Purjehdusretki Päijänteelle – kohteena Padasjoki ja Sysmä

Syyssateen ropistessa kattoon, kesä tuntuu kaukaiselle ajatukselle. Vien teidät kuitenkin hetkeksi heinäkuiselle purjehdusreissulle Päijänteen maisemiin. Sateelta ei vältytty silloinkaan.

Viime vuosina purjehdusretket Päijänteelle ovat vähentyneet, koska aika ei tunnu riittävän sekä mökkeilyyn että veneilyyn. Alkukesästä esitin miehelle toiveen, että tänä kesänä olisi kiva tehdä parin päivän retki Päijänteelle. Niinpä eräänä aurinkoisena maanantaiaamuna pakkasimme veneen ja lähdimme mökiltä kohti Kalkkisten kanavaa, jonka kautta väylä vei Päijänteelle.

Ennen kanavaa pysähdyimme Mani-baarissa ja haimme pizzat lounaaksi. Samalla reissulla täydensimme veneen ruokavarastoja lähikaupassa. Pizzapaloja syöden jatkoimme matkaa kohti kanavaa.

Kalkkisten kanava – portti Päijänteelle

Kalkkisten kanava yhdistää Ruotsalaisen, joka on Heinolan lähellä sijaitseva järvi, sekä Päijänteen. Kanava valmistui vuonna 1878 ja sitä uudistettiin 60-luvulla.

Kanava toimii itsepalveluna ja sulutus hoidetaan Vääksyn kanavalta. Sulku on 500 m pitkä ja on sulkuväliltään Euroopan pisin makean veden kanava. Pitkän sulkuvälin vuoksi sulutuksen aikana ei tarvitse kiinnittyä laituriin vaan voi edetä hitaasti poistumisporttia kohti.

Meillä kävi kanavalla tuuri sekä mennessä että tullessa. Pääsimme sulutukseen saman tien ja vältyimme pitkiltä odotteluilta. Joskus kanavalla voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja, jos portti menee nenän edestä kiinni. Päijänteeltä palatessa menimme sulutukseen yhdessä Lahdesta Heinolaan kulkevan Suomenneidon kanssa.

Kalkkisten kanava on kesäkuukausina auki puoleen yöhön saakka. Syksyllä aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen.

Padasjoen laivaranta

Vaikka Päijänteellä on tullut veneiltyä useita kymmeniä kertoja, olen vain kerran aikaisemmin yöpynyt Padasjoen satamassa. Olin silloin Päijännepurjehduksen ”varjopurjehduksella” ja tulimme samaa matkaa kilpaveneiden kanssa pohjoisesta kohti Padasjokea. Mieheni osallistui kilpailuun toisella veneellä ja meidän vene piti saada Padasjoelle, jotta pääsimme seuraavana päivänä jatkamaan kesälomapurjehdusta. Miehen kaveri tuli kippariksi ja mukaan saatiin vielä pari muuta tuttua. Menossa mukana oli myös yksi koira ja sen vuoksi rantauduimme pari kertaa matkan varrella saareen, jotta koira pääsi tarpeilleen. Sillä reissulla ei Padasjoen sataman palveluihin ehtinyt tutustua, joten sillä halusin ensimmäisenä sinne.

Padasjoen laivarannasta löytyy monipuolisesti palveluja ja se onkin Etelä-Päijänteen suurin satama.  Venepaikkoja on yhteensä 350, joista suurin osa kausipaikkoja. Vieraspaikat löytyvät hyviltä paikoilta satamaravintolan edustalta. Meitä hieman jännitti olisiko iltapäivällä vielä vapaita paikkoja. Kesälomakausi oli parhaimmillaan ja vieraspaikat saattaisivat hyvinkin olla täynnä. Onni oli myötä ja vene sai paikan kahden ison moottoriveneen välistä. Ellei tilaa olisi ollut, meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa toisaalle. Illan tullen paikkoja tyhjeni lisää, koska osa veneilijöistä oli pysähtynyt vain syömään ja he jatkoivat matkaa ennen hämärän tuloa.

Ensin kävimme maksamassa vieraspaikan, joka oli 12 €/yö (sis. sähkön). Pidempään reissussa oleville oli tarjolla mahdollisuus suihkuun ja vaatteiden pesuun muutaman kympin panttia vastaan. Sataman läheisyydessä oli myös saunoja, joita olisi voinut vuokrata. Padasjoen palvelut olivat noin kilometrin päässä ja satamassa toimivasta matkailu-infosta sai lainata polkupyöriä.

Koirat kaipasivat veneessä istumisen jälkeen liikuntaa ja kun vieraspaikka oli maksettu, lähdimme karvaturrien kanssa pienelle kävelylle. Jaloittelu teki hyvää meillekin. Pitkää lenkkiä emme tehneet, koska nälkä alkoi kurnia ja houkutus satamaravintolan terassille oli suuri. Aurinkoinen sää oli täyttänyt suurimman osan pöydistä, mutta meille löytyi sopivasti tilaa yhdestä nurkkauksesta ja koirat pääsivät loikoilemaan pöydän alle meidän syödessä.

Illalla kävelimme koirien kanssa pidemmän lenkin ja huomasin, että sataman läheltä olisi päässyt myös luontopolulle. Se jäi tällä kertaa väliin, mutta ehkä seuraavalla veneretkellä voisi sielläkin pistäytyä.

Sysmä, ohoi!

Yöllä satoi vettä kaatamalla ja seuraava aamu oli harmaa ja pilvinen. Veneessä nautitun aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Sysmän Suopeltoa. Päijänne näytti hiljaiselta ja meidän lisäksi liikenteessä näytti olevan vain muutama vene sekä vesiskoottereilla liikkuva isompi porukka.

Matka taittui nopeasti ja olimme Ilola Innin laiturissa sopivasti lounasaikaan. Olin pyörähtänyt autolla Ilola Innin kahvila-ravintolan edustalla muutamia viikkoja aikaisemmin ja paikka näytti todella viihtyisälle. Veneilypalveluiden lisäksi Ilola Inn tarjoaa boutiquetason majoitusta.

Kun  mainitaan sana”boutique” hintakin on sen mukainen. Venepaikka olisi maksanut 22 €/yö (sis. sähkön). Kun kuulimme, ettei kahvila-ravintolassa ole alkuviikosta kokkia paikalla, ja tarjolla on vain pientä mikrossa lämmitettävää suolaista, päätimme siirtää veneen Pinxinmäen laituriin. Siellä saimme yöpyä 10 eurolla ja Pinxinmäen ravintolassa oli tarjolla kunnon ruokaa.

Pinxinmäki  – taidetta ja hyvää ruokaa

Pinxinmäki on suosittu kesäravintola. Ruoan ja juoman lisäksi se täyttää taidenälkää gallerian ja pihapiirin aittojen taidenäyttelyissä. Pinxinmäki on suosittu retkikohde ja meidän lounastaessa terassilla, sisätila täyttyi isosta ryhmästä, joka oli tullut viettämään kesäpäivää.

Ruokatilausta tehdessä kysäisin tarjoilijalta paikan historiasta ja sain kuulla puutalon toimineen ennen vanhaan kouluna. Kun tarkemmin katsoin sisustusta, huomasin pulpetin, kirjoja ja muita koulutarvikkeita, jotka oli jätetty rekvisiitaksi ja muistoksi entisajoista.

Ruoka oli hyvää ja terassilta oli hienot näköalat Päijänteelle. Sää jatkui harmiksemme sateisena, mutta onneksi lämpimänä. Sateen vuoksi loppupäivä kului suurimmaksi osaksi veneen sisätiloissa. Illan suussa sade lakkasi ja kävelimme koirien kanssa Ilola Inniin. Muutama vene oli laiturissa, mutta muutoin siellä oli yhtä hiljaista kuin Pinxinmäelläkin.

Seuraavana aamuna käänsimme veneen kohti Heinolaa ja iltapäiväkahvit pääsimme nauttimaan taas oman mökin terassilla. Pyrähdys Päijänteelle toi piristystä sateisesta säästä huolimatta. Ensi kesänä uudestaan!