Miniloma Mikkelissä

Katselimme auton ikkunasta ulos ja pälyilimme ympärillemme. Jossain täällä sen pitäisi olla, mutta edessä näkyi vain kesäteatteri. Ei niin isoa tornia voi olla huomaamatta. Mietin, ollaanko väärällä parkkipaikalla. Sekään ei olisi mikään ihme.

Onko Mikkeliin mänijöitä?

Mikkeliin meidät toi laatikon pohjalla lojunut Scandic hotellin lahjakortti, jonka ostin viime syksynä Black Friday -huumassa. Ajattelin silloin, että pieni lomanen talvella voisi tehdä poikaa, mutta korona sotki kaikki suunnitelmat. Kun lahjakortin voimassaoloaika alkoi lähestyä loppua, kysyin Scandicin asiakaspalvelusta olisiko sitä mahdollista jatkaa. Sain kuukauden lisää armonaikaa ja varasin meille huoneen helatorstaiksi Mikkelistä.

Vaikka olen syntynyt Mikkelissä, ei se minulle kovin tuttu kaupunki ole. Muistelin, että viimeksi olen käynyt siellä niin monta vuotta sitten, etten kehtaa edes sanoa. Siinä mielessä tuntui, kun olisimme tulleet täysin vieraaseen paikkaan.

Mutta takaisin parkkipaikalle, jossa kadotimme hetkeksi ensimmäisen nähtävyyden. Vihdoin tyttäreni huomasi, että etsimämme Naisvuoren näkötorni kohosi takanamme. Hienoa, tutustuminen Mikkelin tunnetuimpaan maamerkkiin voi alkaa.

Naisvuoren näkötorni

Naisvuoren näkötorni tunnetaan myös Mikkelin vanhana vesitornina. Se on rakennettu vuonna 1912 ja näkötornina se on toiminut vuodesta 1953 lähtien. Tarina kertoo, että Naisvuori sai nimensä 1700-luvun loppupuolella, kun silloisessa Mikkelissä asuvat naiset kiipesivät kukkulalle tarkkailemaan Porrassalmen taistelun etenemistä. Mäelle rakennettiin 1800-luvun lopulla puisto ja vesitorni avattiin vappuna 1912.

Kiipesimme pienen ylämäen Naisvuorelle ja kävimme ostamassa kahvilasta kahden euron hintaiset liput näkötorniin. Luulin, että ylös hurautettaisiin hissillä, mutta sinnepä pitikin kävellä portaita pitkin. Ne olivat onneksi leveät ja hyvät kävellä ja tuota pikaa olimmekin jo ylhäällä, josta avautui 360-asteinen kaunis näkymä kaupungin ylle.

Kun maisemat oli katseltu, palasimme takaisin kahvilaan ja tilasimme vohvelikahvit. Siirryimme ulos istumaan ja odottamaan annoksia. Aurinko lämmitti ja lempeä tuuli leyhytteli mukavasti. Vohveliannokset olivat maineensa veroisia; kaksi jäätelöpalloa ja kunnon annos hilloa kruunasi komeuden enkä ihmettele yhtään, miksi vohveleita kehutaan kulmakunnan parhaimmiksi.

Kenkävero

Naisvuorelta ajoimme Kenkäveroon, jonka ainutlaatuinen pappilamiljöö Saimaan rannalla on yksi Mikkelin suosituimmista nähtävyyksistä. Minulle paikka ei ollut entuudestaan tuttu, mutta olin kuullut siitä paljon. Pappilan kaunis päärakennus, puutarhassa hehkuvat pionit sekä loistavat myymälät olivat laittaneet monen tuttuni pään sekaisin. Oli mahtavaa päästä nyt näkemään paikka omin silmin.

Kenkäveron historia ulottuu 1400-luvulle, jolloin ensimmäinen papin asumus rakennettiin saarelle. Kenkävero toimi viimeisen kerran pappilana 1969. Päärakennus päästettiin rapistumaan, mutta vuonna 1990 pappila ja sen pihapiiri avattiin täydellisen restauroinnin jälkeen.

Parkkipaikalla oli paljon autoja, mutta kun teimme aluksi kävelykierroksen puutarhassa, ei siellä montaa ihmistä vastaan tullut. Ehkä suurin osa vieraista oli mennyt päärakennuksessa toimivaan kahvila-ravintolaan nauttimaan talon antimista. Puutarha ei vielä ollut täydessä loistossa, mutta kesällä se on varmasti upean näköinen. Myöskään lampaita ja kanoja ei vielä ollut pihapiirissä. Kävelykierroksen jälkeen menimme myymälään, jossa oli monipuolinen valikoima lähiruokatuotteita, käsitöitä sekä suomalaista designia. Teimme pieniä ostoksia ja sitten olikin aika siirtyä päivän luontokohteeseen.

Urpolan luontopolku

Halusin mahduttaa päivän ohjelmaan myös luontopolun. Kun tutkin vaihtoehtoja päädyin lopulta 1,3 kilometrin mittaiseen Urpolan luontopolkuun. Hieman arvelutti olisiko se liian lyhyt, mutta helatorstain helteisessä säässä, se oli juuri sopivan mittainen.

Urpolan luontopolku on lähellä Mikkelin keskustaa. Torilta on vain 1,5 kilometrin matka lähtöpisteeseen. Jätimme auton Urpolan luontokeskuksen pihaan ja siirryimme kylttien viitoittamaa polkua joen rantaan. Takanamme käveli kaksi puheliasta naista, mutta muuten luontopolulla ei ruuhkaa ollut. Polun varressa oli opastetauluja, joissa kerrottiin reitillä nähtävästä kasvillisuudesta sekä eläimistä.

Luontopolun paras osuus oli koskimaisema, jossa vesi virtasi aluksi hiljaa mutta pian se ryöppysi valkoisena kuohuna. Polku kulki kosken yli useita kertoja ja jokaisessa risteyskohdassa se näytti erilaiselta. Alueella on aikoinaan toiminut mylly ja se on antanut nimensä myös siellä nyt toimivalle kahvilalle. Hyvällä tuurilla kosken rantamalla voi nähdä saukon. Meillä ei nyt tuuria ollut sen suhteen, mutta muuten tykkäsin luontopolusta ja sen monipuolisesta maastosta.

Kun palasimme autolle, sen lämpömittari näytti yli +30 astetta. Kesä tuli yhtäkkiä yllättäen. Ihanaa! Ajoimme Scandicin parkkipaikalle ja ilokseni huomasin, että se oli ilmainen. Majoituimme Standard Plus -huoneeseen, jossa oli erikseen olo- ja makuuhuone. Molemmissa huoneissa oli omat telkkarit ja naureskelimme, että jos tulee riitaa tv-ohjelmista, voidaan mennä katsomaan mieleisiä sarjoja omiin huoneisiin.

Piipahdimme pikaisesti lähikaupassa hakemassa vettä ja pientä suolaista huoneeseen ja sitten takaisin aurinkoon.

Yhdet harmaat Mikkelin torilla

Askeleet veivät torille ja siellähän oli terassit täynnä ihmisiä. Aluksi vain katselimme ympärillemme, mutta sitten tokaisin, että pitäisköhän meidänkin käydä ottamassa yhdet. Pian istuimmekin juomat nenän edessä ja tuntui, että tästähän tämä kesä alkaa. Oli aivan mahtavaa nauttia lämpimästä kesäsäästä sekä katsella ihmisiä. Ellei seuraavana päivänä olisi ollut työpäivä, olisimme varmaan ottaneet vielä toiset.

Nälkä alkoi pikkuhiljaa kurnia ja tarkoitus oli mennä ravintola Vinoon illalliselle. Se olikin kiinni ja hetken aikaa pohdimme minne seuraavaksi. Hotellin ravintola oli auki ja päädyimme lopulta sinne. Olimme aluksi ravintolan ainoat asiakkaat ja saimme kanapastat nopeasti. Pian sinne alkoi valua muutakin väkeä.

Illallisen jälkeen emme malttaneet mennä vielä takaisin huoneeseen, vaan teimme pienen kävelylenkin tuomiokirkon ympäristössä. Kirkko oli varsin komean näköinen ja olisi ollut kiva kurkata sisälle, mutta ovet olivat jo lukossa.

Seuraavana aamuna söimme hotellissa varhaisen aamiaisen ja katselimme ikkunasta ulos sateiselle kadulle. Sää oli muuttunut ääripäästä toiseen yön aikana. Tytär lähti työharjoitteluun ja minä jäin huoneeseen tekemään töitä. Olin ajatellut testata ravintola Vinon lounaan merkeissä, mutta lounaslista ei vakuuttanut, joten päädyin Rosson pizzabuffaan. Se oli oikein hyvä valinta ja hotellista oli lyhyt matka hilpasta vesisateessa ravintolaan. Loppupäivän tein töitä hotellin ravintolassa. Koska se oli kiinni ja hotellissa oli muutenkin hiljaista, sain rauhassa keskittyä omiin hommiini.

Miniloma Mikkelissä oli hauska piristys arjen keskellä. Tällaisia pikku piipahduksia pitäisi tehdä useamminkin.

Onko Mikkeli sinulle tuttu kaupunki?

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä kotimaan kohteet:

Miniloma Savonlinnassa
Viikonloppu Joensuussa
Koli – Suomen kansallismaisema

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä