Onnekkaat – yhden perheen tarina vauraudesta

Teatteriliput saatu: Lahden kaupunginteatteri

Tuomo Rämön kirjoittama Onnekkaat sai ensi-iltansa Lahden Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä tammikuun lopulla. Onnekkaat kuvaa käsiohjelman mukaan ”yhden perheen kautta pikkuporvarillista ajatusmaailmaa, rahan vaikutusta perhesuhteisiin ja kasvamista 1980–1990-lukujen Suomessa”.

Näytelmän onnekkaita ovat Tuula ja Markku, jotka ovat tehneet luokkanousun ja nauttivat nyt hyvien ammattien tuomista hedelmistä. Apteekkari ja lääkäri ovat hyvä yhdistelmä eikä pikkurahan puutetta ole. Heidän lapsensa Sanna ja Mika saavat kaveriporukasta ensimmäisenä uusimmat lelut, videot ja pelikonsolit. Vanhemmat ovat paljon poissa ja piipahtavat kotona vain antamassa rahaa ja kysymässä miten koulussa menee. Lapsille halutaan antaa parhaat mahdolliset edellytykset menestyä elämässä: järkevä ammatti, hyvät käytöstavat ja uusin videonauhuri on ihan kiva lisä. Tekemällä oikeita valintoja, vaurauden kasvu on taattu. Kun lapset kasvavat, vanhemmat toivovat heille samanlaista elämänpolkua kuin mitä heillä on ollut. Kun Mika haluaa valokuvaajaksi, vanhemmat pettyvät. Se on kiva harrastus, mutta eihän se ole järkevä ammatti.

Ole hiljaa ja hymyile kevysti. Silloin vaikuttaa, että olet huvittunut, koska ymmärrät, mistä puhutaan.

Mieleenpainuvimpia kohtauksia näytelmässä oli Sannan kaverin kyläily My Little Ponyn kanssa ja perheen ravintolaillallinen, jossa kalliita viinipulloja palautettiin korkkivikaisina. Jälkimmäisessä katsojaan jo hiipi myötähäpeä. Raha tuo turvaa, mutta ei onnea. Sen tämäkin perhe joutuu omakohtaisesti kokemaan. Rahalla ei poisteta sairauksia tai tehdä tehtyä tekemättömäksi.

Näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin. Markus Järvenpää (Mika) ja Nenna Tyni (Sanna) eläytyvät rooleihinsa täysillä. Järvenpään vauhdikas laskeutuminen portaissa saa haukkomaan henkeä, mutta onneksi kokenut näyttelijä säilyy ehjänä. Toivottavasti myös muissa esityksissä! Perheen äitiä esittää Lumikki Väinämö ja isää Mikko Jurkka. He jäävät etäisimmiksi, mutta loppukohtauksissa varsinkin Jurkka pääsee loistamaan. Tuomas Korkia-Aholla riittää kiirettä, koska hän esittää yhdeksää eri henkilöhahmoa.

Näin tartutaan hummerihaarukkaan, joka on toiselta nimeltään äyriäistyökalu.

Minna Välimäen tyylikäs lavastus lukuisine yksityiskohtineen ja kätevästi muuntuvine rakenteineen oli todella onnistunut. Siinä missä aiemmin samalla viikolla näkemäni Niskavuoren Heta oli lavastuksen osalta kovin pelkistetty, nyt oli värejä ja rekvisiittaa käytetty senkin edestä.

Käsiohjelman perusteella luulin tulleeni katsomaan vakavaa draamaa, mutta ilokseni huomasin, että esityksessä oli myös huumoria. Varsinkin apteekkimaailmaan liittyvissä kohtauksissa en voinut olla tyrskimättä, koska ne olivat niin osuvia. Pidin myös siitä, että esityksen keskiössä oli porvariperhe, jolta ei mitään puuttunut. Olen viime aikoina nähnyt useita esityksiä, jossa rahan puute on ollut ongelma, joten tämä oli piristävää vaihtelua.

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni 1980- ja -90-luvuilla, joten ajankuva oli tuttua. Rekvisiitat ja tv-ohjelmien klipit toivat mieleen muistoja menneisyydestä. Tarina olisi sen sijaan voinut olla ihan nykyaikaan sijoittuva. Onnekkaat oli kaiken kaikkiaan mainio tarina, jossa oli huumoria, mutta myös synkempiä sävyjä.

Kantaesitys Lahden kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 25.1.2025.
Esitykset jatkuvat 17.5.2025 saakka.
Esitykset ja liput, lisätietoja täältä