Päiväretki Aasian puoleiseen Istanbuliin

Istanbul on ainoa kaupunki maailmassa, jossa voit siirtyä maanosasta toiseen muutamassa minuutissa. Bosporinsalmi jakaa kaupungin osaksi Eurooppaa ja Aasiaa. Minulle Aasian puoleinen Istanbul oli vielä tuntematonta aluetta, vaikka Istanbulissa on tullut pari kertaa käytyä. Viime viikonlopun reissulla päätimme pyhittää yhden päivän Aasian puolen tutkimiseen.

Kaupungille lähtö viivästyi aamulla, kun onnistuimme saamaan huoneen tallelokeron jumiin. Olin laittanut sinne liikaa tavaraa, eikä lokeron ovi auennut ennenkuin soitimme paikalle vastaanotosta jonkun avaamaan sen. Haimme vastaanotosta kartan, kun meidät pysäytti venäläinen nainen, joka kysyi meiltä jotain saksaksi. Hetken aikaa meni ennenkuin ymmärsimme mitä hän halusi. Hän olisi vain varmistanut onko hänen iltalentonsa Venäjälle kunnossa, mutta henkilökunta ei pystynyt auttamaan, kun heillä ei ollut yhteistä kieltä. Siskoni saksan kielen avulla saimme iltalennon varmistettua ja annoimme vielä vinkkejä mitä hän voisi päivän aikana Istanbulissa tehdä.

Kun vihdoin pääsimme matkaan, otimme suunnan kohti Eminönün satamaa. Siellä ostimme viiden liiran (1,20 €) lauttaliput Aasian puolelle, Üsküdariin. Lauttamatka kesti noin 15 minuuttia. Aasian puolella sää tuntui huomattavasti lämpimämmältä. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja kävellessä tuli lämmin. Suuntasimme askeleet kohti Neidontornia. Ennenkuin pääsimme sinne asti, alkoikin yhtäkkiä sataa kaatamalla. Tyypillistä aasialaista säätä. Rannassa oli vieri vieressä rinkelikojuja ja yhteen sellaiseen pujahdimme sadetta pitämään.

Kun sade alkoi hellittää, päätimme käydä lounaalla ennen Neidontornille menoa. Kadun toisella puolelle oli kivannäköinen ravintola ja kipaisimme tien yli tutkimaan ruokalistaa. Ravintolasta sai kaikkea mahdollista, paitsi ei alkoholia. Viinilasillinen olisi jo maistunut, mutta tyydyimme juomaan vettä. Saimme ikkunapöydän yläkerrasta ja avonaisesta ikkunasta oli hienot näkymät Neidontornin suuntaan. Tarjoilija kysyi mistä olemme ja hetken päästä hän kantoi pöytään Turkin ja Suomen lippuja. Ihmettelimme mistä hän ne liput siihen taikoi, mutta halusivat osoittaa vieraanvaraisuutta tällä tavoin. Jäimme pohtimaan minkälainen lippuvarasto ravintolassa mahtaakaan olla.

Lounaan jälkeen menimme takaisin rantaan. Ostimme 20 liiran liput (n. 5 €) yhteysveneeseen ja teimme muutaman minuutin matkan pienelle saarelle, jossa Neidontorni eli Kiz Kulesi sijaitsee.

Neidontorni

Neidontorni on monelle tuttu James Bondin elokuvasta Kun maailma ei riitä (vuodelta 1999). Paikka on saanut nimensä torniin vangitusta bysanttilaisesta prinsessasta, jonka oli ennustettu kuolevan käärmeenpuremaan. Isä sulki prinsessan torniin turvaan. Myrkkykäärme pääsi kuitenkin livahtamaan torniin viikunakorin mukana ja puri prinsessaa kuolettavasti.

Rakennusta kutsutaan myös Leandroksen torniksi. Kreikkalaisen tarun mukaan Leandros hukkui yrittäessään uida Aasian puolelta Sestokseen tapaamaan rakastajatartaan Heroa, Afroditen papitarta.

Alunperin paikalla oli 1100-luvun bysanttilainen linnoitus. Nykyinen torni on peräisin 1700-luvulta. Neidontorni on toiminut vuosien saatossa myös karanteenilaitoksena sekä tullikamarina. Nykyisin tornissa on ravintola, kahvila ja baari sekä näköalatasanne ja matkamuistomyymälä. Näköalatasanteen yhteydessä olevaan baariin mekin sitten päädyimme juomaan viinilasilliset.

Neidontornin viinilasillisten jälkeen menimme yhteysveneellä takaisin maihin. Sieltä hyppäsimme taksiin ja hurautimme Kadıköyn kaupunginosaan, joka on tunnettu hyvistä ostosmahdollisuuksista. Taksi jätti meidät Bağdat Caddesin kulmille, jonka varrelta löytyvät niin Louis Vuittonin myymälä kuin edullisemmat turkkilaiset vaateliikkeet. Emme jaksaneet edes kävellä katua päästä päähän, mutta ei mikään ihme, kun kadulla on pituutta 14 kilometriä.

Kauppojen kiertelyn lomassa pysähdyimme syömään pientä suolaista sekä nauttimaan taas viinilasilliset. Oli ihanan rentouttavaa istua hetki ravintolassa ja katsella ihmisiä sekä nauttia hyvistä tarjoiluista. Ajattelimme ottaa taksin hotellille, mutta pysäyttämämme taksikuski ei suostunut ajamaan sinne. Taksim-aukion alue oli hänen mukaansa niin ruuhkainen perjantai-iltana, että hän suositteli meitä ottamaan lautan Euroopan puolelle ja yrittämään sieltä taksia. Näin teimmekin. Iltalautassa oli se hyvä puoli, että saimme samalla ihastella pimenevää Istanbulia ja sen valoja mereltä käsin.

Taksin suhteen meillä ei ollut onnea myöskään Eminönün satamassa. Satama alue oli todella ruuhkainen ja kaikki halusivat taksin. Vaikka niitä Istanbulissa on paljon, niin emme onnistuneet nappaamaan lennosta vapaata taksia. Yksi kuski tarjosi meille kyytiä, mutta hän olisi ottanut kolminkertaisen hinnan, joten sanoimme ei kiitos. Lopulta kävelimme väsyneillä jaloilla hotellille keräämään energiaa seuraavaa päivää varten.

Blogiani voi seurata myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.