Vappua edeltävänä sunnuntaina jatkoimme tyttäreni kanssa lähiseudun luontopolkujen tutkimista. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Järvien kierros, joka avattiin Hollolaan viime syksynä.
Järvien kierros
Järvien kierros on 7,5 kilometriä pitkä ja se on saanut nimensä kolmesta Tiilijärvestä, joiden ympäri reitti kiertää. Matkan varrella tulevat tutuiksi niin Vähä-Tiilijärvi, Keski-Tiilijärvi ja Iso Tiilijärvi. Maasto on hyvin vaihtelevaa ja korkeuserot ovat suuret Tiirismaan rinteen ansiosta. Juurakkoiset metsäpolut vaihtuvat milloin pitkospuihin ja milloin tasaiselle maantielle.
Järvien kierros alkaa Vähä-Tiilijärvenkujan uimarannalta ja sen voi kiertää niin myötä- kuin vastapäivään. Alueella on iso parkkipaikka, joka puolipilvisenä sunnuntaipäivänä on lähes täynnä. Vaikka reitin varrella vastaan tulee ihmisiä, ei ruuhkista voida puhua. Reitti on toki niin pitkä, että ihmiset hajaantuvat sinne ja kierroksesta voi kävellä myös vain osan, jos koko luontopolku tuntuu liian pitkältä.
Selkeästi merkitty reitti
Reitti on merkitty selkeästi puihin sinisillä maalimerkeillä ja niiden lisäksi puiset kyltit ohjaavat oikeaan suuntaan. Eksymisvaaraa ei pitäisi olla, mutta ajatuksissaan saattaa kävellä kylttien ohi. Näin minulle olisi käynyt, ellei tyttäreni olisi ollut mukana. Hän oli kävellyt reitin jo paria päivää aikaisemmin ja muisti ajoissa mistä risteyksestä piti kääntyä.
Reitin alussa kuljetaan leveää ulkoilutietä pitkin, josta matka jatkuu kapeaa ja mutkittelevaa polkua pitkin. Kauniita järvimaisemia kannattaa pysähtyä ihailemaan. Keväisenä puolipilvisenä päivänä maisema näyttää hieman riisutulta, mutta kunhan puihin tulee lehdet, näkymä muuttuu täysin. Maisemia katsellessa mieleen muistui vuorivaelluksilla opittu neuvo ”Tee vain yhtä asiaa kerrallaan”. Tasaisella maalla voi kävellessäkin ihastella ympäröivää luontoa, mutta juurakkoisilla poluilla kannattaa pysähtyä ja antaa katseen levätä kauniissa maisemissa ennenkuin on nutullaan maassa.
Huh, mitä ylämäkiä!
Reitti sivuaa useassakin kohdassa omakotitaloaluetta ja noin puolessa välissä kierrosta tulee tunne, että nyt hiippaillaan jonkun takapihalla. Niin lähellä asutusta kierros kulkee. Tiirismaan rinteiden luona katselemme keskeneräistä rakennustyömaata ja mietimme, miten hulppeat maisemat tulevilla asukkailla tulee olemaan. Samaan aikaan puuskutamme reitin isoimpien mäkien päälle. Kiertääpä reittiä sitten kumpaan suuntaan tahansa, pääsee aina reippailemaan kunnon ylämäkiä.
Levähdyspaikkoja polun varrella on muutama. Järvien kierrokselta ei löydy tulentekopaikkaa, mutta jos makkaratulille tekee mieli, se onnistuu Tiirismaan kierroksen Martan majalla. Nämä luontopolut kulkevat rinnakkain Tiirismaan rinteen luona. Laavulle on 1,5 kilometrin matka Järvien kierrokselta.
Tilkin kurkistus
Kun matkaa on taivallettu lähemmäs viisi kilometriä, tien oikealla puolella on näköalapaikka ”Tilkin kurkistus”. Poikkeamme tieltä katsomaan maisemia Tiilijärvelle. Sieltä löytyy myös penkki, jos haluaa hetken lepuutella pitkistä nousuista väsyneitä jalkoja. Samaan aikaan näköalapaikalle tulee lapsiperhe, joten valokuvan ottamisen jälkeen jatkamme matkaa.
Soisalmensuo
Pitkospuita löytyy sekä reitin alku- että loppupäästä. Kunnon suomaisemaa on kuitenkin tarjolla vasta loppupäässä Soisalmensuolla. Ohitustilanteet ovat haastavia kapeiden pitkospuiden takia, mutta onneksi vastaantulijat jäävät odottamaan levennetyille paikoille. Näin mekin toimimme, jos levennys sattuu olemaan lähellä. Lenkkareissa ei halua astua märälle suolle.
Pitkospuiden jälkeen reitti jatkuu latupohjaa pitkin. Pieni väsymys alkaa hiipimään mieleen ja salaa toivon, että olisimme jo takaisin parkkipaikalla. Onhan tässä jo tarvottu ihan riittävästi. Ihan vielä ei kuitenkaan olla perillä, vaan latupohjan jälkeen käännymme järven rantaa kulkevalle polulle, josta noin kilometrin päässä siintää tuttu parkkipaikka.
Järvien kierros – mitä mieltä?
Järvien kierros oli kaikessa vaihtelevuudessaan mielenkiintoinen luontopolku. Reitti näyttäytyy varmasti erilaisena eri vuodenaikoina. Kesäkuumalla matkan varrella olevat kuusimetsät ovat takuuvarmasti hyttysten iskupaikkoja, kun taas syksyllä maaruska värittää järvimaiseman sekä suoalueen kauniisti. Talvella reitillä ei ole kunnossapitoa, mutta luontopolkujen uskotaan pysyvän auki aktiivisten liikkujien ansiosta.
Järvien kierroksen kulkemiseen on arvioitu kuluvan 2-3 tuntia. Meiltä siihen kului vajaat kaksi tuntia. Reitti oli sopiva happihyppely sunnuntaipäivään ja antoi mukavasti virtaa tulevaa työviikkoa varten.
Järvien kierros
Vähä-Tiilijärvenkuja 2, Hollola
Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla
Kangasniemi – kappale kauneinta Suomea
Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla
Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä
12 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
6.5.2020 at 10:56Juuri hiljattain luin Askonkin jutun, jossa tämä oli mainittu. Hyvä muistutus, että ihan läheltäkin löytyy kivoja luontokohteita!
Merja / Merjan matkassa
11.5.2020 at 17:15Kiitos Mikko! Jos koronasta jotain hyvää pitää etsiä, niin lähiseudun luontokohteet ovat tulleet tutuiksi. Minäkin yllätyin miten lähellä on kivoja patikkapolkuja.
Riitta reissaa
15.5.2020 at 17:43Hyvä, että nostetaan esiin ulkoilu/patikkakohteita kuvin&sanoin kokemuksen kertomana. Tulee oikea kuva reitistä. Tuo reitti kuulostaa todella hyvältä viikonlopun ulkoilupätkältä.
Merja / Merjan matkassa
19.5.2020 at 16:42Kiitos Riitta! Järvien kierros sopii hyvin esimerkiksi sunnuntai-iltapäivän reippailuksi.
Eveliina / Reissukuume
15.5.2020 at 17:59Kotimaisista patikkakohteista on aina kiva lukea. Tämäkin oli itselleni uusi tuttavuus! Kiinnostava reitti ja kivoja kuvia 🙂
Merja / Merjan matkassa
19.5.2020 at 16:44Kiitos Eveliina! Koronan myötä on tullut tutustuttua lähiseutujen patikkapolkuihin. Onhan ne listalla olleet aiemminkin, mutta nyt on ollut vihdoin aikaa 🙂
Pirkko / Meriharakka
15.5.2020 at 18:54Kivannäköistä maastoa! Kun noista korkeuseroista mainitsit, niin kiersimme jokin aika sitten yhtä kuntopolkua Espoossa ja ihmettelimme myös hiukan sen korkeita nousuja ja laskuja. Onneksi olimme sentään jalan liikkeellä – suksilla liikkeellä ollessa olisi kyllä ainakin laskut jo hirvittäneet!
Merja / Merjan matkassa
19.5.2020 at 16:46Kiitos Pirkko! Minä mietin ihan samaa korkeita mäkiä kävellessä. Suksilla en hurjimpiin mäkiin kyllä uskaltaisi mennä 🙂
Teija / Lähdetään Taas
16.5.2020 at 07:27Nyt on kyllä keväällä ollut ihania ulkoilusäitä. Harmi, kun nyt tuntuu, että vettä tulee niskaan tuon tuosta, kun mennään kesää kohti. Toivottavasti tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, niin pääsisi taas luontoretkeilemään.
Merja / Merjan matkassa
19.5.2020 at 16:47Kiitos Teija! Hyvät kelit ovat olleet pelastus, niin on päässyt iltaisin ja viikonloppuisin ulkoilemaan. Mietin koronapandemian alettua, että onneksi se tuli keväällä eikä syksyllä. Jos ei edes ulos olisi nyt päässyt huonon sään vuoksi, niin hulluksi sitä tulisi sisällä istuskellessa.
Anna K. - Kaukaa haettua
16.5.2020 at 22:41Minne menee suomalainen ahdistusta pakoon? Metsään tietenkin!
Nyt on monissa blogeissa juttua luontopoluista ja mullekin tullut kova hinku päästä, mut kovin pitkälle en omin jaloin pääse, eikä oikein bussejakaan tee vielä mieli käyttää. Pitkospuut ja metsän humina kyllä rauhoittaisi mieltä.
Anna | TÄMÄ MATKA
17.5.2020 at 08:55Olen alkanut merkitsemään muistiin, mitä missäkin kaupungissa mielenkiintoista on. Kun näyttää siltä että kotimaassa ollaan tämä kesä ainakin osittain. Tässäpä yksi lisä Hollolaan 😀