Vinkkejä Istanbuliin

Historiallisia moskeijoita, basaareja ja minareeteista kuuluvia rukouskutsuja. Niistä on Istanbul tehty. Turkin suurimman kaupungin huippunähtävyydet ehtii koluta hyvin vaikka viikonlopun aikana, mutta näkemistä riittää toki myös pidemmälle reissulle. Kahdelle mantereelle levittäytyvä miljoonakaupunki sopii hyvin vilskeestä pitäville. Rauhallisia sopukoitakin kaupungista löytyy, mutta ne tulevat vastaan sattumalta.

Istanbul – miten mennä?

Turkish Airlinesin suorilla lennoilla pääsee näppärästi päivittäin Istanbuliin. Lentoaika on 3,5 tuntia. Turkish Airlines tarjoilee lennolla lämpimän ruoan, jonka kahdesta vaihtoehdosta voi valita mieluisimman. Lisäksi juomat ovat ilmaisia.

Millä pääsee lentokentältä keskustaan?

Istanbulissa on kaksi kansainvälistä lentokenttä; Atatürk, joka on saanut nimensä Turkin ensimmäisen presidentin mukaan sekä Istanbul Sabiha Gökçen, joka sijaitsee Aasian puolella. Useimmat suuret lentoyhtiöt lentävät Atatürkin lentokentälle, joka sijaitsee noin 24 kilometrin päässä keskustasta. Sabiha Gökçenin lentokentälle on noin 50 kilometriä Taksimista.

Atatürkin kentältä pääsee keskustaan bussilla, metrolla tai taksilla. Me menimme illalla taksilla hotelliin ja hinta oli 55 liiraa eli noin 20 €. Sunnuntaina käytimme metroa  matkalle lentokentälle. Julkisia kulkuneuvoja varten kannattaa hankkia Istanbul Kart, kortti jolle voi ladata arvoa ja se käy kaikkiin kulkuvälineisiin. Kortti maksaa 10 liiraa (n. 3 €) ja siihen voi ladata rahaa joko automaateista tai kioskeista ja pienistä kaupoista.

Istanbul – missä majoittua?

Hotellivalikoima Istanbulissa on laaja kuten missä tahansa muussa miljoonakaupungissa. Tärkeimmät hotellialueet ovat Laleli, Aksaray, Sultanahmet vanhassa kaupungissa sekä Taksimin aukion ympäristö.

Yksi hotellisuositus on The Peak, joka sijaitsee lähellä Galatan tornia. Hotelli on viihtyisä ja aamiainen todella hyvä sekä monipuolinen.

Istanbul – miten kulkea?

Taksilla on Istanbulissa aika näppärää suhata paikasta toiseen. Luvalliset taksit ovat keltaisia ja vapaan taksin katolla palaa valo. Takseissa on mittari ja laki velvoittaa kuskeja käyttämään sitä. Useimmat taksinkuljettajat ovat rehellisiä, mutta kannattaa katsoa varsinkin turistialueilla, että taksamittari on päällä. Bosporinsalmen ylittämisestä kyydin hintaan lisätään siltamaksu. Harva kuski puhuu englantia, joten varminta on kirjoittaa määränpää lapulle.

Dolmuş -pikkubussit kulkevat vakioreittejä ja ne lähtevät liikkeelle vasta kun ovat täynnä. Lähtöpaikka ja määränpää lukevat etuikkunassa. Kyytiin voi tulla ja poistua missä kohdassa reittiä haluaa.

Metro ja raitiovaunu ovat edullisia ja ne kulkevat tiheään. Istanbulia kannattaa kiertää myös kävellen. Moni kohde on kävelymatkan päässä toisistaan ja samalla näkee toreja sekä kapeita viehättäviä katuja, jotka muuten jäisivät näkemättä. Autoilua en suosittele, koska liikenne varsinkin keskustassa on painajaismaista.

Mitä Istanbulissa kannattaa nähdä?

Suosituimmat nähtävyydet ovat keskittyneet Sultanahmetin alueelle ja suurin osa niistä on kirkkoja, moskeijoita tai palatseja. Kukapa ei olisi nähnyt kuvia upeasta Hagia Sofiasta, Pyhän viisauden kirkosta. Tämä 1500 vuotta vanha kirkko kuuluu edelleen maailman suurimpiin arkkitehtonisiin ihmeisiin.

Kirkko on kärsinyt tulipaloista ja maanjäristyksistä, mutta vuosisatojen mittaan siihen on tehty paljon korjauksia, lisäyksiä ja muutoksia. Sisällä Hagia Sofiassa kannattaa etsiä Itkevä pylväs, jonka pilarin kosteaa kivea vasten keisari Justinianus lepuutti särkevää päätään ja särky lakkasi heti. Pylväästä löytyy peukalonkokoinen reikä. Kun siihen työntää sormensa, sormi kostuu ja sen sanotaan omaavan parantavia voimia.

Konstantinopolin Mehmed II rakennutti Topkapin palatsin v. 1459-1465.  Palatsi toimi ottomaanien sulttaanien kotina 1400-luvulta 1800-luvun puoliväliin saakka.  Näiden vuosien aikana palatsissa kerrotaan asustaneen jopa 4000 ihmistä, joiden joukossa oli sulttaanin haaremissa asuneet vaimot, jalkavaimot ja lapset. Palatsi toimi myös osmanien valtakunnan hallinnollisena keskuksena. Palatsiin on n. 6 €:n sisäänpääsymaksu ja haaremiin on lisäksi erillinen maksu. Haaremiin suositellaan ostamaan lippu heti palatsiin saavuttaessa ja sinne pääsyä odotellessa voi kierrellä palatsin muita osia. Haaremiin pääsee vain oppaan johdolla.

