Luhdanjoen korkea lintutorni kivikauden maisemissa

Lahden keskustasta vain muutaman kilometrin päästä löytyy niin luonnonsuojelualueita kuin pitkospuitakin. Kun keväällä kävin Linnaistensuolla, ihmettelin jo silloin, miten lähellä kaupungin keskustaa noin upea luontokohde sijaitsee. Pari viikkoa sitten mietin samaa kun kävin Luhdanjoen alueella ja kiipesin lintutorniin, joka nousee korkealle puiden latvojen yläpuolelle.

Luhdanjoki

Luhdanjoki kuuluu osaksi Porvoonjoen pääuomaa. Se virtaa Hollolan ja Orimattilan välillä runsaan kymmenen kilometrin matkalla. Nimensä se on saanut sitä reunustavan kostean niityn eli luhdan mukaan. Alue sijoittuu kartalla Lahden ja Hollolan rajalle.  Luhdanjoen varteen mahtuu niittyjä ja laidunmaita. Karjalla on iso rooli niittyjen hoidossa. Ilman niitä niityt kasvaisivat umpeen. Luonnonsuojelualueeksi se rauhoitettiin vuonna 1998.

Runsas linnusto kuuluu osaksi Luhdanjoen niittyjä ja se onkin yksi lintuharrastajien suosikkikohde. Kevättulvat saavat alueen lainehtimaan muodostaen niitylle tulvajärven. Siitä on tullut vesilintujen ja kahlaajien suosikkipaikka, jonne ne laskeutuvat kevätmuuttojen jäljiltä. Luhdanjoella on nähty myös isoja haukkaparvia sekä merikotkia, koska petolintujen muuttoreitit kulkevat alueen yli.

Lintujen lisäksi Luhdanjoella viihtyvät muutkin kosteikkojen eläimet kuten sammakot ja verenhimoiset hyttyset.

Luhdanjoen lintutorni

Luhdanjoelle mennään pääasiassa korkean lintutornin vuoksi. Torni on 23,5 metriä korkea ja sen huipulta avautuu esteetön näkymä niitylle sekä lähiympäristöön. Tornista pääsee tarkkailemaan niittyjen ja lähimetsien lintuja. Varsinkin kevätmuuttojen aikaan siellä on paljon nähtävää.

Luhdanjoella ei ole luontopolkuja. Liikkumista niittyalueilla pyydetään välttämään varsinkin laidunnus- ja pesimäkaudella.

Ajelin lintutornille aurinkoisena syyspäivänä. Maantie oli hiljainen ja arvelin, etten muita ihmisiä retkelläni näkisikään. Yllätykseni oli suuri, kun parkkipaikalla oli muutama auto ja viereisessä autossa istuskeli nuoripari. Näin myös lintutornin ylimmällä tasanteella liikettä, joten muitakin retkeilijöitä oli tullut paikalle.

Kävelin tietä pitkin tornia kohti ja pälyilin oikealle puolelle etsiessäni metsäpolkua, joka johdattaisi tornin juurelle. Pellon reunassa näkyi jälkiä ja hyppäsin sinne vain todetakseni, etten halua liata kenkiäni savisella pellolla. Jäljet johtivat jonnekin pusikkoon ja epäilin ettei se edes ollut oikea reitti. Jatkoin tietä eteenpäin, mutta hetken päästä totesin kävelleeni liian pitkälle. Käännyin takaisin ja näin aiemmin lintutornin ylimmällä tasanteella olleen miehen tulevan metsän siimeksestä ja jatkavan matkaa kohti parkkipaikkaa. Sieltähän se metsäpolku löytyi. Kävelin puidenlehtien kuorruttamaa polkua pitkin  ja pian olin korkean lintutornin juurella.

Niskat lähes nyrjähtivät, kun yritin tavoittaa katseella tornin huippua. Aloitin kiipeämisen ja pidin katseen tiukasti portaissa. Porrasjumpan jälkeen pääsin ihailemaan hienoja maisemia. Aurinko sai pellot hohtamaan syksyn väreissä. Kaikkialla oli hiljaista eikä lintujakaan juuri näkynyt. Jos olisi ollut kiikarit mukana, olisi lintuja kenties voinut nähdä. Yritin kuvitella mielessäni minkälainen kuhina alueella käy lintujen kevätmuuttojen aikaan.

Lintutornin lisäksi alue on kiinnostava kivikautisen kulttuurimaiseman vuoksi. Nykyisen tulvaniityn alueella oli tuhansien vuosien ajan järvi, jonka rannoille syntyi asutusta. Lintutornin ympäristöstä on löydetty ainakin kymmen kivikautista asuinpaikkaa, joissa asutusta on ollut tuhansia vuosia kivikauden loppupuolelle ja jopa pronssikaudelle saakka.

Parhaimman käsityksen kivikautisesta alueesta saa kiipeämällä lintutorniin kevättulvien aikaan. Maisema muistuttaa tuolloin sitä, mitä se oli kivikauden aikana.

Luhdanjoen lintutorni, Luhtijoentie 107, Lahti