Roadtrip pohjoiseen – ikimuistoinen kesälomareissu tien päällä

Kun kesäloma alkoi, pakkasin seuraavana aamuna auton ja suuntasimme tyttäreni kanssa kohti pohjoista. Työasiat unohtuivat heti mielestä, kun auto nieli kilometrejä ja maisemat vaihtuivat lasin takana.

Matkaan lähdettäessä emme tarkkaan tienneet missä kaikkialla tulisimme käymään. Suomen karttaa oli kevään aikana tutkittu ahkerasti ja lyijykynällä piirretty ohut viiva alustavasta ajoreitistä. Mielessä oli pari kohdetta, joissa ainakin haluaisimme käydä ja loput valikoituivat matkan edetessä. Tarkoitus ei ollut orjallisesti noudattaa tarkkaa suunnitelmaa, vaan mennä rennosti fiiliksen mukaan.

Yöpymiset olin varannut etukäteen vain kahdelle ensimmäiselle yölle. Muut majoitukset varasimme reissun edetessä siten, että kaksi seuraavaa yöpaikkaa oli aina tiedossa. Etukäteisvaroituksista huolimatta tilaa tuntui löytyivän pohjoisen kaupungeista ihan mukavasti eivätkä majoitukset edes olleet kovin kalliita.

Automatkamme kesti viikon ja kilometrejä kertyi yhteensä reilut 3300. Jotta peppu ei olisi pahasti puutunut, pyrimme pitämään ajotunnit kohtuullisina. Päivittäin ajelimme noin 3-4 tuntia, parina päivänä teimme pidempiä ajomatkoja.

Postauksen lopusta löytyy kartta ajoreitistämme.

Lounas Kuopion satamassa ja kanavaristeily

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kuopiossa, missä olimme sopivasti lounasaikaan.  Pyysin tytärtä katsomaan netistä löytyisikö satamasta kivaa ruokapaikkaa. Huoltoasemilla tulisi varmasti ruokailtua kyllästymiseen asti, joten voisimme näin  matkan aluksi syödä jossain muualla.

Kuopion Vanha Satama kuulosti kivalle ja ajoimme sinne. Ravintola vaikutti suositulta ja suurin osa pöydistä oli varattuja. Vapaata onneksi löytyi ja hetken kuluttua nenän edessä höyrysi risottoannokset. Ruoan jälkeen halusimme jaloitella ja kävelimme satamassa maisemia katsellen. Huomioni kiinnittyi Saaristokaupungin kanavaristeilyn mainokseen. Seuraava lähtisi yhdeltä eli vajaan 10 minuutin päästä. Mietin hetken olisiko meillä aikaa mennä 1,5 tuntia kestävälle risteilylle. Lopputulos oli, että kipaisimme nopeasti kysymään vieläkö lippuja olisi saatavilla. Kyytiin mahtui vielä ja ostimme kioskista liput m/s Kosken kyytiin (aikuiset 20 € ja opiskelijat 15 €).

Vaikka yleensä tykkään erilaisista maisemaristeilyistä, tämä jätti hieman valjun olon. Saattoi tietysti johtua siitä, että maisemia katseltiin pilvisessä säässä ja suomalaisen järvimaiseman lisäksi nähtävää oli vain Lehtoniemen asuntomessualue sekä muut Saaristokaupungin asuintalot reitin varrella.

Suomussalmella olimme aivan ”kuutamolla”

Risteily toi kuitenkin pienen lepotauon ajamisesta ja sen jälkeen oli kiva hypätä taas auton rattin. Pidimme Iisalmessa kahvitauon ja sieltä hurautimme Suomussalmelle. Majoituimme kodikkaassa matkustajakoti Kuutamossa. Myönnän, ettei minulla ollut kovin suuria odotuksia Kuutamoa kohtaan, mutta yllätyin positiivisesti. Wc-tilat olivat yhteisessä käytössä ja saunavuoron olisi saanut halutessaan varata maksutta. Iso keittiö oli myös yhteiskäytössä ja jääkaapista löytyi aamiaistarpeet.

Illallispaikkoja oli niukasti tarjolla, joten menimme Kiannon kuohut -kylpylähotellin ravintolaan. Meidän lisäksi siellä oli vain muutamassa pöydässä asiakkaita. Pizza ja viini maistuivat ja ikkunapöydästä oli kiva katsella rantamaisemia.

Vaikka matkustajakodissa ei ollut ilmastointia, nukuimme yön suht hyvin. Huone ei ollut tukahduttavan kuuma. Enemmän häiritsi läheisestä karaokebaarista kuuluva mekkalointi. Siellä taidettiin riemuita aukioloaikojen pidennyksistä.

Aamupalan nautimme kahden 75-vuotiaan motoristin kanssa. Heitä oli matkustajakodissa isompikin porukka, mutta muut olivat istuneet edellisen illan lähibaarissa ja kömpivät vasta pyyhe lanteilla suihkuun, kun me jo lopettelimme aamiaista.

Vaikuttava Hiljainen kansa ja patikointia Hossan kansallispuistossa

Kovin pitkälle emme vitostietä ehtineet ajaa, kun tuhansien turvepäisten hahmojen ”Hiljainen kansa” tuli vastaan. Pysähdyimme katsomaan tätä vaikuttavaa Reijo Kelan luomaa teosta. Hahmojen vaatteita oli hauska katsella ja olipa osalla maski kasvoilla ajan hengen mukaan. Niittykahvilan nokipannukahvit ja letut tuoksuivat herkuilta nenään, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaa kohti Hossan kansallispuistoa.

Hossassa kiersimme viiden kilometrin mittaisen Ölökyn ylityksen. Tarkoitus oli tehdä sen jälkeen vielä puolen tunnin veneretki, mutta aikataulut painoivat päälle ja jätimme sen väliin.

Lue lisää: Olökyn ylitys

Tytär halusi käydä myös Hossan Poropuistossa. Pysähdyimme siellä kahvilla ja pääsimme syöttämään pihalla vapaana käyskenteleviä poroja kädestä. Koska maailma on pieni, olivat puiston toiset asiakkaat myös Lahdesta. Vaihdoimme heidän kanssaan muutaman sanan reissusuunnitelmista ja sen jälkeen oli aika hypätä taas autoon ja nokka kohti Luostoa.

Helteinen yö Luostolla ja kaivuuhommia ametistikaivoksella

Luostolla olimme vasta seitsemän jälkeen illalla. Olin varannut majoituksen Santa´s Hotel Aurorasta. Hotellin vastaanotto oli mennyt jo kiinni, mutta sain heiltä ohjeet mistä löydämme huoneen avaimen.

Huoneen nurkassa nökötti takka. Sille ei näillä helteillä ollut käyttöä. Sen sijaan ilmaistoinnin säädintä etsin pitkään sitä kuitenkaan löytämättä. Soitin vastaanoton päivystysnumeroon ja kysyin onko mitään tehtävissä, kun huoneessa on +31 astetta lämmintä. Puhelu meni Rovaniemen toimipisteeseen, jossa ei osattu neuvoa muuta kuin avaamaan tuuletusikkuna (joka oli jo auki). 

Koska hotellissa ei myöskään ravintola ollut auki, kävimme läheisessä Punaketussa syömässä. Poroja oli paljon liikkeellä – niin maantiellä kuin Luoston keskustassa – näyttivät olevan iltakävelyllä koko porukka.

Yön nukuimme ikkuna auki, mutta eipä se huoneen lämpötilaa laskenut kuin yhdellä asteella. Kun aamulla valitin vastaanotossa ilmastoinnin puutteesta, vaikka sellainen oli nettisivuilla luvattu, sain vastaukseksi ettei missään pohjoisen hotelleissa toimi ilmastointi näillä helteillä. Eikä tarkemmin ajateltuna koko Suomessa. Olin eri mieltä vastaanottovirkailijan kanssa, mutta hän ei ollut halukas antamaan alennusta huoneen hinnasta. Onneksi se ei ollut kallis muutenkaan (91 € sis. aamiaisen).

Aamupalan jälkeen kävelimme 2,5 kilometrin matkan ametistikaivokselle.  Osallistuimme siellä tunnin kestävälle kierrokselle, jossa pääsi myös itse kaivamaan ametistia. Kierroksen jälkeen oli aika jättää Luoston maisemat taakse ja suunnata kohti Inaria.

Lue lisää: Lampivaaran ametistikaivoksella

Sodankylässä pysähdyimme pikaisella lounaalla. Saariselän kohdalla rankka sadekuuro pysäytti matkamme hetkeksi. Harmaa vesimuuri esti näkyvyyden ja tiellä oli niin paljon vettä, että eteneminen oli suorastaan mahdotonta. Onneksi sadekuuro kesti vain hetken ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Karhunpesäkivellä ja ilta Inarissa

Inariin johtavalla mutkaisella tiellä sai ihailla järvenrantamaisemia. Ennen Inaria pysähdyimme vielä Karhunpesäkivellä, jossa olen käynyt edellisen kerran 12-vuotiaana. Siitä matkasta ei ole kovin paljon muistikuvia, mutta vanhassa valokuva-albumissa on muistona kortti sekä hieman heilahtanut kuva minusta kiven edessä.

Nautimme ensin Karhunpesäkiven vieressä olevan kahvilan antimista. Lettukahvit lakkahillolla maistuivat pitkän ajomatkan jälkeen. Pyörähdimme myös matkamuistomyymälän puolella ennen portaiden kiipeämistä Karhunpesäkivelle.

Majoituimme keskustassa hotelli Inarissa. Huone omalla saunalla ja järvinäköalalla ilahdutti ja ilmastointikin toimi. Illalla söimme hotellin ravintolassa ja ateria oli yksi reissumme parhaista. Myöhemmin nautimme oman saunan löylyistä ja ihastelimme näkymiä Inarinjärvelle.

Tenojoen maisemareitillä

Inarista matka jatkui Utsjoelle. Ennen Norjan rajaa käännyimme kohti Karigasniemeä ja sinne ajoimme Tenojoen vartta pitkin. Tämä hieno maisemareitti oli ollut ämpärilistallani jo jonkun aikaa. Olin todella innoissani, että vihdoin pääsisin itse ajamaan sen.

Reittiä ei suotta kehuta yhdeksi Suomen kauneimmista. Pysähdyimme vähän väliä ottamaan valokuvia upeista maisemista. Tiellä ei ollut kovin paljon muuta liikennettä;  joitakin motoristeja sekä asuntovaunuja. Ennen Tenojoelle kääntymistä kannattaa varmistaa, että tankissa on polttoainetta, koska reitin varrella ei ole huoltoasemia. Ainoa auki oleva paikka oli Tenon tunturituvat, jonne mekin pysähdyimme kahville. Sieltä saa ostaa myös kalastuslupia, jos mieli tekee joen varteen kalastamaan.

Lue lisää: Suomen kauneimmalla tiellä Tenojoen varressa

Karigasniemellä söimme lounasta ja matka jatkui takaisin Inariin. Olin aika väsynyt, koska Tenojoen lenkkiin oli yhteensä mennyt jo viisi tuntia. Vielä olisi edessä muutama tunti ennen kuin olisimme Enontekiöllä. Päätimme vaihtaa kuskia ja tyttäreni hyppäsi rattiin. Hänen epäonnekseen jouduimme ajamaan suurimman osan matkasta kuoppaista hiekkatietä. Norjan kautta reitti olisi ollut lyhyempi, mutta sinne emme nyt päässeet.

Seitsemän maissa illalla olimme vihdoin Hetassa hotellin pihassa. Siistiydyimme nopeasti ja menimme saman tien illalliselle. Tarjoilijan ei tarvinnut kauaa ympäri puhua meitä ottamaan alkumaljaksi lakkakuohuviinit. Pitkän päivän jälkeen kuohuva maistui ja pääruoaksi tilatut kuhafileet olivat myös todella herkullisia.

Kilpisjärven mahtava Saana

Pitkästä aikaa tuli nukuttua todella hyvin. Kun sen kruunasi vielä reissun paras aamupala, olimme jälleen valmiita tien päälle.

Suunta oli taas kohti pohjoista. Pysähdyimme Ropin pirtissä kahvilla ennen Kilpisjärveä. Perillä olimme ennen puolta päivää. Tarkoituksena oli patikoida Saanan huipulle. Olimme jännänneet minkälaisessa säässä saamme tuon reissun tehdä. Vaikka säätiedotukset olivat luvanneet pilvistä, Saanan juurella paistoi aurinko ja sillä mentiin koko matka.

Parin tunnin jälkeen olimme huipulla. Ihmisiä oli liikkeellä mutta ihan jonossa ei tarvinnut kuitenkaan kävellä. Paljon näkyi lapsiperheitä sekä koiria oli myös usealla mukana.

Lue lisää: Kilpisjärven mahtava Saana – sinne mekin kiipesimme!

Kun pääsimme takaisin alas, söimme retkikeskuksessa panniinit ja palasimme samaa tietä takaisin kohti Muoniota. Yön vietimme Harrinivan hotellin ”sviitissä”. Tämä tarkoitti käytännössä huoneistoa kahdessa kerroksessa. Parvella oli makuuhuone ja alhaalla oleskelutila pienellä keittiönurkkauksella. Pientä ihmetystä herätti, ettei huoneessa ollut telkkaria. Lisäksi huoneen ilmastointi oli liiankin tehokas. Kylppärissä oli niin kylmä, että se muistutti jääkaappia.

Olisimme mielellämme syöneet hotellissa, mutta heillä oli listalla vain uuniperunoita ja nekin olivat loppuneet. Jouduimme ajamaan illaksi syömään läheisen Olostunturin vierestä löytyvään ravintola Kammariin. Ei olisi millään jaksanut hypätä taas auton rattiin, mutta olimme sen verran nälkäisiä, ettei ollut vaihtoehtoja. Kammari oli onneksi kiva paikka ja ruoka oli hyvää. Harmitukset unohtuivat nopeasti ja ilta-auringon paisteessa ajelimme takaisin Harrinivaan.

Kempeleen ja Vaasan kautta kotiin

Muonion jälkeen sanoimme heipat Lapin tunturimaisemille ja ajoimme ”Lappi-kuplasta” kohti Kempelettä. Oulun hotellit tuntuivat kalliilta pohjoisten edullisten hintojen jälkeen, joten ajoimme Kempeleeseen yöksi. Hotelli Pohjanhovi oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta kyllähän siellä yhden yön vietti.

Viimeisen yön vietimme Vaasassa. Matkan varrella pysähdyimme Kalajoen hiekkasärkillä. Kävelimme tuulisella rannalla ja kahvitkin tuli juotua. Vaasassa suuntasimme ensimmäisenä Suomen pisimmälle sillalle eli Raippaluodolle. Sieltä tie vei vielä Vanhaan Vaasaan ennen hotelliin menoa.  Lauantaina pistäydyimme vielä Karvialla Anne Mattilan taidekahvilassa ennen paluuta kotiin.

Miten reissu meni ja mitä tekisin toisin?

Kokonaisuudessaan reissu meni todella hyvin ja viikossa ehti nähdä paljon. Päivämatkat pysyivät paria päivää lukuunottamatta kohtuullisina ja onneksi oli apukuski mukana. Matka vahvisti ajatusta automatkojen hienoudesta. Ne ovat mahtava tapa tutustua omalla aikataululla mieleisiin kohteisiin.

Olin yllättynyt miten edullisia pohjoisen majoitukset ovat kesällä. Pelkäsin, että joudumme, varsinkin Tunturi-Lapissa, maksamaan itsemme kipeiksi. Mutta itseasiassa hinnat alkoivat nousta vasta rannikkoa alaspäin ajettaessa.

Tenojoen maisemareittiä mietin vielä lähtöaamuna. Se teki ison mutkan ja pohdin onko se varmasti sen arvoinen. Kyllä se oli ja nyt on sekin toive toteutunut. Muutenkaan en tekisi mitään toisin. Halusimme kunnon läpileikkauksen pohjoisen kohteista ja sen saimme. Tulevilla reissuilla voi ottaa pienemmän alueen haltuun ja tutustua paremmin sen luontokohteisiin sekä muihin nähtävyyksiin.

Pidätkö sinä automatkoista? 

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Hossan kansallispuisto: Jylhiä maisemia Ölökyn ylityksellä
Lampivaaran ametistikaivoksella Luostolla
Suomen kauneimmalla maantiellä Tenojoen varressa
Kilpisjärven mahtava Saana

Merjan matkassa -blogia voit seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä