Viikonloppu Etelä-Karjalassa: Lappeenranta ja Imatra

PR-matka: GoSaimaa

Kun IC-juna saapui Lahden asemalle aurinkoisena perjantai-iltapäivänä, kipaisimme Reissukuume-blogia kirjoittavan Eveliinan kanssa ravintolavaunun yläkertaan. Etsimme omat paikat ja moikkasimme muille PR-matkaan osallistuville, jotka olivat tulleet junan kyytiin aiemmilta asemilta. En malttanut pitkään istua omalla paikallani, vaan painelin Eveliinan luo vaihtamaan kuulumisia.

Junamatka Lahdesta Lappeenrantaan taittuu tunnissa. Muistelin milloin olin viimeksi käynyt Lappeenrannassa ja siitä oli todella pitkä aika. Elettiin vuotta 1999 ja oli asuntomessut. Meillä oli haaveissa talon rakentaminen ja menimme hakemaan ideoita. Nyt oli kiva päästä iltapäiväksi piipahtamaan Lappeenrantaan ja katsomaan mitä kaikkea siellä on tarjolla.

Lappeenrannan kaupunki perustettiin vuonna 1649, ja se oli aikoinaan Suomen tervakaupan keskus ja vilkas markkinapaikka. Lappeenrannan linnoitus oli alkujaan ruotsalainen linnoitusjärjestelmä, jota myös venäläiset laajensivat. Linnoituksen rakentaminen alkoi Lappeenrannan kaupungin perustamisen jälkeen. Linnoitus sijaitsee sen mukaan nimetyssä Linnoituksen kaupunginosassa. Se on suosittu matkailukohde, ja sieltä löytyy kahvila, museoita, taidegallerioita, ortodoksinen kirkko ja käsityöpuoteja.

Iltapäiväkahvit idyllisessä Majurska-kahvilassa

Lappeenrannan asemalla tapasimme viikonlopun isännät ja emännät: Kaikki maanosat -blogia kirjoittavat Anun ja Peten sekä oppaan ja muut osallistujat, jotka olivat tulleet paikalle omilla autoilla. Siirryimme pikkubussilla linnoitukselle. Ennen kävelykierrosta mukulakivikaduilla hengähdimme hetken viehättävässä kahvila Majurskassa. Se huokui vanhan ajan henkeä. Henkilökunnalla oli pitkät valkoiset essut, ja tuntui kuin olisi kävellyt suoraan 1800-luvulle.

Kahvilan on perustanut Kati Kaapro, jonka puoliso oli sotilasarvoltaan majuri. Siitä kahvila sai nimekseen Majurska, joka tarkoittaa majurin vaimoa. Majurskasta saa kahvin tai teen kera herkullisia leivonnaisia tai suolaisia piirakoita. Vitriinin edessä tuli pohdittua pitkään mitä valitsisi, koska herkkuja oli hyllyt notkollaan. Oma valintani kahvin kaveriksi oli lopulta kasvispiirakka, joka oli todella maukas.

Lempi-leipurin kanssa kävelyllä

Kahvien jälkeen seuraamme liittyi Lempi-leipuri, joka vei meidät kävelykierrokselle ja kuulimme samalla linnoituksen alueen historiasta. Lempi on fiktiivinen1940–1950-lukujen aikainen leipuri, joka karjalaiseen puheliaaseen tyyliin latoi pöytään niin faktoja kuin paikallista perimätietoa.

Kävelimme Lappeenrannan pääkatua, Kristiinankatua, pitkin Lempin seurassa. Kristiinankatu on nimetty Ruotsin kuningatar Kristiinan mukaan, joka myönsi Lappeenrannalle kaupunkioikeudet. Kristiinankadun mukulakivikatuja pitkin tutustuimme linnoituksen alueen eri kohteisiin muun muassa tapahtuma- ja kulttuurikeskus Kehruuhuoneeseen. 200-vuotias rakennus toimi aiemmin huonomaineisten naisten vankilana.

Suomenkielisiä draamakierroksia järjestetään perjantaisin 30.6.‒28.7. klo 16. Kierros kestää tunnin ja lähtöpaikkana toimii Pusupuiston kioski (Kristiinankatu 2). Opastetun kierroksen hinta on 15 euroa/hlö. Lippuja voi ostaa muun muassa Hiekkalinnan matkailuneuvonnasta tai verkosta: stopover.fi/lappeenranta.

Kierroksen jälkeen Lempi lähti jatkamaan leipomishommia ja me kävelimme linnoituksen vallimuureille. Sieltä oli hienot näköalat Lappeenrannan vilkkaaseen satamaan, josta voi tehdä vaikka risteilyn Saimaan kanavalle.

Meillä oli ohjelmassa vielä illallinen ja sen jälkeen hurautimme puolen tunnin bussimatkan Imatralle. Majoituimme Vuoksen Kalastuspuiston mökeissä, joita alueelta löytyy neljä. Kaksi niistä on täysin varusteltuja ja kaksi ilman mukavuuksia. Koska mökkejä ei riittänyt kaikille muutama pääsi kotimajoitukseen Anun ja Peten luo. Minä majoituin Marikan kanssa Hiljan piha -mökissä, joka sijaitsi kauimmaisena noin 500 metrin päässä leirintäalueelta, Mökki oli askeettinen vailla mukavuuksia ja siellä oli majoitustilat kolmelle.

Linnamainen Imatran Valtionhotelli

Imatran Valtionhotelli on äänestetty joskus Suomen kauneimmaksi rakennukseksi, eikä suotta. 120-vuotias satulinnamainen jugend-rakennus on upea, ja iloitsin, että pääsimme hotelliin kierrokselle ja kuulemaan sen ainutlaatuisesta historiasta. Ennen kierrosta nautimme hotellilla herkullisen aamiaisen.

Hotellinjohtaja Joni Erinko kierrätti meitä linnahotellin huoneissa, jotka kaikki ovat erilaisia. Aloitimme kierroksen upeista sviiteistä, joiden parvekkeilta oli näköalat Imatrankoskelle. Koski kuohui valtoimenaan, ja sen pauhu kuului parvekkeelle asti. Historia oli läsnä jokaisessa kerroksessa ja eihän se ole linna eikä mikään, missä ei kummitusta olisi. Kummitusrouvaan emme nyt törmänneet, mutta pääsiäisnoidan kyydistä unohtuneen kissan bongasimme myöhemmin hotellin katolta.

Hotellilla on vuosien saatossa ollut erilaisia rooleja. Sota-aikaan se toimi niin sotilassairaalana kuin päämajan sotilashallintokeskuksena. Kellarissa sijaitsi Imatran ilmapuolustuskeskus. Rakennusta restauroitiin mittavasti 1980-luvulla, ja jugendlinna sai viereensä modernin kokous- ja kongressihotellin.

Kiersimme kaunista rakennusta myös ulkoapäin. Seiniin ja torneihin on kaiverrettu aaltoilevaa kuviointia, joka kuvastaa vieressä kuohuavaa Vuoksea. Julkisivun yksityiskohtiin puolestaan on piilotettu eläimiä, joista osa on tuttuja Suomen luonnosta. Hauska yksityiskohta on myös erään sivuoven lattian eteen kaakeloidut kaksi koiraa. Ovi johtaa nykyiseen keisarinsaliin, joka oli hotellin alkuaikoina tsaariperheen yksityiskäytössä. Kärryt ja koirat olivat kuulemma vahdissa, jos tsaariperheelle olisi tullut nopea lähtö.

Pyöräretki Vuoksen ympäri

Hotellikierroksen jälkeen oli aktiviteettien aika Vuoksen Kalastuspuistossa. Tarjolla olisi ollut muun muassa wakeboardingia, vesipyöräilyä ja kalastusta. Suppailemaankin olisi päässyt, mutta sitä testasin aikoinaan Kouvolassa.

Vesipyöräily kuulosti hauskalle, mutta päädyin lopulta sähköpyörän selkään. En ollut sellaisella koskaan ajanut ja pelkän käsijarrun käyttö jännitti. Teimme noin 12 kilometrin ajelun Anun johdolla. Paikkakuntalaisena hän osasi kertoa meille matkan varrelle osuneista paikoista.

Maisemaristeily Vuoksella

Lounaan jälkeen teimme risteilyn kauniin Vuoksen maisemiin. Ennen laivaan hyppäämistä katsoimme dokumentin Vuoksen viimeisestä lautturista. Pääosassa oli kapteenimme Taisto Kainulainen. Vesillä on aina kiva olla ja usein reissuilla käyn erilaisilla risteilyillä, jos sellaisia on tarjolla. Maisemia on hyvä katsoa aina eri näkövinkkelistä. Meitä suosi ihanan lämmin kesäsää, ja risteily oli ihan huippu.

Risteilyn hinta: 18 €/ aikuinen, 10 €/ lapset. Risteilyjä järjestetään kesällä keskiviikosta sunnuntaihin klo 15–16. Aluksessa on 14 paikkaa. Lähtö ja paluu Vuoksen Kalastuspuiston laiturista.

Koskinäytös Imatrankoskella

Lauantaipäivän kruunasi Imatrankosken koskinäytös. Se oli Valtionhotellissa käymisen ohella tapahtuma, jonka olin toivonut joskus näkeväni. Läheltä piti, ettei se mennyt tällä kertaa ohi. Imatrankoski on nimittäin virrannut alkukesästä vapaasti eikä varsinaisia koskinäytöksiä ole järjestetty. Saimaan pinta on ennätyskorkealla, ja ohijuoksutukset taitavat jatkua vieläkin. Poikkeuksellisesti juuri sinä lauantaina, kun me olimme Imatralla, näytös kuitenkin järjestettiin. Meidän vierailun takia sitä ei tehty (vaikka niin voisi luulla, hih) vaan paikkakunnalla oli samaan aikaan Kulmien kiertäjäiset -tapahtuma.

Koskinäytös oli vaikuttava. Taustalla soi Osmo’s Cosmosin Whitewater Symphony. Tunsin jotain kosteaa silmäkulmassa – koskesta pärskyvää vettä vai kyynel? Sitä ei tarina kerro. Jos Imatra osuu reitillesi loppukesästä, mene ihastelemaan koskinäytöstä. Pimenevässä illassa se on varmasti vielä vaikuttavampi.

Kruununpuisto ja hiidenkirnut

Kruununpuisto on Suomen ensimmäinen luonnonsuojelualue, joka perustettiin vuonna 1842. Alue sijaitsee aivan kosken vieressä. Kävelimme sinne koskinäytöksen jälkeen ja hiljennyimme Imatran Impi -patsaan äärelle. Se kuvastaa naisia, jotka epätoivoisen rakkauden seurauksena hyppäsivät koskeen kuolemaan. Kosken kuohuihin hyppäsi myös liiketoimissaan epäonnistuneita liikemiehiä ja vakavasti sairastuneita.

Kosken molemmin puolin kulkee kävelyreittejä, joista pääsee ihailemaan alajuoksun kuohuja. Jatkoimme matkaa katsomaan jokihiidenkirnuja, jotka ovat syntyneet veden pyörittäessä irtokiviä kosken kalliopohjan koloissa.

Joen toisella puolella uomaa mukailevan polun varrella oli muun muassa viehättävä paviljonki sekä vanhoja kalliokirjoituksia ja -maalauksia.

Loppuillan vietimme Vuoksen Kalastuspuiston Räihän Kuohu -saunatiloissa. Siellä meitä odotti yllätysesiintyjä. Voice of Finlandista tuttu Heikki Pöyhiä viihdytti ja vei meidät kesätunnelmiin. Heikin kiiruhdettua seuraavalle keikalle me nautimme lempeistä löylyistä, virkistävästä uinnista ja grilliherkuista.

Kiitos Anu, Pete, GoSaimaan ja Vuoksen Kalastuspuiston väki sekä kaikki mukana olleet vaikuttajakollegat! Oli huippu viikonloppu, jota on mukava muistella! <3

Tutustu myös muiden mukana olleiden postauksiin:

Reissukuume: Etelä-Karjalan eksotiikkaa: Imatra ja Lappeenranta
Ne Tammelat: Imatra – Suomen matkailun alkulähteillä
Elinan matkalaukussa: Mitä tehdä ja kokea Imatralla? Tässä vinkit kesälomalle
Matkalla kaikkialle: Imatra ja sen koski – Suomen vanhin matkailunähtävyys
Matkalla Missä Milloinkin: Vesiaktiviteetteja Imatralla
Gone with the Gastons: Upea Imatran Valtionhotelli ja sen mieletön historia