Päiväretki Hämeenlinnaan – keskiaikaista linnaa ja muraalia katsomassa

Lähiseudun luontopolut vaihtuivat pari viikkoa sitten päiväretkeksi lähikaupunkiin eli tällä kertaa Hämeenlinnaan. Sijaintinsa puolesta se on mainio retkikohde, mutta jostain kumman syystä siellä ei ole tullut käytyä kuin opintojen vuoksi. Ajomatka Lahdesta Hämeenlinnaan kestää vain tunnin. Tie on paikoitellen hidasta ajaa matalien ajonopeuksien vuoksi. Jos eteen sattuu pelmahtamaan traktori, sen takana saa körötellä pitkään ennen kuin pääsee ohi.  Viime vuonna Verkatehtaan alue sekä HAMK:n kampus Visamäessä tulivat tutuiksi kirjoittamisopintojen myötä. Silloin haaveilin Hämeen linnan vierailusta koulupäivän jälkeen. Haaveiluksi se jäi, koska olin päivän päätteeksi aina niin väsynyt, etten jaksanut muuta kuin ajaa kotiin.

Hämeen linna

Aloitin retkipäiväni Hämeen linnasta, joka on yksi Suomen keskiaikaisista puolustuslinnoista sekä Hämeenlinnan tunnetuin nähtävyys. Samalla pääsin korkkaamaan uudenuutukaisen Museokorttini. Puolipilvinen syyssää oli saanut liikkeelle muitakin linnasta kiinnostuneita ja kävellessäni lipunmyyntiin vastaan tuli niin pariskuntia kuin lapsiperheitäkin. Olin ajoittanut vierailuni niin, että pääsin suoraan opastetulle kierrokselle. Viikonloppuisin niitä järjestetään tasatunnein neljä kertaa päivässä. Kyseisenä lauantaina oli peruskierroksen lisäksi tarjolla myös kierros entisessä naisvankilassa. Se keräsi osallistujia enemmän kuin peruskierros, jolle itse osallistuin.

Opastettu kierros tehtiin ulkona, mutta opas vei myös sisätiloihin, koska meitä oli niin pieni ryhmä. Minun lisäkseni kierroksella oli vain yksi pariskunta. Ulkona kävi kolea tuulenvire ja harmittelin, etten ollut laittanut lämpimämpää takkia päälle. Villakangastakista tuuli meni läpi ja tuli viluinen olo. Opastus oli todella hyvä ja siitä sai kattavan kuvauksen Hämeen linnan historiasta. Tykkään muutenkin osallistua kierroksille, jos niitä sattuu kohdalle. Niissä kuulee hauskoja yksityiskohtia ja mehukkaita juttuja menneiltä ajoilta. Omatoimisesti kiertäen linnan historia olisi minulla tomun peitossa vieläkin. Vaikka Hämeen linnaan on tehty hienoja infotauluja, joista voi lueskella lyhyitä historiapläjäyksiä, myönnän että olen liian laiska lukemaan niitä.

Hämeen linna historia

Hämeen linnan tarkka perustamisvuosi ei ole selvillä, mutta sen arvellaan ajoittuvan 1200-luvun loppupuolelle. Päälinnan ensimmäinen kerros muurattiin harmaakivestä ja huoneita käytettiin aluksi talous- ja oleskelutiloina. Turvallisuussyistä ikkunoita ei ollut. Ainoastaan pienet aukot oli jätetty muurin sisäpihan puoleiselle sivulle. Ensimmäisen kerroksen rakentaminen kesti 100 vuotta. Kivien louhiminen käsin ja tuominen korkealle mäelle oli hidasta. Toinen kerros rakennettiin myöhemmin punatiilestä, joka oli Suomessa keskiajalla harvinainen rakennusmateriaali. Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alkupuolella linna oli venäläisten hallussa, mutta se palasi myöhemmin Ruotsin kuninkaan hallintaan. Kustaa III rakennutti bastionit ja vallihaudan linnan ympärille 1770-luvulla.

Puolustuksen suhteen Hämeen linnan historia ei ole mainittava. Linnoitustilanteessa se joutui antautumaan joka kerta. Yleensä puolustus kaatui ruoan, puhtaan juomaveden tai tykinkuulien puutteeseen. Linnaan oli rakennettu 12 metriä syvä kaivo, mutta sieltä ei koskaan saatu puhdasta vettä. Kaivoon valunut sadevesi oli likaista eikä sitä voinut juoda.

Linnan sotilaallinen käyttö päättyi vuonna 1837, jonka jälkeen päälinna muutettin vankilaksi. Naisvankila aloitti toimintansa linnan tiloissa vuonna 1881. Vankila oli linnan tiloissa vuoteen 1993 saakka, jonka jälkeen vankilarakennus kunnostettiin museokäyttöön.

Opastettu kierros kesti puoli tuntia ja sen aikana kiertelimme linnanpihalla ja kävimme tykkitornissa. Pääsimme myös kurkistamaan vedettömään kaivoon. Tasaisin väliajoin sieltä kerätään kolikoita, aurinkolaseja ja kännyköitä. Onpa kaivosta joskus löytynyt myös tekohampaat.

Kierroksen jälkeen tutustuin linnan sisätiloihin. Siellä oli mukavan väljää ja muun muassa kuninkaansalissa sain rauhassa istuskella ja nauttia tilan kauneudesta. Se nousi linnan tiloista omaksi suosikiksi enkä ihmettele, että niin monet haluavat viettää siellä esimerkiksi hääjuhlia.

Linnanniemen alueella on myös kaksi museota; Museo Militaria ja Vankilamuseo. Jos haluaa vierailla linnan lisäksi museoissa, kannattaa ostaa aluelippu, jolla pääsee kaikkiin kolmeen kohteeseen. Museokortilla toki pääsee myös. Minulta museot jäivät tällä kertaa väliin, koska en olisi jaksanut keskittyä niihin ja teki mieli kahville. Ennen kahvilaan lähtöä tutustuin vielä linnan historiasta kertovaan näyttelyyn. Aika hätäiseksi sekin jäi. Mutta nyt kun voi vuoden verran vinguttaa Museokorttia, linnaan voisi mennä uudestaankin ja tutustua seuraavalla kerralla paremmin näyttelyihin sekä museoihin.

Villa Marenki

Kahvipaikaksi valikoitui Eteläkadulta viehättävä Villa Marenki. Vanhassa puutalossa toimivassa kahvilassa oli useita huoneita, joiden seiniä koristavat tapetit toivat mieleen mummolan. Vitriini notkui niin makeita kuin suolaisiakin herkkuja. Valitsin suolaisen piirakan kahvin kaveriksi. Villa Marenki vaikutti suositulta paikalta ja hetken aikaa sain kierrellä huoneesta toiseen ennen kuin vapaa pöytä löytyi.

Kantolan muraali

Hämeen linnan lisäksi halusin käydä katsomassa Pohjoismaiden suurinta muraalia. Australialainen taiteilija Guido van Helten maalasi vuonna 2017 Kantolan vanhojen viljasiilojen julkisivuun 56 metriä korkean teoksen. Se kuvaa aikuista naista ja kahta lasta. Mallit ovat hämeenlinnalaisia, mutta van Helten ei halunnut yksilöidä keitä kuvat esittävät.

Vanhat viljasiilot löytyivät keskustan ulkopuolelta ja vaikka kotimatkaan tuli pieni mutka, ei se haitannut. Kantolan muraali oli upea ja sitä kannatti piipahtaa katsomassa.

Oletko käynyt Hämeenlinnassa? Mitä vinkkejä sinulla olisi kaupunkiin?