Yhteistyössä: Kansallisteatteri
Tiedätkö sen kutkuttavan tunteen vatsan pohjassa hetkeä ennen kuin juhlat alkavat? Hermostuneena oiotaan hameen helmoja, pöytäliinan kulmia ja tarkistetaan kymmenennen kerran, että kaikki tarjottavat ovat kunnossa. Toisaalta iloinen odotus ja kuplinta täyttävät mielen.
Kansallisteatterin Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmä alkaa kutkuttavalla odotuksella. Eevan (Sari Puumalainen) ja Heikin (Timo Tuominen) 30-vuotishääpäiväjuhlat ovat alkamaisillaan, mutta missä on Heikki? Eeva on in-between-jobs eli jäänyt työttömäksi, mutta siitä ei sitten juhlissa puhuta. Kun Heikki saapuu, hän täräyttää yllätyksen, ja Eevan maailma romahtaa. Heikki on rakastunut toiseen ja haluaa erota. Ei kovin suotuisa aloitus juhlille, joissa ensimmäiset vieraat jo koputtelevat ovelle.
Kirsi Porkan ja Marina Meinanderin kirjoittama ja ohjaama näytelmä kutsuu katsojat viettämään hääpäivää, vappua ja kolmikymppisiä. Juhlien keskipisteessä on kolme eri ikäistä naista keskiluokkaisesta ja koulutetusta suvusta. Kaikille yhteistä on jännittynyt odotus juhlien kulusta. Työpaineet ja sukupolvien väliset jännitteet eivät kuitenkaan katoa edes juhlahumussa. Kun entiset ja nykyiset puolisot kohtaavat ja mukaan tulee ensitreffeit Tinder-mätsin kanssa, kulissit huojuvat lujaa.
Eevan ja Heikin aikuisilla lapsilla on omat ongelmansa. Sara (Minka Kuustonen) asuu Tukholmassa ja menestyy rahoitusalalla. Loppuunpalamisen merkkejä on ilmassa, kun nettikatkokset saavat hänet raivon partaalle eikä oireet katoa, vaikka joisi vettä. Oliver (Juhana Hurme) on lukiolainen, joka etsii itseään ja päätyy koulun suhteen radikaaliin ratkaisuun. Kämppäkaveri Maija (Emma Pälsynaho) kulkee Oliverin mukana ja käyttäytyy kuin tyttöystävä olematta kuitenkaan sitä.
Käsikirjoitus on täynnä nokkelia sutkautuksia ja hurmaavaa tilannekomiikkaa. Varsinkin Leena Uotilan esittämä Kaarina on hauska hahmo, ja joka kerta kun hän avaa suunsa, yleisö tyrskähtää nauramaan. Mutta kaiken hauskuuden alla on vakavampi sanoma; onko pakko pärjätä vaikka väkisin? Eri sukupolvilla on omat käsityksensä hyvän elämän määritelmästä ja miten ongelmista selvitään. Iäkäs sukupolvi on tottunut kovaan työntekoon, ja työ on määritellyt ihmisen identiteetin. Menestys ei tule annettuna, vaan se pitää ansaita.
Näytelmässä on paljon samaistumispintaa. Uskaltaisin melkein väittää, että jokainen katsoja löytää sieltä palan omaa elämäänsä. Minä vietin viime kesänä 30-vuotishääpäivää, mutta emme juhlien merkeissä vaan ulkomailla. Aikuiset lapset, ylpeys heistä ja samalla huoli miten maailma heitä kohtelee, koskettaa myös.
Lavalla nähdään monta konkarinäyttelijää, jotka tekevät vahvoja roolisuorituksia. Sari Puumalaisen ja Leena Uotilan lisäksi Katariina Kaitueen esittämä keski-ikäinen hautausurakoitsija on mainio hahmo ja juhlien ilopilleri. Minka Kuustonen nousee uudelle tasolle esityksen loppuosassa, jossa stressi, paineet ja lääkkeiden väärinkäyttö ovat ottaneet vallan. Roolisuorituksista pitää mainita vielä Heikki Nousiainen. Hänen esittämänsä Esko Nieminen on aivoinfarktin saanut perheen pää, joka istui näytelmän alkupuolen puhumattomana pyörätuolissa. Loppunäytöksessä suvun mökillä hän ilmestyy Saralle kertomaan elämästään ja antamaan neuvojaan.
Näytelmän taitava puvustus, upea lavastus ja taidokkaasti efekteilla toteutetut tulipalot ja sadekuurot ansaitsevat omat kiitoksensa. Kun juhlat on juhlittu, Niemisen perhe päättää, ettei isoja sukujuhlia enää järjestetä. Kauniissa loppukohtauksessa he hiljentyvät uurnanlaskutilaisuuteen. Siihen on hyvä lopettaa.
Juhlat – ja elämä siinä sivussa sai kantaesityksen Kansallisteatterissa 23.11.2023
Esityksen kesto 2 h 30 min (sisältäen väliajan)
Esitykset ja liput täältä
11 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
3.12.2023 at 17:18Harmittavan harvoin tulee itsellä teatterissa käytyä. Aina kun sitä lukee tällaisia juttuja, niin tulee olo, että varmasti pitäisi näytelmnästä erittäin paljon. Silti aihepiiri aina itseltä unohtuu eikä lopulta lippuja tule varattua. No katsotaan, josko sitä viimeistään ensi vuonna toimentuisi tässäkin mielessä.
Merja / Merjan matkassa
4.12.2023 at 19:12Kiitos Mikko! Meillä Lahdessa on hyvä teatteri, joten sieltä on hyvä aloittaa. 🙂 Kansallisteatterin ohjelmisto on laadukas, tunnettuja näyttelijöitä ja siellä olisi monta hyvää näytelmää, jotka olisi mukava nähdä.
Aila ja Juha
3.12.2023 at 21:15Olipa kiva lukea kuvauksesi tästä näytelmästä, vaikka emme sitä itse olekaan nähneet. Tulee turhan harvoin käytyä teattereissa ja yllättäen oopperassakaan, vaikka oma poika laulaa lavalla lähes joka päivä. Viimeksi olemme käyneet teatterissa katsomassa Kaupunginteatterin Pieni merenneito -näytelmää, mutta on kyllä useitakin, mitä pitäisi nähdä. Kunhan tästä nyt ensin taas käydään läpi perheen ja ystävien joulukonsertit. Kulttuuri on kaikin tavoin tärkeää ja antoisaa, tuo mitä sanoit omista tunteista, ei ole ollenkaan vieras ajatus. Aila
Merja / Merjan matkassa
4.12.2023 at 19:15Kiitos Aila! Minä olen innostunut teatterista viime vuosina ja vuoden aikana on tullut nähtyä aika monta näytelmää. Varmasti hienoa käydä oopperassa kuuntelemassa omaa poikaa. Pientä merenneitoa on moni kehunut ja se olisi kiva nähdä itsekin. Täytyypä katsoa saako mahdutettua kalenteriin.
Ne Tammelat
7.12.2023 at 09:47Kansallisteatterissa olisi kiva käydä kyllä pitkästä aikaa jo sen miljöön vuoksi. Samoin Helsingin Kaupunginteatterin ohi on tullut ajettua monet kerrat ja se on ollut nyt talvella upeasti valaistu. Tunnelma on sisällä varmasti vieläkin hienompi. Mielenkiintoisen kuuloinen tuo näytelmä.
Outi / Nattura
10.12.2023 at 10:50Olipa hyvin kirjoitettu kuvaus näytelmästä! Tekee mieli mennä katsomaan! Kansallisteatteri on muutenkin jäänyt välistä ja teattereissa tulee käytyä aivan liian harvoin. Pitää laittaa tämä ensi vuoden toivelistalle!
Outi / Nattura
10.12.2023 at 10:51Oho kommentti tuli väärään paikkaan 😀
Merja / Merjan matkassa
11.12.2023 at 18:58Kiitos Outi! Kiva kuulla, että tykkäsit! 🙂 Minua puraisi teatterikärpänen noin vuosi sitten ja olen käynyt vuoden sisään teatterissa varmaan enemmän kuin elämäni aikana yhteensä. Tänä päivänä tehdään hyviä ja laadukkaita esityksiä.
Merja / Merjan matkassa
11.12.2023 at 18:56Kiitos Tammelat! Minullakin oli vierähtänyt aikaa edellisestä kerrasta Kansallisteatterissa. Siellä on sellaista vanhan ajan teatterin tunnelmaa. Rakennus on kaunis myös sisältä.
Stacy Siivonen
7.12.2023 at 16:48Olen ollut tänä vuonna kahdesti epämukavuusalueella ja mennyt katsomaan teatteriesityksen ja molemmilla kerroilla olen pitänyt esityksestä. Juhlat on aina vähän vaikeita, niin tosielämässä kuin teatterissakin. En muista, olenko koskaan ollut edes ankallisteatterissa.
Merja / Merjan matkassa
11.12.2023 at 19:00Kiitos Stacy! Hienoa kuulla, että olet mennyt epämukavuusalueelle ja sitten iloisesti yllättynyt. Veikkaan, että moni epäilee teatteriin menemistä suotta. Teattereissa on todella hyviä esityksiä nykyisin.