Viikonloppu Tampereella

*Majoitus saatu Holiday Club

Jos Suomen kaupunkeja pitäisi laittaa paremmuusjärjestykseen, olisi Tampere omalla listallani kymmenen parhaan joukossa. Olen aina tykännyt sen rennosta ilmapiiristä, vaikka en ole siellä koskaan asunut. Kun lapset olivat pieniä, kuului kesälomaan tietysti Särkänniemi. Teimme Tampereella päiväreissuja ja välillä jäimme yöksi. Kerran olimme siellä jopa telttailemassa. Viime vuosina Tampereella on tullut käytyä harvemmin ja nekin vähät ovat olleet työreissuja. Niinpä kun mietimme siskoni kanssa viikonloppukohdetta marraskuulle, ei valinta ollut vaikea.

Olimme lauantaina perillä juuri sopivasti lounasaikaan. Halusimme mennä syömään Periscopeen, mutta se avautui vasta klo 12. Sitä odotellessa pyörimme Ratinan kauppakeskuksessa. Vaikka ostohousut eivät olleet kovin tiukasti jalassa, onnistuin löytämään sieltä jo ensimmäiset joululahjat.

Lounas Periscopessa

Periscope tuntuu olevan ainakin sosiaalisen median mukaan suosittu paikka. Eikä ravintolaa ole suotta kehuttu, siellä oli hyvää ruokaa ja ennen kaikkea huikeat näköalat kaupunkiin sekä Pyhäjärvelle. Olen aina tykännyt kattoterasseista ja vaikka nyt ei marraskuun koleassa säässä ollut terassille asiaa, oli ikkunapöydästä kiva katsella maisemia ruokaa odotellessa.

Pidin myös kaksikerroksisesta isosta ja valoisasta ravintolasalista. Jos Tampereella tulee pyörittyä kesällä, täytyy käydä ehdottomasti testaamassa Periscopen kattoterassi.

Munkkikahvit Pyynikillä

Lounaan jälkeen hyppäsimme autoon ja suuntasimme Pyynikille jälkkärikahveille. Olin käynyt siellä elokuussa työreissun yhteydessä, mutta nyt tuli käännyttyä jostain risteyksestä väärin ja ajelimme jonkun aikaa ympyrää ennen kuin löysimme oikealle tielle. Kadunvarsi oli täynnä autoja, kuten elokuussakin, mutta rohkeasti ajoin vaan lähemmäksi näkötornia. Hyvällä tuurilla sen läheltä löytyisi parkkipaikka ja näin kävikin.

Herkullisista munkeista tunnettu kahvila sijaitsee näkötornin juurella. Kahvilan sisätilat ovat pienet ja sinne saa usein jonottaa. Niin tälläkin kertaa. Rohkeimmat nauttivat munkkikahvit ulkosalla, mutta me päätimme juoda ne sisällä, koska auringosta huolimatta sää oli aika purevan kylmä. Jonotimme noin 15 minuuttia ja oli ihanaa päästä lämpimiin sisätiloihin. En ollut varautunut tarpeeksi lämpimällä takilla ja villakangastakki oli liian ohut koleaan keliin. Luulin, ettei sisällä olisi yhtään vapaata pöytää mutta ihmeeksemme niitä oli tyhjänä useampikin.  Kun munkista oli enää sokerinmurut jäljellä, piipahdin näkötornissa. Koliseva hissi vei perille, vaikka ehdin jo miettiä jäänkö välille. Ylhäältä avautui upeat näköalat. Siellä ei ollut muita samaan aikaan, joten sain ihailla maisemia itsekseni. Siskonikin oli jäänyt mielummin kahvilan lämpöön istumaan, kun ei niin välitä korkeista paikoista.

Harhailua Pispalassa

Ennen hotellille menoa halusimme käydä katsomassa vielä Pispalan kauniita puutaloja sekä sieltä avautuvia maisemia. Harhailimme taas jonkun aikaa ennen kuin löysimme Pispalan harjulle Pyykkimettän puistoon, joka on yksi Tampereen suosituimmista näköalapaikoista.

Aurinko oli mennyt pilveen ja maisema oli harmaa, mutta yritin kuvitella miten viehättävälle se näyttäisi aurinkoisena kesäpäivänä. Isot korkeuserot Pispalassa saivat myös pohtimaan miten talven liukkailla säillä jyrkissä mäissä pärjää auton kanssa.

Kylpylä jäi testaamatta

Yövyimme Holiday Clubin Tampereen kylpylässä, joka sijaitsee parin kilometrin päässä ydinkeskustasta, Lapinniemessä. Kello oli aika paljon ennen kuin olimme hotellilla. Ulkoillessa oli tullut kylmä ja pitkä päivä väsytti. Kylpylä sai odottaa seuraavaan päivään. Teki mieli vain kaataa lasi viiniä lasiin ja hypätä sängyn päälle huilimaan. Huone oli toisessa rakennuksessa kuin vastaanotto ja kipaisimme sinne nopeasti sisäpihan poikki. Kylmä tuuli oli yltynyt ja katselin ihmeissäni kylpytakeissa vaeltavia perheitä. Eikö heitä palellut?

Alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta emme jaksaneet lähteä myöskään kaupungille syömään, vaan päädyimme myöhemmin kylpylän alakerrassa olevaan pizzeriaan. Kysyimme respasta pitäisikö sinne tehdä pöytävaraus, koska kylpylä tuntui olevan täynnä. Ei kuulemma tarvinnut. Tilaa löytyisi aina ja se piti paikkaansa. Meidän lisäksemme vain parissa pöydässä oli asiakkaita.

Koronan vuoksi aamiaisvuorot oli jaettu huoneiden mukaan, ettei kaikki ryntäisi sinne samaan aikaan. Meille osui onneksi myöhäisempi vuoro, joten saimme nukkua pitkään. Aamiainen oli aika peruskauraa, mutta niinhän se on monissa ketju- ja kylpylähotelleissa. Joka tapauksessa on ihanaa päästä aina valmiiseen pöytään. Aamiaisen jälkeen kävimme kurkkimassa kylpylän suljettujen porttien taakse. Huomasimme vasta aamulla, että kylpylä avautuu klo 12 ja siihen aikaan olemme jo lähteneet.

Sunnuntaipäivä Finlaysonin alueella

Sunnuntain pyhitimme tutustumalla Finlaysonin alueeseen. Parkkipaikkaa etsimme tovin, kunnes totesimme ettei Tampereella tunneta käsitettä ”ilmainen pysäköinti sunnuntaisin”. Autolle löytyi lopulta paikka ulkoparkista. Kävelimme ensin alueella ristiin rastiin ja kävimme välillä lämmittelemässä museokeskus Vapriikissa. Museokauppa oli todella kiva ja viihdyimme siellä pitkän tovin.

Lounaalla piipahdimme Il Sicilianossa. Italialainen ruoka maistuu aina ja nyt oli kiva rauhassa ruokailla ja kerrata viikonlopun tapahtumia. Ravintolassa oli mukavan väljää ja vasta kun meillä alkoi lautaset olla tyhjiä, saapui läheiseen pöytään kaksi isompaa ryhmää.

Viikonloppu Tampereella oli todella kiva ja uutta reissua voisi suunnitella kesäksi. Tampereen kesästä on nimittäin jo ihan liian pitkä aika.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Miniloma Savonlinnassa
Päiväretki Hämeenlinnaan
Viikonloppu Jyväskylässä

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä