametistin palasia.

Opastettu kierros kesti tunnin. Kun palasimme kaivokselta, piipahdimme kahvilan vieressä olevassa kivimyymälässä. Sieltä tarttui vielä ametistikorvakorut mukaan.

Ametistikaivos on hieno paikka ja oli ehdottomasti käymisen arvoinen. Oli myös kiva kokeilla jotain erilaista – ei sitä joka päivä jalokiviä kaivoksella etsitä.

Oletko sinä käynyt ametistikaivoksella?

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Roadtrip pohjoiseen
Ölökyn ylitys Hossan kansallispuistossa
Suomen kauneimmalla maantiellä Tenojoen varressa
Kilpisjärven mahtava Saana

Merjan matkassa -blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä