Patikointia Kätkätunturilla

Aurinko paistoi ja lämpömittari näytti -10 astetta. Juuri sopiva sää lähteä tallustamaan kohti Kätkätunturia, joka sijaitsee Levitunturin naapurissa. Alkuviikosta olin suunnitellut lumikenkien vuokraamista mutta edellispäivän kaatuminen hiihtolenkillä ja nilkan kipuilu saivat mielen muuttumaan. Kätkätunturille suositeltiin lumikenkiä varsinkin jos aikomuksena oli päästä huipulle asti. Koska en tiennyt miten ylipäänsä pärjäisin kipeän nilkkani kanssa, päätimme lähteä tunnustellen matkaan. Jos kipu kävisi kovaksi tai reitti mahdottomaksi edetä, kääntyisimme takaisin.

Kätkätunturille jyrkkää ja liukasta polkua pitkin

Kävelimme ensin Immeljärven rantaan ja sieltä viittoja seuraten Kätkätunturille johtavalle polulle. Alkumatka oli leveää polkua eikä onneksi edes kovin liukasta, joten sitä pitkin oli hyvä kävellä. Pikkuhiljaa polku muuttui kapeaksi ja jäiseksi. Nastakengille olisi ollut käyttöä, mutta sellaisia ei ollut mukana. Hankalat kohdat kiersin lumihangen kautta ja otin puista tukea. Lunta oli paljon ja upposin hankeen nivusia myöten.

Muita kulkijoita ylöspäin ei ollut meidän lisäksi. Vastaan tuli isä ja poika, joilla oli pulkat mukana. He olivat jo reippailleet huipulle ja laskivat pulkalla alaspäin. Isä kehui reitin olevan hyvässä kunnossa ja ylös pääsi ilman lumikenkiä. Lähtiessä en uskonut meidän kovin pitkälle pääsevän, mutta kun kuulin reitin hyvästä kunnosta heräsi heti toivo, että voisimme päästä jopa huipulle asti. Vastaan tuli myös nuori mies läskipyörän kanssa. Hän kiroili hyvää ajatusta ottaa pyörä mukaan. Pahimmissa kohdissa sitä piti taluttaa ja matkanteko oli entistä raskaampaa.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka

Liukasta polkua pitkin tarpoessa tuli kuuma, koska olin laittanut liikaa vaatetta päälle. Pysähdyin ottamaan fleecen pois ja tuumailin, että maisemistakin voisi nauttia eikä vain puuskuttaa eteenpäin katse maassa.  Jyrkimpien kohtien jälkeen polku muuttui helpommaksi kulkea. Koska reitin varrella ei näkynyt opasteviittoja emme tienneet kuinka pitkä matka huipulle vielä olisi.

Lumen kuorruttamat puut olivat kauniita ja Levitunturi näkyi takanamme lähes koko komeudessaan. Koska oli kirkas keli myös Pallastuntureiden jono näkyi horisontissa. Kamera oli repussa, koska en liukastumisen pelossa uskaltanut roikottaa sitä kaulassa. En jaksanut ottaa sitä kuitenkaan esiin kuin pari kertaa. Kännykällä tuli napsittua enemmän kuvia, koska sen sai nopeasti ja näppärästi taskun pohjalta.

Kätkätunturin huippu jäi näkemättä

Hetken kuluttua kuulimme puheensorinaa, joka kuului alempaa polulta. Muutkin retkeilijät olivat näköjään heränneet emmekä olleet reitillä enää kahdestaan. Jos siis haluaa kulkea rauhassa kannattaa lähteä liikkeelle heti aamupäivästä. Mitään ruuhkaa siellä ei nytkään ollut, mutta oli mukavampi mennä omaa tahtia ilman, että kukaan kopisteli takana kantapäille.

Päädyimme lopulta jollekin nyppylälle, jota luulin ensin huipuksi. Katselimme ympärillemme ja päättelimme että tunturin huippu taitaa siintää vielä edessämme. Sinne näytti olevan aikamoinen matka. Olisin kaivannut jotain kylttiä, jossa olisi kerrottu minkä pituinen matka olisi vielä ollut edessä. Sellaista ei kuitenkaan näkynyt. Päätimme kääntyä takaisin, koska olihan sitä jo tarvottu lumessa ihan riittävästi. En ollut uskonut meidän pääsevän edes noin korkealle. Nilkan kanssa pärjäilin, mutta arvelin sen olevan illalla entistä kipeämpi päivän rasituksen jälkeen.

Alaspäin mennessä vastaan alkoi tulla porukkaa enemmänkin ja kiittelin mielessäni aikaista aikatauluamme. Joillakin näytti olevan lumikengät mukana, mutta suurin osa kulki polkua pitkin. Alempana näimme pienen ryhmän, joka kulki polun ulkopuolella lumikengillä.

Kun saavuimme jyrkimmille kohdille, valitsin kulkutavaksi suosiolla pyllymäen. Mies oli kysynyt jo ylöspäin mennessä miten aioin selvitä alas. Kohauttelin silloin olkapäitä ja mietin samaa itsekin, mutta ajattelin jonkun keinon keksiä. Kun jyrkimmät ja liukkaimmat kohdat jäivät taakse ja polku muuttui tasaisemmaksi huokaisin helpotuksesta.

Jos joskus vielä Kätkätunturille palaan, silloin on kesä ja olisi kiva kulkea koko reitti ylös asti. Eikä tarvitsisi turvautua pyllymäkeen – ehkä…

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa
Talviloma Levillä
Tyttöjen viikonloppu Levillä
Hiihtolomalla Pallastunturin maisemissa

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä