Suomen historiallinen itärannikko

PR-matka: Visit Kotka-Hamina

Osallistuin viime syksynä Visit Kotka-Haminan järjestämälle PR-matkalle, jossa tutustuimme Suomen itärannikon kauniisiin helmiin. Kun sain kutsun tulla tutustumaan itärannikon historiallisiin kohteisiin, ei tarvinnut kauaa miettiä, vaan naputtelin saman tien vastauksen ”kiitos, täältä tullaan”.

Hamina – pyöreä linnoituskaupunki

Ensimmäinen kohteemme oli Hamina. Kaupunki oli tuttu, koska ystävämme asuvat siellä ja heidän kanssaan on tullut kierreltyä nähtävyyksiä kyläreissujen aikana. Ihan kaikkea minäkään en ollut nähnyt ja innolla hyppäsin pikkubussista valmiina tutustumaan uusiin kohteisiin.

Hamina on tunnettu ympyränmuotoisesta asemakaavasta. Ympyrän keskellä on Raatihuone, josta lähtee säteittäin kahdeksan katua ja ne yhdistyvät kahteen ympyräkatuun. Haminan historia ulottuu aina 1600-luvun puolivälin paikkeille, jolloin Pietari Brahe perusti Weckelax Nystad -nimisen kaupungin. Suuressa Pohjan sodassa se tuhoutui ja ruotsalaiset aloittivat uudelleenrakentamisen 1720-luvulla. Kaupunki sai nimeksi Fredrikshamn Ruotsin kuninkaan Fredrik I:n mukaan. Nimi kääntyi pian Haminaksi.

Linnoituksen esikuvana toimi italialainen, tähdenmuotoinen renessanssiajan linnoitus. Työt olivat vielä kesken, kun venäläiset marssivat kaupunkiin 1740-luvulla. He jatkoivat rakentamista ja Haminassa alkoi jälleen uusi aikakausi.

Tutustuimme Haminan kiehtovaan historiaan opastetulla kierroksella kaupunginmuseossa. Samalla paikalla serkukset Venäjän keisarinna Katariina II Suuri ja Ruotsin kuningas Kustaa III tapasivat kesällä 1783. Neuvotteluiden tarkoituksena oli parantaa maiden välisiä suhteita. Neuvotteluiden lisäksi hallitsijat nauttivat Haminassa juhlapäivällisistä, vastaanotoista ja mielenkiintoisista keskusteluista. Tänä vuonna tapaamisesta tulee kuluneeksi 240 vuotta ja sen kunniaksi yksi tila on sisustettu tapaamisen muistolle.

Museokierroksen jälkeen jatkoimme tutustumista Haminaan kävellen. Näimme muun muassa reserviupseerikoulun, Hamina Bastionin ja useita kauniita puutaloja. Piipahdimme lopuksi sinisessä Johanneksen kirkossa. Hamina Bastionissa järjestetään pitkin kesää ja syksyä erilaisia tapahtumia, joista lisätietoa löytyy täältä.

Illallista nautimme Raatihuoneentorille muuttaneessa Mon ami -ravintolassa. Ruoka oli herkullista ja erityismaininta minit-nimisille alkupaloille.

Majoituimme kaupungin ytimessä, SpaHotel Haminassa. Seuraava aamu alkoi jo ennen seitsemää virkistävällä uinnilla. Allasosasto toimii myös Haminan kaupungin uimahallina ja allasvalikoimasta löytyy varmasti jokaiselle mieleinen vaihtoehto. Innokkaita uimareita oli useita aamuvarhaisella pulikoimassa ja siirryin meidän ryhmän aamuvirkkujen kanssa ulkoaltaisiin. Ensin hetki poreissa ja saunan kautta kokeilemaan pitkää allasta. Uinti toimi hyvänä piristysruiskeena päivään ja aamiainen maistui sen jälkeen erityisen hyvältä.

Salpalinja – itärajan tärkeä puolustuslinja

Salpalinja rakennettiin talvisodan jälkeen itärajan läheisyyteen puolustuslinjaksi. Rakentaminen aloitettiin marsalkka Mannerheimin käskystä. Lähes 1200 kilometriä pitkä Salpalinja alkaa Virolahdelta ja ulottuu aina Jäämerelle saakka. Salpalinja rakennettiin, koska sodan uhka leijui Suomen ja koko Euroopan yllä. Vaikka Neuvostoliiton kanssa oli solmittu rauha, sodan vaara oli olemassa ja Suomen itäraja haluttiin turvata.

Salpalinjan pitävyyttä ei koskaan testattu käytännössä, koska suomalaiset pysäyttivät Neuvostoliiton hyökkäyksen heinäkuussa 1944 ennen linjaa. Salpalinjan merkitys oli kuitenkin suuri. Pelkästään tieto sen olemassaolosta saattoi vähentää Neuvostoliiton pyrkimyksiä Suomen miehittämiseen.

Tutustuimme Salpalinjaan Miehikkälän Salpalinja-museon ja Virolahden Bunkkerimuseon kautta. Miehikkälässä laskeuduimme alas kylmänkosteisiin korsuihin ja yritimme kuvitella minkälaista elämä siellä oli ollut 40-luvulla. Virolahdella tutustuimme museon näyttelyyn, joka kertoi Salpalinjan rakentamisesta. Sinne oli myös sisustettu huoneita, jotka esittivät lottakanttiinia ja työmaaparakkia. Molempien museoiden ympäristössä on luontopolkuja patikoitavaksi ja osa niistä soveltuu myös maastopyöräilyyn.

Myllylammen ulkoilu- ja virkistysalue

Salpalinjaan tutustumisen jälkeen kävelimme pienen pätkän ”Totta vai tarua” -luontopolkua. Sen kokonaispituus on neljä kilometriä, mutta meidän patikointi oli ehkä noin kilometrin verran Sihkarinkallion kodalle. Polun varrella oli pitkospuita, kosteikkoja ja jonkun verran myös korkeuseroja.

Myllylammella sijaitsevaa kotaa voi vuokrata ja sinne mahtuu neljä yöpyjää. Sihkarinkalliolta löytyy myös laavu, vessa, näkötorni ja juomavesipiste. Uintipaikka on vieressä virkistävää pulahdusta varten. Me nautimme kodassa kahvia, teetä ja herkullista nokkospiirakkaa.

Hauhian Mylly

Hauhian Myllyn maalaismaisema oli ihastuttava ja kiertelimme alueella kuvia napsien ennen lounaalle siirtymistä. Kesäaikaan siellä toimii kahvila ja alueelle saa tulla kiertelemään ja katselemaan milloin vaan, kunhan isäntäväki on paikalla. Vanhan myllyn ympärillä kiertelyn jälkeen siirryimme sisätiloihin maukkaalle lounalle, josta vastasi keittiömestari Teemu Suomalainen Tee Mulle Cateringista.

Myllyn alueella olevat lukuisat savi- ja betonipatsaat herättivät kiinnostuksen ja kyselimme mistä ne ovat peräisin. Omistajan äiti, Sylvi Hauhia, oli tehnyt niitä vuosien varrella omaksi ilokseen. Patsaat eivät olleet myynnissä, mutta niitä sai ihastella pihapiirissä sekä sisätiloihin tehdyssä galleriassa. Yksi omista suosikeistani oli ”Juhannustanssit”, joihin oli muovailtu Anita Hirvonen mikrofonin varteen.

Myllyn alueella voi yöpyä maisema-aitassa, josta löytyy majoitusta kahdelle hengelle. Aitta oli houkuttelevan näköinen ja isosta ikkunasta avautuva maalaismaisema oli ihastuttava.

Pyterlahden louhos

Ranskalaissyntyisellä arkkitehti Montferrandilla oli tehtävä. Hänen suunnittelupöydällä oli ei enempää eikä vähempää kuin Pietarin Iisakinkirkko sekä Aleksanteri I:n muistomerkki. Montferrand vieraili usein Pyterlahden louhoksella ja sieltä hän löysi kalliosta kolmekymmentä metriä pitkän virheettömän kohdan. Hän ehdotti tsaari Nikola I:lle muistomerkiksi jättikokoista monoliittia, suunnitelma hyväksyttiin ja louhintatyöt alkoivat.

Työntekijöitä oli parhaimmillaan 2000 ja louhoksen ympärille syntyi pieni kylä. Kun miettiin valtavan kokoisia kivilohkareita ja sen aikaisia työkaluja, ei voi olla ihmettelemättä, miten paljon aikaa louhimiseen on mennyt. Helpoiten kivet halkesivat rautakiiloilla, mutta vaativimmat kivenmurikat vaativat porausta. Miehet työskentelivät kolmen ryhmissä; yksi piti käsiporaa, toiset kaksi löivät poraa vuorotellen moukarilla. Huh huh!

Monoliitti kuljetettiin Pietariin proomulla. Laivaus oli päättyä katastrofiin, kun proomuun siirtämisessä apuna käytettävät palkit murtuivat. Proomu ei kaatunut, koska vesi oli matalalla ja monoliitti jäi makaamaan kallistuneen aluksen laidalle. Haminan varuskunnasta hälytettiin apua ja 600 sotilasta auttoivat saamaan pylvään proomun keskelle. Matka Pietariin kesti neljä päivää ja se saapui onnistuneesti Talvipalatsin rantaan.

Pyterlahden louhokseen voi tutustua omin päin. Sitä kiertävä reitti on noin 700 metrin pituinen. Reitillä on infotauluja ja siihen liittyvän mobiilisovelluksen voi myös ladata ennen kierrosta.

***

Historiallinen kierros Itärannikolla muistutti suomaisesta sisusta ja rohkeudesta, jota ei pitäisi unohtaa tämän päivän maailman tilanteessa. Varsinkin Salpalinja teki minuun suuren vaikutuksen. Mikä määrä periksiantamattomuutta sen rakentamiseen on tarvittu, sitä tarvitaan myös tänä päivänä.