Tiirismaan kierros – kivisiä polkuja ja satumetsää Hollolassa

Tiirismaan kierros Hollolassa tarjoaa monipuolista maastoa ja mielenkiintoisia kohteita luonnossa liikkujalle. Kävelimme äitienpäivän kunniaksi tämän reitin tyttäreni kanssa ja nautimme aurinkoisesta ja lämpimästä kevätsäästä.

Tiirismaan kierroksen lähtöpaikalla

Aloitimme kierroksen Arvi Hauvosen tien alusta, josta löytyy pieni parkkipaikka. Puiset kyltit ja punaiset maalimerkit puissa viitoittivat oikealle polulle. Merkeistä huolimatta pohdimme aluksi seuraammeko puissa olevia merkkejä vai tyttäreni ehdottamaa reittiä, jota hän oli aiemmin ystävänsä kanssa kävellyt. Päädyimme jälkimmäiseen ja jatkoimme latupohjaa pitkin suoraan, kun puissa olevat merkit osoittivat oikealle. Myöhemmin meidän tekemä kiertoreitti yhdistyi punaisten merkkien viitoittamalle tielle.

Reitin alku kulkee latupohjaa pitkin. Metsätähdet ja sinivuokot ojentelivat kukkiaan kohti aurinkoa ja metsä näytti vehreämmältä kuin kaksi viikkoa sitten. Osa reitistä on yhteneväinen Järvien kierroksen kanssa, jonka olimme aiemmin kiertäneet. Kävelimme reittiä nyt toiseen suuntaan kuin Järvien kierroksella ja ennen Tilkin kurkistuksen -näköalapaikkaa käännyimme oikealle metsän siimekseen. Tilkin kurkistuksen kerrotaan kuuluvan Tiirismaan kierrokseen, mutta jätimme sen väliin, koska olimme siellä jo käyneet.

Kivikkoista reittiä ylöspäin

Metsäpolku oli kivikkoinen ja yhdessä ylämäessä piti ottaa neliveto päälle. Suunta oli ylöspäin kohti Tiirismaan huippua. Meitä vastaan tuli pyöräilijä, jolle huutelimme antavamme tietä. Astuimme sivuun ja nuorukainen taiteili maastopyörällä ohi. Hatun nosto hänelle, minä en kuuna päivän valkeana olisi uskaltanut siellä pyöräillä. Olisi tehnyt mieli huutaa hänelle äidillisesti ”Aja varovasti”, mutta suljin suuni viime hetkellä.

Matkan varrella oli kyltti maanalaisesta purosta. Maan päällä oleva uoma oli kuiva, mutta sateella voi kuulla puron solinan. Nyt ei ollut satanut moneen päivään, joten hiljaista oli.

Ympärillä oleva sammaleinen metsä muistutti satumetsää. Se oli todella kaunis, varsinkin kun auringonsäteet siivilöityivät puiden oksien lomasta. Kiviä, puunjuuria ja kaatuneita puita reitillä sai väistellä ja silmät täytyi olla tiiviisti maassa, ettei kompastellut. Olo oli kuin esteratsulla, joka varoi jalkojaan puomeja ylittäessä.

Martan maja -laavulla

Kun olimme taivaltaneet polkua reilun kilometrin eikä Martan maja -laavua näkynyt, aloin epäilemään olimmeko kävelleet sen ohi. Jatkoimme punaisten täplien ohjaamaa polkua pitkin ja tulihan se laavukin sieltä aikanaan vastaan. Luulimme, että se on täynnä ihmisiä, mutta se oli ihmeeksemme tyhjä. Joku siellä oli käynyt juuri paistamassa makkarat, koska tulipesässä paloi vielä pari puuta. On muuten hienoa, että tällaisia paikkoja on tarjolla, missä kuivat nuotiopuut ovat valmiina. Ei ole itsestäänselvyys ihan joka maailman kolkassa. Meillä ei ollut eväitä mukana, joten jatkoimme matkaa.

Polku kulki mänty- ja kuusimetsän halki ja polun vieressä olevat isot kivet olivat jäkälän peitossa. Alkoi janottaa ja tilkka vettä olisi ollut kova juttu. Meillä ei ollut mukana edes vesipulloa, kun arvelimme lähtiessä, ettei näin lyhyelle reitille sellaista tarvita. En kuitenkaan ollut huomioinut ilman lämpötilaa. Tsemppasin itseäni ajattelemalla, että ihminen selviää ilman vettä useamman päivän, joten enköhän minäkin muutamasta kilometristä selviä.

Vaikuttava Pirunpesä

Laavun jälkeen tuli joitakin ihmisiä vastaan ja yksi lapsiperhe käveli edellämme. Muuten olimme saaneet kävellä kahdestaan metsän siimeksessä. Kun lähestyimme Pirunpesää, alkoi kuulua enemmän ääniä. Pirunpesän vieressä oleva laavu oli täynnä ihmisiä ja heitä seisoskeli grillimakkarat kädessä myös vähän kauempana. Ohitimme heidät ja suuntasimme kohti Pirunpesän kalliohalkeamaa. Se oli todella vaikuttavan näköinen. Jotkut rohkelikot kiipesivät kallioiden päälle. Ehkä meidänkin pitäisi ensi kerralla.

Pirunpesän jälkeen palasimme latupohjaa kulkevalle reitille ja luulin, että kuljemme sitä pitkin takaisin parkkipaikalle. Merkinnät ohjasivat meidät kuitenkin takaisin kapealle metsäpolulle, jota kävelimme viimeiset metrit.

Tiirismaan kierroksen pituus on 5 kilometriä. Kun kotona tarkistimme kävelemämme matkan pituuden, matkapuhelin näytti 6 kilometriä ja tyttärellä 7,5 kilometriä. Alussa tekemämme mutka pidensi matkaa, mutta aikamoisia eroavaisuuksia laitteissa silti oli. Reitille on annettu aika-arvioksi 2,5 tuntia korkeuserojen ja osittain vaikeakulkuisen polun takia. Meillä kului aikaa 1 h 40 min.

Reitillä pärjää lenkkareilla, mutta minulla oli jalassa kevyet vaelluskengät, jotka tukivat nilkkaa. Meille sattui kuiva keli, mutta sateisella säällä polku muuttuu liukkaaksi ja kunnon kengät ovat tarpeen.

Tiirismaan kierros
Arvi Hauvosentie 1-13, Hollola

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Lähiretkellä Linnaistensuon luontopolulla
Monipuolinen Järvien kierros Hollolassa
Pitkospuita ja purkutaidetta Keravalla