Miniloma Savonlinnassa

Kaipasin syksyn pimeneviin päiviin piristystä ja pientä irtiottoa kotona pyörimisestä. Niinpä kaivoin naftaliinista kesällä toteutumatta jääneen Savonlinnan reissun. Meidän oli tarkoitus piipahtaa siellä heinäkuussa Kolin matkan yhteydessä, mutta aikataulumuutosten vuoksi emme sinne ehtineet.

Savonlinna kylpi syysauringossa, kun pysäköimme auton Olavinlinnan lähellä olevalle parkkipaikalle. Ikoninen linna kohosi jylhänä kallioluodolla ja hetken sitä ihailtuamme päätimme piipahtaa viereisessä kahvilassa ennen linnaan tutustumista.

Kahvila Saima – erinomainen kahvila linnan kupeessa

Entisessä lastentarhan talossa sijaitseva kahvila Saima vaikutti viehättävältä ja se toi mieleeni Hämeenlinnan Villa Marengin. Molemmissa oli kodikkaasti sisustettuja huoneita, joissa sai nauttia talon tarjoamista herkuista. Vitriinit notkuivat suolaisista ja makeista vaihtoehdoista. Valitsimme juustokakkupalat ja pujottelimme ikkunapöytään istumaan.

Kahvila vaikutti suositulle ja suurin osa pöydistä oli täynnä, vaikka oli lokakuinen lauantai. Mietin, että kesällä siellä olisi varmasti täynnä, vaikka tarjolla olisi myös pieni ulkoterassi.

Keskiajan tarinoita Olavinlinnassa

Kahvien jälkeen kävelimme lyhyen matkan Olavinlinnaan. Museokorttia vilauttamalla pääsin ilmaiseksi sisälle. Opastettuja kierroksia järjestetään tasatunnein ja koska sen alkuun oli vielä aikaa, menimme ulos kävelemään ja katselemaan mitä sieltä löytyy.

Olavinlinna on maailman pohjoisin keskiaikainen linna. Se sijaitsee Savonlinnan keskustan tuntumassa. Linnan rakennustyöt alkoivat vuonna 1475. Linnan perustaja, tanskalaissyntyinen ritari Erik Akselinpoika Tott rakennutti linnan strategisesti tärkeän Savon alueen turvaksi. Sen tarkoituksena oli torjua venäläisten hyökkäykset ja varmistaa Savon herruuden säilyminen Ruotsin vallan alla.

Olavinlinna rakennettiin kalliosaarelle ja sinne kuljettiin puusiltaa pitkin. Näin linnaan kohdistuvat hyökkäykset oli helppo estää. Puusilta vaan irrotettiin kiinnityksistään ja päästettiin ajelehtimaan. Vuonna 1857 myrsky repi lautasillan riekaleiksi ja seuraavan sadan vuoden ajan linnaan pääsi vain veneellä. Ponttoonien varassa kelluva silta valmistui vuonna 1974 ja sitä pitkin linnaan kuljetaan tänäkin päivänä.

Koronan vuoksi linnan torneihin ei nyt päässyt. Opastettu kierros kulki sisätiloissa ja pääsimme kurkistelemaan oopperan käyttämiä tiloja, joihin ei normaalisti pääsisi. En ole oopperajuhlilla koskaan käynyt, mutta nyt heräsi mielenkiinto. Se olisi varmasti hieno kokemus, vaikka en oopperamusiikin suuri ystävä olekaan. Tänä vuonna oopperajuhlat peruttiin kuten moni muukin tapahtuma, mutta toivottavasti ne voidaan järjestää taas ensi kesänä.

Opastetuilla kierroksilla kuulee mielenkiintoisia tarinoita linnan historiasta ja nytkin saimme kuulla muun muassa linnanneidosta, joka rakastui palavasti venäläiseen sotilaaseen. Romantiikan tuoksinassa neito päästi viholliset linnaan. Kiinnihän siitä jäi ja rangaistukseksi hänet haudattiin elävältä muuriin. Sille paikalla neidon kyynelistä kasvoi pihlaja, joka kertoi omaa tarinaansa tytön viattomuudesta.

Kuulimme myös Olavinlinnan kuuluisimmasta vangista, aatelismies Joachim Mitzloffista. Hän oli saksalainen vakooja ja sukujuuriensa vuoksi hän sai asua linnassa varsin ylellisissä oloissa. Aatelisherralle nekään eivät kelvanneet ja hän yritti paeta linnasta useita kertoja ja vihdoin onnistuikin. Avukseeen hän värväsi yhden linnan luutnanteista. Miehet kiipesivät torniin, josta he laskeutuivat köydellä alas. Apujoukot hakivat heidät veneellä ja autokyyti oli rannassa odottamassa. Yöllä tapahtuneen paon seurauksena Mitzloff palasi Keski-Eurooppaan eikä hänestä kuultu sen koommin.

1500-luvulla linnassa asui noin 150-200 henkeä. Ruokavalio koostui pääosin kalasta. Pöydästä löytyi myös joutsenpaistia, joka sekin laskettiin kalaruoaksi. Olutta juotiin paljon ja sotilaan päiväannos oli viisi litraa. Vahvuudeltaan se oli kotikaljan tasoista. Linnanherroille tarjotussa oluessa oli enemmän prosentteja.

Linnan etupihalla on pässin patsas ja moni ihmettelee mikä sen tarina on. Linnassa kasvatettiin pässejä, joista tehtiin paistia Pyhän Olavinpäivänä. Patsasta ei kuitenkaan sen vuoksi tehty, vaan yksi pässeistä joutui kerran taistelun tuoksinassa linnan muurille. Oli kova ukonilma ja venäläiset piirittivät linnaa. Pässi nousi muurilla peloissaan takajaloilleen ja salamoiden välkkyessä taustalla, se näytti sorkkineen paholaiselta. Viholliset pelästyivät ja perääntyivät, koska luulivat, että itse Lucifer heitä pelotteli. Pässin avulla Olavinlinna selviytyi tästä taistelusta voittajana.

Olavinlinna joutui usein venäläisten hyökkäysten kohteeksi. Vuonna 1714 se joutui antautumaan kuuden viikon piirityksen jälkeen. Syynä oli niinkin tavanomainen asia kuin ruoan loppuminen. Vuonna 1721 linna palautui ruotsalaisille, mutta vuonna 1743 Turun rauhassa se päätyi jälleen venäläisille. Venäläiset poistuivat linnasta 1800-luvun puolivälissä.

Oopperajuhlista saamme kiittää Aino Acktéa. Hän vieraili Olavinlinnassa eräissä juhlissa ja näki heti miten hienot puitteet linna tarjoisi oopperajuhlille. Ensimmäiset oopperajuhlat näkivät valon vuonna 1912. Yhtäjaksoisesti niitä ei tähän päivään ole järjestetty, vaan väliin mahtuu vuosia, jolloin ooppera ei kaikunut linnan muurien sisäpuolella. Syynä oli muun muassa taloudelliset vaikeudet. Vuonna 1967 oopperajuhlat palasivat restauroituun linnaan ja niitä on järjestetty siitä asti. Tämä vuosi oli ensimmäinen vuosikymmeniin, kun oopperaesityksistä ei päästy nauttimaan.

Majoitus Seurahuoneella

Linnakierroksen jälkeen ajoimme Seurahuoneelle Kauppatorin kupeeseen. Hotelli ei ollut täynnä ja saimme esittää toiveen huoneen sijainnista. Halusimme kivan näköalan Saimaalle ja sellaisen myös saimme. Kovin kauaa emme ehtineet maisemia ihailla, koska tarkoitus oli piipahtaa vielä parissa keskustan kaupassa. Koska oli pyhäinpäivä, kaupat menivät normaalia aikaisemmin kiinni ja saimme kävellä ripeästi, että ehdimme sinne ajoissa.

Ostosten jälkeen kävelimme hotellille koleassa kelissä. Huoneeseen päästyämme kilistelimme upean järvimaiseman edessä ja heittäydyimme sängyn päälle hetkeksi huilimaan ennen illallista.

Illallista ja aamiaista Perlina di Castellossa

Savonlinnassa on useita hyviä ravintoloita, mutta päädyimme hotellin yhteydessä olevaan italialaiseen, Perlina di Castelloon. Samassa ravintolassa tarjottiin myös hotellin aamiainen. Meillä ei ollut pöytävarausta illaksi, koska en uskonut paikan olevan täynnä. Eikä se ollutkaan. Muutamia pieniä ryhmiä oli samaan aikaan syömässä, mutta muuten oli todella väljää. Alkudrinkkien jälkeen maistui paistettu nieriä valkoviinin kera.

Aamiaisella oli enemmän vilskettä, koska samaan aikaan puuro- ja sämpyläjonossa oli Mikkelin Jukureiden jääkiekkojoukkue. Pari valmennuspuolen kaveria tuli hissillä alas samaan aikaan ja he alkoivat juttelemaan meidän kanssa. Toinen sitten mainitsi, että heidän joukkueensa lisäksi hotellissa ei varmaan montaa muuta asiakasta ole. Luulin siinä vaiheessa, että kyse on jostain junnujoukkueesta. Kun pääsimme pöytään istumaan, viereisestä pöydästä kuului kuiske, että tuolla on Jukureiden pelaajia. Enpä olisi heitä tuntenut, kun en niin tiiviisti jääkiekkoa seuraa.

Aamupalan jälkeen oli aika sanoa heipat Savonlinnalle ja lähteä kotia kohti. Savonlinna vaikutti oikein symppikseltä pikkukaupungilta ja sinne olisi kiva palata uudestaan. Haaveilimme jo kesästä, lörtsyistä ja Saimaan risteilystä.

Oletko käynyt Savonlinnassa? Kerro kommenttikentässä parhaat vinkkisi kaupunkiin. 

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Päiväretki Hämeenlinnaan
Viikonloppu Joensuussa
Trakain linnassa ukrainalaismummon kanssa

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä