Lentokoneen ikkunasta avautui valomeri pimeään yöhön. Vihdoin olisimme perillä. Kello oli jo yli puolen yön ja pitkä matkustuspäivä painoi jäseniä. Ensimmäinen laskeutumisyritys ei onnistunut, koska kiitorata ei ollutkaan valmis. Jouduimme kiertelemään kaupungin yllä hetken ennenkuin yhden aikaan yöllä pääsimme laskeutumaan Tadžikistanin pääkaupunkiin Dushanbeen.
Tadžikistaniin minut toi matkatoimisto Travellerin järjestämä kiertomatka, joka tulisi viemään meidät myös Afganistaniin. Muistan kun sähköpostiini tupsahti keväällä uutiskirje, jossa kerrottiin matkasta. Piti hieraista silmiä kahdesti ja tarkistaa kalenterista onko nyt aprillipäivä. Voiko Afganistaniin muka matkustaa? Siitä alkoi jännittävä odotus, joka vihdoin oli toteutumassa.
Dushanben kentällä meitä odotti maahantulomuodollisuudet, joissa kesti noin tunnin verran. Sen jälkeen siirryimme hotelli Atlakseen. Huoneeni oli viidennessä kerroksessa ja kun pääsin sen ovelle, siellä näytti olevan vielä siivous kesken. Siivooja kiiruhti luokseni ja pyysi nähdä avainkortin. Sen sisäpuolelle laitettu huoneen numero ei pitänytkään paikkaansa vaan kortin kanteen merkitty huone oli minulle varattu. Huomasin vasta siinä vaiheessa, että korttiin oli merkitty kaksi eri numeroa. Huoneen avain ei toiminut, mutta ystävällinen siivooja päästi minut sisään. Avainsotkuja ehtisi selvitellä huomennakin. Nyt nukkumaan!
Yövyimme hotelli Atlaksessa kaksi yötä ja matkan loppupuolella tulisimme viettämään siellä toiset kaksi yötä. Hotelli ehti tulemaan tässä ajassa hyvin tutuksi. Huone oli todella siisti. Ainoa asia mikä häiritsi oli kylpyhuoneen voimakas homeen haju. Kun aamulla menin aamupalalle (mikä oli ihanasti auki klo 11 saakka), ovi ei mennyt lukkoon. Siivooja riensi taas hätiin, mutta koska hänkään ei osannut tehdä lukolle mitään, apuun hälytettiin huoltomies. Kun myöhemmin palasin aamupalalta, oven kimpussa hääri myös lukkoseppä. Puolentoista tunnin jälkeen oven lukko toimi taas.
Dushanbe | Lounas pilahvipalatsissa
Puolen päivän maissa meidän 16 hengen ryhmämme (14 + 2 opasta) hyppäsi bussiin ja menimme lounaalle ”Pilahvipalatsiin”. Pilahvi valmistettiin ulkona erillisessä rakennuksessa ja sieltä tarjoilijat kantoivat ne pöytiin.
Tadžikistanissa syödään paljon pilahvia, joka on riisipohjainen ruoka. Riisin sekaan lisätään esimerkiksi vihanneksia (sipulia, valkosipulia, porkkanaa), hedelmiä (rusinoita ja taateleita), lihaa, kalaa, pähkinöitä sekä mausteita. Liha oli joko nautaa, kanaa tai lammasta.
Dushanbe | Navruz-palatsi
Lounaan jälkeen kävimme ihailemassa Navruz-palatsia (Kokhi Navruz) ulkoapäin. Alun perin palatsi rakennettiin isännöimään Tadžikistanin uuttavuotta eli Navruz-juhlaa, mutta siitä on sittemmin tullut merkittävä nähtävyys.
Palatsi oli todella kaunis ulkoapäin. Sen arkkitehtuuri yhdistää tadžikkikulttuurille tyypillisiä elementtejä, kuten perinteisiä puisia koristeveistoksia, käsinmaalattuja mosaiikkeja ja lasimaalauksia. Olisi ollut hienoa nähdä myös sisätilat, jotka kuvien mukaan ovat myös todella upeat. Mutta siihen ei nyt aika riittänyt.
Dushanbe | Kansallismuseo
Tadžikistanin kansallismuseoon oli varattu 1,5 tunnin opastettu kierros. Museon kokoelmat oli jaettu neljään pääosastoon: Luonnonhistoriallisella osastolla saimme tutustua Tadžikistanin monipuoliseen geologiaan, mineraaleihin, kasvi- ja eläinlajeihin. Muinaishistorian osastolta löytyi Tadžikistanin esihistoriaa, mukaan lukien kivikaudelta peräisin olevia esineitä, sekä muistoesineitä varhaisista sivilisaatioista ja kukoistavista kauppareiteistä, kuten Silkkitiestä. Uuden ja modernin historian osasto kattoi maan kehityksen viime vuosisatoina, erityisesti Tadžikistanin osana Persian valtakuntaa, Neuvostoliittoa ja nykyisen Tadžikistanin tasavallan syntyhistoriaa. Taideosasto puolestaan esitteli perinteistä tadžikkitaidetta, kuten keramiikkaa, kalligrafiaa ja miniatyyrejä. Lisäksi esillä oli modernimpaa taidetta ja veistoksia.
Museon kohokohtiin kuuluu muinainen Buddha Nirvanassa -patsas, joka on yksi suurimmista ja arvokkaimmista arkeologisista löydöistä Tadžikistanissa.
Vaikka museon anti oli mielenkiintoista, tuntui kierros pitkältä. Edellispäivän matkustaminen tuntui vielä eikä keskittymiskyky ollut parhaimmillaan.
Dushanbe | Rudaki-puisto
Museokierroksen jälkeen siirryimme kävelemään Rudaki-puistoon, mikä on nimetty Tadžikistanin kansallisrunoilijan, Abu Abdullah Jafar ibn Muhammad Rudakin, mukaan. Rudakia pidetään tadžikkien kulttuurin ja persiankielisen runouden isänä.
Rudaki-puisto oli kaunis lukuisine kukkaistutuksineen ja suihkulähteineen. Osa kukista oli jo lakastumaan päin, mutta paria viikkoa aikaisemmin näky on ollut varmasti upea. Keskellä puistoa oli vaikuttava Rudakin patsas, johon on kaiverrettu hänen runojaan.
Puistosta löytyy myös sellainen erikoisuus kuin 165 metriä korkea lipputanko. Aikoinaan se on ollut maailman korkeimpien joukossa, mutta liekö nyt muiden maiden lipputangot ajaneet jo ohi. Haminan 100 m korkea lipputanko tuntuu tämän rinnalla vaatimattomalle, vaikka Suomen mittapuulla mitattuna onkin omaa luokkaansa.
Kaupunkikuvassa pisti silmään maan presidentin Rahmonin isokokoiset kuvat, joita löytyi useiden rakennusten seiniltä. Jotkut niistä näyttivät manipuloiduilta. Liekö Rahmon esimerkiksi koskaan oikeasti seisoskellut punaisella unikkopellolla käsi tervehdykseen ojennettuna.
Puistokävelyn jälkeen piipahdimme vielä Mehrgon-basaarilla, jossa oli mahdollisuus tehdä ostoksia. Basaari oli valtava ja sieltä löytyi kaikkea mahdollista aina mausteista hedelmiin ja erilaisiin ruokatarvikkeisiin.
Basaarireissun jälkeen olikin taas aika mennä syömään. Nautimme illallisen viehättävässä Toku-ravintolassa. Tarjolla oli aluksi lihakeittoa, leipää ja salaattia. Pääruoka oli lihapainotteista; kanaa, lammasta ja nautaa. Kana oli todella herkullista.
Ruokajuomaksi tilasin valkoviiniä, mutta jouduin vaihtamaan sen punaiseen. Juomia hakemaan lähtenyt kaveri joutui tekemään äkkijarrutuksen lapsen juostessa yhtäkkiä tielle ja valkkaripullo oli pudonnut ja mennyt rikki.
Paluumatkalla hotellille pysähdyimme kuvaamaan iltavalaistuksessa olevia rakennuksia, jotka olivat todella kauniita.
Matkan viimeisen kokonaisen päivän vietimme myös Dushanbessa. Se oli ns. ”vapaa päivä”, mutta halutessaan sai lähteä oppaiden kanssa kaupungille. Koska en keksinyt muutakaan tekemistä liityin seuraan. Kävimme ensin postissa ostamassa kortteja ja postimerkkejä. Korttivalikoima ei ollut hääppöinen mutta pari korttia laitoin postiin.
Osa porukasta oli toivonut pääsevänsä ostoksille. Menimme paikalliseen ostoskeskukseen, mutta koska en jaksanut innostua ostoksista, menin pienemmän porukan kanssa juomaan limpparit sillä aikaa kun muut shoppailivat.
Lounasta nautimme alkumatkasta tutun Navruz-palatsin vieressä. Sen jälkeen olisi voinut vielä jatkaa ostoksia, mutta lähdin muutaman kaverin kanssa taksilla hotelliin. Taksi kiersi jotain todella kummallista reittiä, ja kysyimme parikin kertaa kuskilta tiesikö hän minne oli menossa. Nuori kuski nyökkäili ja selitti, että olemme kohta perillä. Pidempi reitti ei sinällään haitannut, koska taksilla ajaminen oli halpaa. Hintaa tuli mutkien kanssa vain 27 somonia (n. 2,5 €). Toisen porukan taksi oli tullut suoraan hotellille ja he selvisivät 18 somonin laskulla.
Viimeisen illan kunniaksi menimme paikallisten suosimaan ravintolaan, jonka nimi ei jäänyt muistiin. Siellä oli useita perheitä tai pitäisikö sanoa sukuja syömässä. Naiset olivat kauniisti pukeutuneita ja näyttivät siltä kuin olisivat olleet isompiinkin juhliin menossa. Tämä toistui myös katukuvassa. Naisilla oli upeita pukuja ja aluksi ihmettelimme onko kaikilla joku juhlapäivä, kun päällä oli värikkäitä asuja glitterisomistein. Mutta ne olivat ”arkiasuja”.
Erikoista ravintolassa oli, että naapuripöytä innostui soittamaan musiikkia ämyrit kaakossa eikä henkilökunta ollut moksiskaan. Meitä musiikki aluksi häiritsi, koska ei pystynyt kuulemaan mitä vieressä istuva sanoi, mutta lopulta meitä alkoi naurattaa koko touhu.
Minkälainen fiilis Dushanbesta jäi?
Dushanbe oli mielestäni yllättävän moderni ja monipuolinen kaupunki. Kontrasti vanhojen neuvostoajan rakennusten sekä uusien massiivisten rakennusten ja monumenttien kesken oli havaittavissa, mutta ihan hyvällä tavalla. Dushanbesta sanotaan, että se on stan-valtioiden pääkaupungeista kodikkain. Koska en ole niitä muita vielä nähnyt, en osaa tuohon sanoa, mutta tietynlaista kodikkuutta kaupungissa havaitsin. Minulla ei ollut Dushanbesta juuri minkäänlaisia ennakko-odotuksia, vaan mielenkiinnolla odotin mitä tuleman piti. Pidin Dushanbesta ja parin päivän aikana ehti hyvin kierrellä kaupungin nähtävyyksiä.
Oletko sinä käynyt Dushanbessa?
21 Comments
Jenni / Unelmatrippi
27.10.2024 at 16:23Nyt täytyy myöntää, että en olisi suorilta edes muistanut Tadžikistanin pääkaupungin nimeä, joten minullakaan ei olisi ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia, jos olisin tehnyt vastaavan reissun. Koko maa ei ole ollut niin sanotusti matkatutkassani, mutta oli kiva lukea kokemuksiasi sieltä. Kuvien ja kertomasi perusteella pääkaupunki vaikuttaa tosiaan ihan modernilta paikalta.
Merja / Merjan matkassa
28.10.2024 at 16:02Kiitos Jenni! Enpä minäkään olisi aikaisemmin osannut Dushanbea nimetä, varsinkaan kun se ei ole niin tunnettu pääkaupunki. 🙂
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
27.10.2024 at 16:24Dushanbe on itselleni täysin vieras, ja pitkälti koko maa – ainakin siinä mielessä, että en ole siellä käynyt. Mutta kuulostaa ihan kivalta kohteelta. Ja oikeastaan kaikki alueen maat on käymättä. Afganistan kuulostaakin muuten aikamoiselta seikkailulta!
Merja / Merjan matkassa
28.10.2024 at 16:04Kiitos Mikko! Afganistan olikin yhtä suurta seikkailua. 🙂 Tuntui ihan uskomattomalle olla siellä, ja melkein piti nipistää itseään että onko tämä totta vai unta. Siitä kirjoittelen myöhemmin lisää.
Mari / Maailma kotina
27.10.2024 at 17:00Voisin kuvitella lähteväni ryhmämatkalle juuri tällaisiin haastavempiin kohteisiin. Varmasti muut reissaajat ovat myös kokeneita matkaajia ja siten antoisia keskusteluja tulee porukan kesken
Merja / Merjan matkassa
28.10.2024 at 16:07Kiitos Mari! Kanssamatkustajat olivat kaikki kokeneita konkareita. Ei tällaisiin kohteisiin vähemmän matkustaneet lähde. Melkeinpä nauratti, kun joku heitti jonkun maan nimen niin aina löytyi porukasta joku, joka siellä oli käynyt. Matkatarinat olivat yksi reissun suola eikä hiljaisia hetkiä paljon vietetty.
Aila ja Juha
27.10.2024 at 18:36Mukava katsoa hyviä kuvia ja lukea kertomusta paikasta, joka on täysi uusi. En edes tiennyt, että sinne voisi matkustaa. Ryhmämatka varmaan olisi ainoa tapa reissata tuolla suunnalla.
Juha
Merja / Merjan matkassa
28.10.2024 at 16:12Kiitos Juha! Tadzikistan on aika turvallinen kohde ja sinne olisi voinut periaatteessa matkustaa yksinkin. Helpompi oli kuitenkin hypätä ryhmään mukaan, varsinkin kun toinen kohteemme Afganistan oli sitten oma lukunsa. Sielläkin käy jonkun verran omatoimimatkailijoita ja viisumia odotellessa törmäsimme saksalaiseen nuoreen pariin, joka oli reppureissulla. Aika paljon joutuu selvittämään asioita varsinkin Afganistanin kohdalla ja melkeinpä helpompaa ottaa opas avuksi. Tällä nuorella parilla ei sellaista ollut, joten aika reippaita olivat.
Cilla Maria Travel
27.10.2024 at 18:41Bucketlistalla on edelleen, kuten koko Keski-Aasia jo käytyä Mongoliaa lukuun ottamatta. Mua kiinnostaa just toi monunmentaalisuus ja outous. Ehkä tämä sitten on niistä vähiten ”outo”, mutta haluan silti nähdä joskus 🙂 Toivottavasti ruoka on maukkaampaa kuin Mongoliassa, jossa se oli maustemaailmaltaan hyvin valjua. Ainakin kuvausten ja kuvien perusteella se näyttää paremmalta.
Merja / Merjan matkassa
28.10.2024 at 16:15Kiitos Cilla! Ruoka oli hyvää ja mausteita oli käytetty reippaasti. Aika lihapainotteista se oli, mutta onneksi pöydästä aina löytyi jotain mitä pystyi syömään. En ole kasvissyöjä, mutta lammas ei kuulu omiin suosikkeihin ja sitä oli tarjolla lähes joka paikassa. 🙂
Reissu-Jani
27.10.2024 at 20:53Dushanbessa olen käynyt vuonna 2017 ja kaupunki vaikutti erittäin mielenkiintoiselta paikalta. Muistan että lentokentällä meni yli kaksi tuntia passin tarkistuksessa kun ihmisiä meni oikealta ja vasemmalta puolelta ohi ilman mitään järjestystä. Kaupungissa ihmettelin kovasti henkilöpalvontakulttiin liittyviä Rahmonin kuvia. Somonin monumentilla paikallinen tv-yhtiö tuli kuvaamaan ja haastattelemaan turisteja ja kyselemään mitä pidämme Dushanbesta. Olisi ollut kiva nähdä se että olinko Tadjiskistanin tv:ssa esiintynyt…
Merja / Merjan matkassa
28.10.2024 at 16:18Kiitos Jani! Hauska tarina tv-haastattelusta. Siellä te varmaan olette olleet. 🙂 Meidän ryhmän miehiä haastateltiin Afganistanissa. Pitivät visusti huolen, ettei naisia näkynyt missään. Saimme linkin uutispätkään, mutta toki kun kukaan ei kieltä ymmärrä, ei ihan saatu selville mitä siellä kerrottiin. Aiheena oli Afganistaniin matkustavat turistit.
Matkalla kaikkialle / Sarianne
28.10.2024 at 18:11Mielenkiintoisen näköinen paikka, jonne haluaisin kyllä joskus matkustaa, kuten myös muihin Stan-maihin. Afghanistanin postausta odotan myös innolla, kun en myöskään tiennyt että sinne tehdään Suomesta ryhmämatkoja 🙂
Merja / Merjan matkassa
31.10.2024 at 17:26Kiitos Sarianne! Traveller on toistaiseksi ainoa toimisto, joka Suomesta tekee matkoja Afganistaniin. Eikä niitä Euroopassakaan taida montaa olla. Afganistanin postausta odottaa saamieni viestin perusteella aika moni. 🙂 Enkä ihmettele, eihän se mikään perusmatkakohde ole.
Paula - Gone with the Gastons
28.10.2024 at 19:08Tämä on kyllä kaiken kaikkiaan ollut varmasti todella mielenkiintoinen matka. Ja varmaan on ollut siinäkin mielessä kivaa, että on tutustunut muihin samanmielisiin reissaajiin. Mukavaa päästä lukemaan teidän seikkailuista siellä kun on itselle ihan tuntematonta seutua. Ja varsinkin sitä Afghanistanin osiota.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2024 at 17:28Kiitos Paula! Oli kyllä todella hieno ja ikimuistoinen matka. Mukava oli myös tutustua muihin, jotka ovat paljon reissanneet ympäri maailmaa. Sieltä sai pitkän listan matkavinkkejä. 🙂
Pirkko / Meriharakka
29.10.2024 at 11:21Dushanbesta on ihan mukavia muistoja, taisi olla kevät, kun siellä vierailimme. Pilahvia saa tuolla suunnalla naapurimaissakin, itse muistan ”pilahvijuhlan” Uzbekistanissa. Nauruz-juhlasta en ollut koskaan ennen käyntiä näissä maissa kuullutkaan. Eli ajatellen sitä, että nämä maat, Tadzikistan, Uzbekistan ja muutkin Stan-maat ovat aika lähellä kuitenkin, niin niiden kulttuuri, vaikka sitten entisinä neuvostomaina, on jäänyt monelle vieraaksi.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2024 at 17:30Kiitos Pirkko! Stan-maiden kulttuuri ei ainakaan minulle ollut ennen tätä matkaa mitenkään tuttua. Toki ennen reissua tuli luettua jonkin verran kohteista, mutta paljon tuli paikan päällä uutta asiaa. Dushanbe on ollut keväällä varmasti todella kaunis, kun siellä on paljon puistoja ja upeita kukkaistutuksia.
Sari/ matkalla lähelle tai kauas
29.10.2024 at 20:30Kiitos matkatoimistovinkistä. Kävin kurkkaamassa ja siellä oli paljon mielenkiintoista tarjottavaa! Keski-Aasia on alkanut kiinnostamaan paljon.
Merja / Merjan matkassa
31.10.2024 at 17:32Kiitos Sari ja kiva, että löysit Travellerin sivuille. Minulle tämä oli ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen matka heidän kanssaan. Siellä olisi paljon kiinnostavia kohteita.
Eveliina / Reissukuume
3.11.2024 at 13:15No nyt on mielenkiintoinen kohde!! Toisin kuin Jenni, mä en edes tiennyt Tadžikistanin pääkaupungin nimeä 😀 Joten kiitos tästä tietopläjäyksestä!