Sulttaani Ahmet I oli vasta 19-vuotias, kun hän rakennutti Sinisen Moskeijan. Nuori Ahmet oli moskeijasta niin innoissaan, että osallistui itsekin rakennustöihin. Sulttaani ja hänen arkkitehtinsä Mehmet Ağa halusivat jättää rakennuksellaan varjoon Hagia Sogian sekä Solimanin moskeijan. Sininen moskeija valmistui vuonna 1616 ja nimensä se on saanut sisäseinissä olevista sinisistä iznik-keramiikkalaatoista. Sininen Moskeija ja Hagia Sofia kannattaa käydä katsomassa myös iltavalaistuksessa.

Mitäpä olisi Istanbul ilman basaarissa käyntiä. Suuri Basaari on maailman suurin katetuin tori ja se on toiminut perustamisvuodesta 1461 lähtien. Basaarin kujilta löytyy yli 4000 liikettä. Tuliaisia ei ole vaikea löytää, sillä valikoimista löytyy muun muassa turkkilaisia mattoja, hopeaa, kenkiä, nahka-, puuvilla- ja raakasilkkivaatteita. Suuren Basaarin läheltä löytyy Maustebasaari, joka tunnetaan myös nimellä Egyptiläinen basaari. Siellä tuoksuvat kuivatut hedelmät, sahrami, minttu, maustepippuri, kahvi ja tee.

Solimanin moskeija kannattaa myös käydä katsomassa. Siitä kirjoitin enemmän Ihmeellinen Istanbul -postauksessa. Soliman ja arkkitehtinsa Sinan on haudattu moskeijan lähelle. Sulttaanin ja hänen vaimonsa haudat ovat moskeijan takana muurien ympäröimässä puutarhassa. Sinanin hauta, jonka hän itse suunnitteli, on kolmion muotoisessa puutarhassa heti rakennuskompleksin pohjoisnurkan ulkopuolella.

Kun moskeijat, palatsit ja basaarit on kierretty, voi astua laivaan ja ihailla Istanbulin siluettia Bosporinsalmelta käsin. Bosporin lautat lähtevät Eminönün satamasta ja tarjolla on erilaisia risteilyjä. Lautalla pääsee muun muassa Aasian puolelle. Me kävimme sunnuntaina 1,5 tunnin risteilyllä, joka maksoi n. 7 €. Laivalla kiertää myyjä, jolta voi ostaa vettä, mehua ja pientä suolaista purtavaa.

Istanbul – mitä syödä ja juoda?

Turkkilainen ateria alkaa tavallisesti mezellä (alkupaloilla). Sen jälkeen syödään grillattua lihaa, kalaa tai kebabia. Jälkiruoaksi hedelmiä tai maitovanukasta ja kupillinen vahvaa turkkilaista kahvia, joka pitää tilata erikseen. Jos pyydät kahvin, saat tavallisen kahvin.

Turkkilaiset syövät usein ulkona ja ravintolat ovat auki koko päivän myöhäiseen iltaan saakka. Alkoholia ei tarjoilla moskeija-alueilla eikä sen läheisyydessä.

Istanbulissa voi herkutella myös kala-aterioilla, koska Turkkia ympäröivissä merissä sitä on runsaasti. Kala ei kuitenkaan ole halpaa, vaan saattaa maksaa kaksi kertaa lihaan verrattuna.

Tunnetuin turkkilainen herkku on lokum, joka on pehmeä hyytelömäinen makeinen. Se maustetaan ruusuvedellä ja päällystetään tomusokerilla. Toinen klassikko on baklava, jossa on vuorotellen ohuita taikinakerroksia, rouhittuja pähkinöitä ja runsaasti siirappia. Suosittelen maistamaan myös asurea, joka on makea puuro. Se tehdään hiutaleista, pähkinöistä ja hedelmistä. Asurea kutsutaan rakkauden ja jakamisen jälkiruoaksi, ja vanhan tavan mukaan kun sitä kotona valmistetaan, sitä myös jaetaan naapureille, ystäville ja sukulaisille.

Turkin kansallisjuoma on tee. Sitä juodaan joka paikassa; kaupoissa ja kahviloissa. Suuressa basaarissa saat 2-3 kuppia teetä ennenkuin hinnasta päästään sopuun. Tee tarjotaan yleensä mustana, makeana  ja vahvana. Kansallinen alkoholijuoma on raki, väkevä anislikööri. Sitä juodaan ennen ateriaa ja aterian aikana. Joukkoon lisätään vettä, jolloin juoma muuttuu harmaaksi. Viikonloppuisin väki kokoontuu terasseille juomaan rakia, jota ostetaan pöytään pieni pullo ja niiden kanssa syödään mezejä. Turkissa valmistetaan myös viiniä ja paikalliset viinit olivat oikein hyviä.

Oletko sinä käynyt Istanbulissa?

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Ihmeellinen Istanbul
Päiväretki Aasian puoleiseen Istanbuliin
Topkapin palatsi – sulttaaniperheen valtakunta