Krabi – 1260 porrasta Tiikeriluolatemppeliin

Temppelialueelta lähtevät portaat näyttävät aluksi viattomilta. Ihan tavallisilta askelmilta, jotka nousevat karstivuoren huipulle kohti Tiikeriluolatemppeliä. Aluksi ei näytä siis ollenkaan pahalta. Portaiden alapäässä oleva kyltti kertoo askelmia olevan 1260. Mies lähtee reippaasti kiipeämään niitä ja minä perässä. Aluksi menemme tasatahtia, mutta hetken kuluttua jään jälkeen. Vaikka kello on vasta vähän yli yhdeksän aamulla, kuuma ja kostea ilma pakottavat hidastamaan tahtia. Vuorilla patikoidessa olen oppinut sen, ettei kannata rynniä matkaan nopeasti, koska se kostautuu jossain vaiheessa.

Portaat ovat erikorkuisia ja -levyisiä. Välillä täytyy ponnistella itsensä korkealta askelmalta toiselle. Onneksi kaikki portaat eivät ole korkeita, kapeita ja jyrkkiä vaan välistä löytyy myös matalampia ja helpompia askelmia. Jokaisella tasanteella hengähdän hetken, hörpin vettä pullosta ja jatkan matkaa. Hetken kuluttua saan mieheni kiinni ja jatkamme matkaa yhdessä ylöspäin.

Hitaasti kohti huippua

Aluksi saamme mennä rauhassa omaa tahtia. Muita ihmisiä ei näy ja huokaisen helpotuksesta, koska pelkäsin, että lähdimme liian myöhään liikkeelle. Meidän ohitsemme kiiruhtaa vain yksinäinen urheilijan näköinen mies. Hetken kuluttua vastaan tulee isä ja tytär. Onnittelen heitä, koska urakka on heidän puolestaan jo melkein ohi. Isä kuitenkin pudistelee päätään ja kertoo, että heidän piti jättää leikki kesken, koska tyttärelle tuli huono olo. Kun katson häntä tarkemmin, hän on kalpea ja huonovointisen näköinen. Toivotan tsempit alaspäin ja jatkan omaa urakkaani.

Matkan edistymistä voi seurata tolpissa olevista numeroista. Pikkuhiljaa portaisiin alkaa ilmestyä enemmän ihmisiä, mutta ruuhkasta ei vielä voida puhua. Ohitamme taukopaikan, jossa on mahdollisuus käydä vessassa. Siellä on nelihenkinen perhe pitämässä taukoa, mutta pian he lähtevät liikkeelle ja lapset pomppivat portaita ikäänkuin ne eivät tuntuisi ollenkaan raskailta. Kuljemme tasatahtia kolmen nuoren naisen kanssa. Tsemppaamme toisiamme, huohotamme yhdessä tasanteella ja jatkamme matkaa taas kohti ylhäällä olevaa temppelialuetta. Sen on parasta olla kaiken tämän vaivan arvoinen.

Yhdessä kannustaen eteenpäin

Muutamia aamuvirkkuja tulee meitä vastaan ja he tsemppaavat eteenpäin. Kannustamisen puutteesta tämä ei ainakaan jää kiinni. Olemme kaikki samassa veneessä ja tiedämme miten raskasta portaiden kiipeäminen on tässä kuumassa ilmastossa. Kaikki ovat kuitenkin hyväntuulisia ja lähinnä naureskelemme mihin hullutukseen sitä on tullut lähdettyä. Tiikeriluolatemppeli on kuitenkin Krabilla yksi suosituimmista nähtävyyksistä, joten eihän sitä voi jättää väliin. Meidän piti urakoida portaat jo 12 vuotta sitten edellisellä Krabin reissulla, mutta kun päädyimme ns. väärälle retkelle, temppelissä käynti jäi väliin.

Vihdoin tolpissa olevat numerot näyttävät, ettei paljoa ole enää jäljellä. Siitä saan ylimääräisen energiapuuskan loppukiriin. Ylhäällä istuu puuskuttavia ihmisiä ja jään itsekin hetkeksi nojaamaan tolppaan, mutta pian on pakko päästä katsomaan maisemia. Ja kyllä, ne ovat niin upeat, että todellakin kannatti hikoilla itsensä läpimäräksi. Maisemien lisäksi ylhäällä on iso Buddha-patsas sekä useita pienempiä patsaita.

Vettä mukaan ja kunnon kengät jalkaan

Jos vesipullo unohtui matkasta, ylhäällä saa hanasta lämmintä vettä pahimpaan janoon. Meillä ei ollut siihen tarvetta, koska olimme varustautuneet usealla pienellä pullolla ja ne riittivät meille hyvin. Kanssamme yhtä matkaa kulkeneet tytöt eivät olleet ottaneet vettä mukaan olleenkaan. Eivätkä he olleet ainoita. Monella muullakaan ei ollut vesipulloa, mikä kummastutti. Ehkä ihmiset lähtivät matkaan selvittämättä mistä oikein on kyse. Kunnon jalkineita suosittelen myös. Joillakin näki varvassandaaleja, ja kyllähän niillä portaista selviytyi, mutta itse en sellaisilla lähtisi. Minulla oli lenkkarit jalassa ja ne tuntuivat parhailta kengiltä tuolle reitille.

Nunnan pakkomyynnin uhrina

Laskeutumisen jälkeen tutustuimme temppelialueeseen. Jos olisi halunnut reippailla lisää, tarjolla olisi ollut vielä portaita viidakkomaiseen lehtoon ja siellä oleviin luoliin. Sen jätimme väliin ja menimme mielummin jätskille.

Kävimme myös katsomassa luolan, jossa tiikerin tassunjälki oli. Siellä nunna nappasi minua kädestä ja pyysi kirjoittamaan vieraskirjaan. Kun olin raapustanut sinne meidän nimet, hän tarttui uudestaan käteeni ja sitoi siihen oranssin punotun nauhan ja ilmoitti, että se maksaa 20 bht/hlö. Vaikka mies oli siinä vaiheessa ”turvassa” temppelin toisessa päässä, niin nunnan haukankatse oli rekisteröinyt, etten ollut yksin matkassa. Maksoin kiltisti hänenkin nauhastaan. Hieman ärsytti tällainen pakkomyynti, vaikka Suomen rahassa pienistä roposista olikin kyse. Nunna oli kuitenkin todella ystävällinen ja kyseli mistä päin olemme. Kun hän kuuli, että olemme Suomesta, koko Suomi sai siunauksen ja minä vielä kehut päälle, kun olen niin kaunis. Siltä ei kyllä tuntunut, kun hiki virtasi edelleen ja hiukset olivat liimautuneet päänahkaan kiinni.

Ennen hotellille paluuta kiertelimme vielä hetken alueella ja juttelimme kanadalaisen naisen kanssa, joka oli jäänyt odottelemaan muun seurueen paluuta Tiikeriluolatemppelistä. Kun hän kuuli, että olemme Suomesta, alkoi ylistyssanojen tulva Miikka Kiprusoffia kohtaan. Nainen muisteli lämmöllä hänen uraansa Calgary Flamesissa ja oli sitä mieltä, että Miikka oli paras maalivahti ever.

Mikä Tiikeriluolatemppeli ja miten sinne pääsee?

Tiikeriluolatemppeli (Wat Tham Suea) on saanut nimensä tiikerin tassunjäljestä, joka löytyi yhdestä alueen luolista. Tiikerin arvellaan asuneen siellä, koska lähimetsissä kulkeneet paikalliset kuulivat alueelta tiikerin karjuntaa. Myöhemmin kun temppeliin muutti munkkeja ja nunnia asumaan, tiikeri muutti muualle eikä sitä sen koommin nähty.

Tiikeriluolatemppeli sijaitsee noin yhdeksän kilometrin päässä Krabi Townista. Ao Nangista sinne pääsee joko osallistumalla valmiille retkelle, taksilla tai songthaewilla (katetulla lava-autolla) Krabi Towniin ja sieltä yhdellä vaihdolla temppelialueelle.

Meidän oli tarkoitus mennä Tiikeriluolatemppeliin Tjäreborgin retkellä, mutta sitä ei järjestetty, koska me olimme ainoat ilmoittautuneet. Opas antoi meille vinkkejä miten pääsemme sinne omatoimisesti ja lopulta päädyimme taksiin. Se maksoi (menopaluu) 1500 bathia eli noin 40 €. Taksimatka kesti puoli tuntia ja kuski jäi odottamaan meitä. Tämä vaihtoehto oli meille mukavuudenhaluisille hyvä. Jos haluaa käydä temppelissä edullisemmin, niin siihen on songthaew hyvä vaihtoehto.

Mitä muuta pitää huomioida Tiikeriluolatemppelissä?

Temppelialueella tulee olla olkapäät ja polvet peitettynä. Koska ilma on kuuman kostea, haluaisi mielellään pukeutua vain toppiin ja shortseihin. Minulta löytyi matkalaukusta mekko, jossa oli pienet hihat ja se ylettyi juuri polvien korkeudelle. Monilla näki huiveja kietaistuna olkapäiden ympärille ja ohuita urheilutrikoita jotka peittivät polvet.

Aikaisemmin jo mainitsinkin veden. Ota sitä mukaan ja sen verran reilusti ettei lopu kesken. Ylhäällä saa vesipullot täytettyä, mutta johdosta tuleva lämmin vesi ei kuullostanut houkuttelevalta. Toki parempi sekin kuin olla kuivin suin tai potea nestehukkaa.

Varaa reilusti aikaa. Portaiden kiipeämistä ei kannata tehdä kilpailumielessä – kuka ensin ylhäällä – vaan rauhassa matkasta nauttien. Tasanteilla on hyvä vetää henkeä ja katsoa ympärilleen. Maisemat muuttuvat hienommiksi koko ajan, kun ylöspäin mennään. Meillä meni nousuun 40 minuuttia, kun pidimme tahdin sopivan rauhallisena. Alaspäin matka käy joutuisammin, mutta helppoa sekään ei ole. Minulla jalat alkoivat nopeasti täristä väsymyksestä.

Tiikeriluolatemppeliin kannattaa mennä aikaisin aamusta tai myöhään iltapäivästä, jos esimerkiksi haluaa nähdä auringonlaskun vuoren huipulta. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa pitää huomioida se, että paluu tapahtuu pimeässä. Ota siinä tapauksessa tasku- tai otsalamppu mukaan, jotta pääset laskeutumaan turvallisesti. Aamuvirkut menevät katsomaan auringonnousua, mutta jos ei niin aikaisin halua lähteä, yhdeksän maissakin on vielä hyvä aika. Silloin kymmenet turistibussit eivät ole vielä ehtineet paikalle eikä portaissa ole ruuhkaa.

Temppelialueella asuu paljon apinoita ja niihin kannattaa suhtautua varauksella. Me emme apinoita nähneet kuin alhaalla luolaan menevän polun varrella, mutta niihin voi törmätä portaissa tai ylhäällä Buddha patsaan luona.  Laukusta, kamerasta sekä muista arvotavaroista kannattaa pitää kiinni, koska apinat saattavat nälissään napata ne ruokaa etsiessään. Meillä ei ollut apinoiden kanssa ongelmia, koska ne katselivat meitä puusta tai tangosta roikkuen eivätkä tainneet siihen aikaan aamusta olla vielä kovin nälkäisiä.