Suomi

Urajärven kartanomuseo – kulttuuria ja kummituksia

24.7.2022
urajarven-kartanomuseo-sisaanmeno

Urajärven kartanomuseo on yksi Suomen vanhimmista kartanomuseoista. Se perustettiin vuonna 1928 kartanon viimeisten aatelisomistajien Hugo ja Lilly von Heidemanin toiveesta. Sisarukset olivat naimattomia ja lapsettomia ja he halusivat jättää kauniin kartanon ja sen ainutlaatuiset esineet yleisön nähtäväksi oman elämänliekkinsä sammuttua. He aloittivat museon kokoamisen kartanon sivurakennukseen ”muistojen hiljaiseen taloon”, mutta eivät koskaan ehtineet nähdä sitä valmiina. Hugo kuoli vuonna 1915 ja Lilly kaksi vuotta myöhemmin. Kartanomuseon avaaminen viivästyi maailmansotaa seuranneen inflaation vuoksi.

Vierailin Urajärven kartanomuseossa heinäkuisena lauantaina. Lahdessa oli satanut vettä koko aamun, mutta sääennustus näytti Urajärven suuntaan poutaa. Epäröiden lähdin matkaan, mutta onneksi tein niin, koska Urajärvellä tosiaan paistoi aurinko koko vierailuni ajan. Lahdesta kartanomuseolle oli matkaa noin 30 kilometriä.

Museo-opastukset lähtevät tasatunnein aukiolon puitteissa. Minulla oli aikaa puolisen tuntia ennen opastuksen alkamista ja käytin sen hyväkseni tutustuen pihapiiriin ja kauniiseen puutarhaan. Opastetulle kierrokselle kannattaa ehdottomasti mennä, koska näin pääsee tutustumaan myös kartanon tiloihin. Ominpäin sinne ei pääse. Kierros kesti noin 45 minuuttia ja olisin voinut kuunnella oppaan tarinoita pidempäänkin. Suosittelen varaamaan myös käteistä mukaan, koska korttilaite ei toiminut (johtui ilmeisesti edellispäivän ukonilmasta)ja liput piti lunastaa käteisellä.

Urajärven kartanomuseon historiaa

Urajärven kartanosta löytyy ensimmäiset maininnat 1600-luvulta, jolloin sen ensimmäinen isäntä, baltiansaksalainen luutnantti Berent Möller, sai kartanon tilukset lahjoituksena kuningatar Kristiinalta, suurvalta-Ruotsin silloiselta hallitsijalta. Möller myi tilukset myöhemmin langolleen Jürgen Heidemanille. Georg Henrik von Heideman ja hänen vaimonsa Sofia Helena Jandolin toimivat kartanon isäntinä vuonna 1789. Yksi heidän neljästä pojastaan, vänrikki Axel Fredrik von Heideman, otti kartanon hoiviinsa vanhempiensa jälkeen.

urajarven-kartanomuseo-ruokailu

Axel oli naimisissa Sofian kanssa, jolla ilmeni mielenterveysongelmia. Hänet siirrettiin vuodeksi hoitoon parantolaan, jossa oli muitakin mieleltään sairastuneita. Sen aikaiset hoidot olivat kuitenkin tehottomia ja Sofia palasi takaisin kartanolle samanlaisessa kunnossa kuin oli lähtiessään. Axel halusi erota hänestä, mutta lupasi huolehtia entisestä vaimostaan. Sofia sijoitettiin kartanon piharakennuksen yläkertaan, jossa hän eli lukkojen takana palvelijoiden huolehtiessa hänestä. Kerran joku palvelijoista oli laittanut oven huonosti kiinni ja Sofia pääsi huoneesta karkuun. Hän putosi jyrkistä portaista ja menehtyi. Axel avioitui taloudenhoitajansa Fredrikan kanssa ja heille syntyi kaksi lasta Lilly ja Hugo.

Sisarukset rakastivat matkustamista ja kulttuuria. Hugo soitti pianoa ja teki omia sävellyksiä. Lilly osasi useita kieliä. He molemmat ihailivat suuresti Richard Wagneria sekä Aino Acktéta. Tämä näkyi heidän ulkomailta tuoduissa matkamuistoissa ja taide-esineissä, joita museossa saa nyt ihailla.

urajarven-kartanomuseo-muotokuvat
Hugon ja Lillyn muotokuvat

Hugon ja Lillyn kuoleman jälkeen kartanon keittiöpääty ei jäänyt tyhjilleen, vaan sitä asuttivat Ida ja Hannes Simolin aina 1960-luvulle saakka. He olivat olleet kartanon palveluksessa jo Hugon ja Lillyn aikana. He huolehtivat kartanon kesävieraista sekä museon esittelystä aina eläkkeelle jääntiinsä saakka.

Kartanomuseon avaamisen yhteydessä aloitti toimintansa Taitelijakoti, joka oli ollut Lillyn toive. Se tarjosi kesäisin eri alojen taiteilijoille tilat työskentelyyn ja lomailuun. Taitelijakodissa nähtiin monia merkittäviä suomalaisia kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Nykyisin Taitelijakoti ei ole enää toiminnassa, koska tilat olisivat vaatineet merkittävää remonttia.

urajarven-kartanomuseo-piharakennus
Piharakennuksen muistojen esineitä.
urajarven-kartanomuseo-piharakennuksen-esineita

Suomen muinaismuistoyhdistys oli huolehtinut kartanomuseosta sen avaamisesta alkaen, mutta vuonna 1986 se siirtyi Museoviraston haltuun. Kartanomuseossa tehtiin vuosina 2008-2014 perusteellinen entisöinti, jonka aikana se palautettiin tarkasti Hugon ja Lillyn aikaiseen asuun. Jos he menisivät nyt kartanolle, se olisi samannäköinen kuin heidän eläessään. Isona apuna oli muun muassa vintiltä löytyneet tapettikääröt, joista saatiin tarkat värisävyt tapetteihin. Museovirasto päätti kuitenkin remontin jälkeen lakkauttaa kartanomuseon. Kun kysyin oppaalta mikä järki siinä oli, sain vastaukseksi, ettei siinä mitään järkeä ollutkaan. Ilmeisesti rahapula oli syynä päätökseen. Urajärveläiset eivät kuitenkaan tyytyneet päätökseen vaan vuonna 2016 perustettiin Urajärven kartanon ystävät ry, joka otti hoitoonsa museon auki pitämisen sekä opastukset.

Kartanomuseon lisäksi kannattaa tutustua sen hienoon puistoon sekä järven rantaa myötäilevään maisemapolkuun, jonka Hugo ja Lilly rakensivat. Sisarukset ja heidän vanhempansa on haudattu tilan maille ja polkua pitkin pääsee hautamuistomerkille. Polun varrella on myös Valhalla-niminen näköalapaikka, jonne joutuu kiipeämään ruohon peittämää polkua pitkin. Perillä odottaa kaunis pylväikkö sekä näköalat järvelle. Näköalaa varjostaa nykyisin puut ja muut kasvillisuus, mutta niistä huolimatta se on näkemisen arvoinen paikka.

Jos museokierroksen jälkeen kahvihammasta kolottaa, poikkea kartanon Hugo & Lilly kahvilaan, josta löytyy suolaisia ja makeita herkkuja. Minä ostin sieltä jätskin mukaan ja tein kävelykierroksen kartanon tiluksilla.

Kummitusjuttuja Urajärven kartanolla

Kartanolla on kerrottu kummitusjuttuja aina sen historian alkuajoista lähtien. Milloin on yläkerrasta kuulunut askeleita, valokuvaan eksynyt outo hahmo tai opaskierrosta on seurannut vanha nainen. Urajärven kartanon ystävät ovat järjestäneet teemaopastuksia, joissa kummitusjuttuja on kerrottu niiden aidoilla tapahtumapaikoilla. Kummituskierroksia järjestetään syksyisin ja tarkemmat aikataulut niihin löytyvät täältä.

Kuulin itseasiassa ensimmäisen kerran Urajärven kartanosta pari vuotta sitten, kun kampaajani oli käynyt kummituskierroksella ja oli siitä innoissaan. Kiinnostuin itsekin, mutta oli jo myöhäissyksy eikä niitä enää järjestetty. Sen jälkeen unohdin koko asian, kunnes vähän aikaa sitten näin ilmoituksen Urajärven kartanosta. Kummituskierros on vieläkin kokematta, mutta joku päivä sinnekin olisi kiva mennä.

Urajärven kartanomuseo, Kartanontie 77, Urajärvi
Aukioloajat löytyvät täältä
Pääsymaksut: aikuiset 8 €, alle 12-vuotiaat lapset ilmaiseksi
(kesä 2022)

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    24.7.2022 at 18:36

    Hieman noloa, mutta täytyy myöntää, että en tiennyt, missä Urajärvi on. Tykkään paljon kummitusjutuista, joten tuollainen kummituskierros voisikin olla siinä mielessä kiinnostava. Toki itse historiakin kiinnostaa, ja yleisestikin monilla Suomen kartanoilla on varmasti todella vaiherikas historia.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      25.7.2022 at 20:10

      Kiitos Mikko! Minä sekoitin viime viikolla Urajärven ja Urjalan. 🙂 Selitin sujuvasti meneväni Urjalan kartanoon ja havahduin vasta kun vastapuoli ihmetteli, että missäs se Urjala taas olikaan. Urajärven kartanon kummituskierroksia on kehuttu, joten minuakin ne kiinnostaisi.

  • Reply
    Anne | Elämää Nomadina
    26.7.2022 at 11:15

    Kaunis paikka ja todella mielenkiintoinen historia! En ollut Urajärvestä koskaan kuullutkaan, joten taas oppi jotain uutta. Ja joo kummituskierroksiin epäilemättä löytyy tuollaisessa kartanossa tarinoita, vapauteen pyrkivän Sofia-paran haamusta lähtien 🙂

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      27.7.2022 at 22:57

      Kiitos Anne! Kartanoiden historia on yleensä mielenkiintoinen. Kaikenlaista oli tämänkin kartanon seinät nähneet. Sofian kohtalo oli traaginen.

  • Reply
    Ne Tammelat
    26.7.2022 at 13:26

    Hieno tarina ja on mahtavaa, että monien käänteiden saattelemana tämä kartano on nyt avoinna kaikkien iloksi. Pidän todella paljon tällaisissa paikoista kiertelystä, sillä niissä lähtee mielikuvitus laukkaamaan mitä ihmeellisimmille poluille miettimään mitä kaikkea talossa onkaan tapahtunut.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      27.7.2022 at 23:01

      Kiitos Tammelat! Minulla lähti myös mielikuvitus laukalle. 🙂 Urajärven kartanosta on kirjoitettu historiallisia romaaneja. Kirjoittaja oli muistaakseni Elisabet Aho. Ne olisi mukava lukea joskus.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    29.7.2022 at 12:45

    Kuten joku muukin tuossa taisi jo tunnustaa, niin tämä menee kategoriaan en ole koskaan kuullutkaan. Tavallaan tietysti hienoa, että paikka on museoitu, sillä tuskin tuo tarinakaan ilman sitä olisi säilynyt.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      3.8.2022 at 00:06

      Kiitos Pirkko! Urajärven ystävät ry on tehnyt ison työn, jotta paikka on vielä auki ja siihen pääsee tutustumaan. Ilman sitä nämä tarinat jäisivät tosiaan kuulematta.

  • Reply
    Hannele Laakso
    30.7.2022 at 22:32

    Urajärvi oli minulle täysin tuntematon paikka. Kummituskierros voisi olla hauska joskus tehdä. Täytyypä tägätä tämäkin paikka odottamaan mahdollista vierailua.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      3.8.2022 at 00:08

      Kiitos Hannele! Kummituskierros kiinnostaisi minuakin. Niitä järjestetään syksymmällä kun illat pimenee. 🙂

  • Reply
    Sini matkakuumeessa
    31.7.2022 at 00:51

    Viehättävä kartano. Ja kummitus -jutut ovat aina mielenkiintoisia. ☺️

Leave a Reply