Talviloma Levillä – huskyajelua, hiihtämistä ja patikointia

Talviloman vietimme toissa viikolla Levin aurinkoisissa tunturimaisemissa. Edellisestä Levin reissusta oli vierähtänyt jo muutama vuosi. Silloin vietin pitkän viikonlopun keväthangilla tyttöporukalla.  Miehelle tämä oli ensimmäinen pidempi Levin reissu. Aiemmat olivat olleet vain päiväretkiä Pallakselta Levin rinteisiin.

Vielä kymmeisen vuotta sitten vietimme jokaisen hiihtoloman Lapissa. Pallastunturin kupeessa oleva mökki toimi tukikohtana ja päiväretkiä teimme lähiseutujen laskettelurinteisiin, useimmiten Ylläkselle tai Leville. Nyt kun Pallaksen mökki ei ole enää käytössämme, ovat myös Lapin matkat jääneet.

Pitkästä aikaa lentokoneessa

Lentokentällä oli hiljaista ja samoihin aikoihin lähti vain muutama kotimaan lento. Tuntui kieltämättä hassulta istua vuoden tauon jälkeen lentokoneessa. Lyhyt lento meni nopeasti ja Kittilän lentokentältä menimme bussilla Levin keskustaan.

Majoituimme Break Sokos Hotel Levissä, joka sijaitsee aivan Levin keskuksen ytimessä. Huoneita oli kolmessa eri rakennuksessa. Me saimme syysvärein sisustetun huoneen, jonka verhoissa kurkisteli poro. Huone oli siisti ja mukava, mutta sängyn patja oli liian pehmeä omalle selälleni.

Aamiaiselle mentiin porrastetusti ja näin ei päässyt syntymään ruuhkia. Minua ei haittaisi vaikka nämä porrastukset jäisivät pysyviksi, koska nyt ei tarvinnut tapella viimeisistä leipäpaloista tai vapaista pöydistä. Ylimääräisten kontaktien välttämiseksi siivooja kävi huoneessa  vain pyynnöstä. Me pyysimme siivouksen vain kerran loman aikana ja sekin toive koski lähinnä roskisten tyhjennystä.

Aiempina vuosina Lapin lomien aktiviteetit olivat olleet lähinnä laskettelua ja moottorikelkkailua. Mitä muuta siellä voisi tehdä?

Vauhdikas huskysafari Levillä

Ensimmäisenä lomapäivänä suuntasimme huskysafarille. Se oli meille molemmille ensimmäinen kerta ja oli hauska kokemus. Retki kesti kokonaisuudessaan pari tuntia ja siitä ajelimme koiravaljakolla noin 15 minuuttia.

Huskeista ja safarikokemuksesta kirjoitin oman postauksen, jonka pääset lukemaan täältä: Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa

Hiihtämässä Levin laduilla

Levi tarjoaa yli 200 kilometriä huollettua latuverkostoa, josta noin 30 kilometriä on valaistu. Olin käynyt ennen talvilomaa muutaman kerran hiihtämässä ja halusin testata myös Levin ladut. Tihrustin kännykän näytöltä latukarttoja ja selvittelin mistä löytyisi tasaista maastoa. Ylämäkiä en niinkään pelännyt vaan jyrkkiä ja mutkaisia alamäkiä, joissa löytäisin itseni takuuvarmasti nutullaan ladun vierestä.

Sukset vuokrasimme Hill Ski Rentistä, jonne saimme hotellin vastaanotosta alennuskupongin. Sukset haimme jo edellisenä iltana eikä vuokraamossa ollut muita, joten saimme sukset nopeasti mukaan. Olin alustavasti katsonut, että Valorakka voisi olla sopiva reitti mistä aloitella. Tarjolla oli paljon pitkiä tunturin kiertäviä latuja, mutta arvelin niiden olevan meille liian pitkiä.

Olin tuijottanut liikaa latujen pituutta enkä ollut niinkään kiinnättänyt huomiota latujen vaikeusasteeseen. Kaikki lyhyet reitit – Valorakka mukaan lukien – olivat punaisia eli keskivaikeita.  Ylä- ja alamäkiä tuli eteen vuoron perään. Se siitä tasaisesta hiihtoreitistä.

Toinen hiihtoreissu päätettiin ottaa varman päälle ja mennä Immeljärven jäälle. Sen tasaisempaa reittiä ei voi olla. Kuinkas sitten kävikään; kaaduin siirtymäreitillä olevassa mäessä ja nilkka vääntyi ikävästi. Mies kysyi käännytäänkö takaisin, mutta hammasta purren mutisin, että jatketaan matkaa. Kun illalla hotellilla kurkkasin miltä sukan alla näyttää; vastassa oli turvonnut ja värikkääksi muuttuva nilkka.

Kaatumisesta huolimatta oli mukavaa käydä hiihtämässä ja seuraavalla kerralla osaan suunnitella reitit paremmin. Lapin laduille täytyy päästä uudestaan, oli siellä niin hienoja maisemia.

Korkeaniemen laavulla makkaranpaistossa

Immeljärven länsipuolelle valmistui muutama vuosi sitten Korkeaniemen laavu, joka on ympärivuotisessa käytössä. Meillä oli repussa makkaraa ja virvokkeita, kun hiihtelimme Immeljärven jäällä ja päätimme poiketa laavulla makkaranpaistossa. Suksilla sinne ei ole kovin kätevää mennä, mutta kun sukset olalla kävelee osan matkasta, on se mahdollista. Hiihdimme ensin Riihi-kahvilaan ja sieltä kävelimme laavulle. Matkaa sinne kertyi noin 500 metriä ja se oli suurimmaksi osaksi ylämäkeä.

Korkeaniemen laavu on lapsiperheiden suosiossa, koska sinne on lyhyt matka Levin keskustasta ja iso pihapiiri tarjoaa lapsille mukavasti leikkitilaa. Sieltä löytyy myös ulko-wc sekä puuvaja, josta oli helppo hakea kuivia polttopuita. Täytyy myöntää, etten ole noin hienoa laavua ennen nähnyt. Kyseessä on ns. näköalalaavu, jossa on isot ikkunat Immeljärven ja Levitunturin suuntaan. Ulkona on myös tulipaikka, jossa nytkin hehkui hiillos.

Laavulla ei onneksi ruuhkaa ollut, joten saimme hyvin pidettyä turvavälit. Ainoa asia joka paikassa harmitti oli ihmisten välinpitämättömyys roskien suhteen. Sekä laavun ulkoseinässä että sisällä oli laput, joissa pyydettiin viemään roskat mennessään. Siitä huolimatta laavun nurkkaan oli kertynyt tyhjiä pulloja ja muuta roskaa.

Patikointia Kätkätunturilla

Aurinkoinen -10 asteen pakkassää vaikutti juuri sopivalta keliltä lähteä Kätkätunturille. Olin aluksi pohtinut pitäisikö sinne vuokrata lumikengät, jotka auttaisivat loppumatkan hankalissa kohdissa.

Päätimme lopulta jättää lumikengät matkasta ja kävellä niin pitkälle kuin talvikengillä pääsee. Mielenkiintoinen reissu siitäkin kehkeytyi ja koko tarinan pääset lukemaan täältä.

Poroja katsomassa

Levin alueella on paljon poroja. Ellei niitä näe maantiellä tai hiihtolenkillä, voi sarvipäitä käydä katsomassa esimerkiksi hotelli K5:n takapihalla. Parhaimmat kokemukset saa mielestäni luonnosta, joista ikimuistoisin on noin 15 vuoden takaa. Kurkistin aamulla Raattaman mökin ikkunasta ulos ja pihassa seisoskeli yksinäinen poro. Hän kävi tervehtimässä meitä sen hiihtoloman aikana useampaan kertaan ja näky nosti aina hymyn huulille.

Tällä kertaa kävimme katsomassa poroja hotelli K5:n takapihan poroaitauksessa, kun emme niitä muualla onnistuneet näkemään. Vinkki: Hotellin vastaanotosta voi ostaa jäkälää, jos haluaa syöttää poroja.

Levin ravintolamaailma tarjoaa jokaiselle jotakin

Levillä on useita hyviä ravintoloita ja vaihtoehdoista jokainen löytää omat suosikkinsa. Näin korona-aikaan ravintoloiden sisätiloissa oltiin maskit naamoilla ruokailuhetkeä lukuunottamatta. Kaikki ravintolapaikat eivät olleet käytössä eikä ruuhkia päässyt näin syntymään. Monet nauttivat ruokansa mökeissä ja hakivat ravintoloista vain valmiit annokset.

Viikon paras annos oli rautua, juureksia ja rapukastiketta, jonka söin hotellin omassa ravintola Kiisassa. Jos mietitte mitä Kiisa tarkoittaa, se on saanut nimensä saamenkielisestä sanasta Giisa (Lapinemännän korulipas). Mies söi poronkäristystä, joka oli myös maukasta.

Täytyy myös mainita Coloradon maukas kana-halloumihampurilainen sekä Pannukakkutalon herkulliset pannarit.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Huskysafarilla Levin tunturimaisemissa
Tyttöjen viikonloppu Levillä
Hiihtolomalla Pallastunturin maisemissa

Ota blogi seurantaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä