Odessa – Ukrainan viehättävin kaupunki

*yhteistyössä Ukraine International Airlines

Puistossa vanha mies soittaa haitarilla tangoa elokuvasta ”Naisen tuoksu”. Lopettelemme juuri lounasta hotelli Londonskayan terassilla. Lumoudumme haikeasta tangosta ja aterimet saavat hetken levätä lautasella, kun keskitymme kuuntelemaan soittoa. Kun teemme lähtöä, siskoni ilmoittaa haluavansa viedä haitaristille setelin kiitokseksi musiikkihetkestä. Mies pitää parhaillaan ansaittua taukoa ja nähdessään setelin putoavan haitarin säilytyskoteloon, hän viittelöi meille ja pyytää istumaan viereensä puiston penkille. Mies puhuu vain venäjää, jota me emme ymmärrä. Yritämme kertoa hänelle elekielellä ja englannilla, että pidimme tangosta ja haluaisimme kuulla sen uudestaan. Tangoa ei enää tule, mutta sen sijaan ”My way” kajahtaa ilmoille helteisen Odessan kauniissa puistossa. Sen jälkeen kuulemme ukrainalaista musiikkia ja loppuhuipennukseksi letkajenkan.

Hetki oli unohtumaton. Mies tarinoi meille pitkään venäjäksi ja harmitti, kun emme ymmärtäneet, mitä hän halusi sanoa. Kerroimme tulevamme Suomesta ja hänen uurteisille kasvoille nousi entistä leveämpi hymy. Suomalaisista pidetään Ukrainassa. Vanha mies ei ole ainoa, joka näyttää sydäntä kuullessaan mistä tulemme. Finlandia <3

Ukrainalaisin siivin Odessaan

Katariina Suuri perusti Odessan vuonna 1794. Hänen muistokseen keskustasta löytyy patsas. Suomalaiset muistavat Odessan suosittuna matkakohteena 70- ja 80-luvulta. Minullakin on hämärä muistikuva, että sukulaisperhe olisi siellä vieraillut juuri noiden vuosien aikana. Odessa on Ukrainan kolmanneksi suurin kaupunki. Sen sijainti Mustanmeren rannalla tekee siitä huomattavan satamakaupungin. Odessan satamien kautta kulkee niin hiiltä, koneita, öljyvalmisteita kuin viljaa ja sokeriakin. Sataman lisäksi Odessa on tärkeä risteyskohta Mustaltamereltä muualle Ukrainaan, Venäjälle sekä naapurimaihin. Vuoden 2014 tapahtumien vuoksi turistit ovat karttaneet Ukrainaa peläten yhteenottoja. Tilanne on kireä edelleen Itä-Ukrainassa ja sinne matkustamista pyydetään välttämään. Muualla Ukrainassa on rauhallista emmekä huomanneet matkamme aikana Odessassa levottomuuksia tai muutakaan poikkeavaa.

Odessaan ei ole suoraa lentoa Helsingistä, vaan sinne lennetään Kiovan kautta. Kätevimmin pääsee Ukraine International Airlinesin lennoilla. Lentoaika Helsingistä Kiovaan on kaksi tuntia ja sieltä Odessaan vielä tunti. Lyhyet lentomatkat ovat ehdottomasti plussaa viikonloppumatkoilla. Mennessä meillä oli Kiovassa vaihtoaikaa tunti ja 15 minuuttia. Koska lentomme oli puoli tuntia myöhässä, aiheutti sen pienimuotoista jännitystä. Kiovan kentällä oli pitkät passintarkastusjonot ja tiesimme, että jatkolento lähtisi ilman meitä, jos jäisimme jonon päähän. Meitä neuvottiin käyttämään diplomaateille ja lentoyhtiöiden henkilökunnalle tarkoitettua passintarkastuspistettä. Siellä ei onneksi ollut kuin muutama henkilö jonossa. Ehdimme juuri ja juuri Odessan lennolle.

Viikonloppumatkoilla matkustan yleensä kevyesti käsimatkatavaroilla. Koska lipun hintaan kuului ruumaan laitettava laukku, käytimme tämän tietysti hyväksemme. Se osoittautui virheeksi, koska Odessan päässä saimme odotella matkalaukkuja lähes tunnin. Ilmeisesti se on normaalia, koska muut matkustajat eivät näyttäneet hermostuneilta. Kun takana oli jo pitkä päivä, ei olisi jaksanut notkua matkalaukkuhihnan luona yhtään ylimääräistä minuuttia. Laukut kuitenkin tulivat, vaikka pelkäsimme niiden jäävän tiukan vaihdon vuoksi pois kyydistä. Kotimatkalla meillä oli Kiovassa puolentoista tunnin vaihtoaika, mutta siitä huolimatta laukut jäivät matkan varrelle. Sain laukkuni kolmen päivän kuluttua paluusta.

Lentokentältä hotelliin menimme hotellin järjestämällä kyydillä. Se oli toki kalliimpi kuin tavallinen taksi, mutta olin lukenut netistä lentokentän aggressiivisista taksikuskeista, jotka yrittivät kiskoa turisteilta moninkertaista hintaa emmekä jaksaneet vääntää heidän kanssaan. Hotellin järjestämä kuljetus maksoi 35 €. Matkaa kentältä hotelliin oli noin puoli tuntia.

Ihana Hotel de Paris Odessa

Odessasta löytyy monenhintaista majoitusta. Kaupungin hintataso on suomalaisittain todella edullinen, joten hyviä hotelleja voi saada kohtuuhintaan. Me halusimme panostaa kunnon hotelliin ja otimme majoituksen keskustasta Hotel de Paris Odessasta. Hotellin vierestä löytyivät Potemkinin portaat, jotka ovat yksi kaupungin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Portaat ovat tulleet tutuiksi elokuvasta Panssarilaiva Potemkin. Portailla on kuvattu joukkokohtaus, jossa panssarilaivan miehistön kapinaa kukistamaan lähetetyt sotilaat ampuvat siviilejä.

Saimme huoneen 0-kerroksesta ja siinä vaiheessa tuli huolestunut olo, että minne ihmeen kellariin meidät laitetaan. Huoli oli kuitenkin turha, koska huone oli hieno ja erittäin tilava. Siihen kuului pieni terassi, jossa oli pöytä ja kaksi tuolia. Terassilta oli muutama askelma kujalle, joka näytti olevan enimmäkseen hotellin henkilökunnan käytössä. Hotellista on tulossa kokonaan oma postaus, koska siellä oli paljon kivoja yksityiskohtia.

Alussa mainitsinkin jo hotelli Londonskayan, jonka terassilla söimme lounasta. Kurkistimme myös sisätiloihin ja mahtipontisen aulan lisäksi alakerrasta löytyi suloinen sisäpiha. Hotelli vaikutti muutenkin päällisin puolin viihtyisältä. Toki huoneita emme päässeet näkemään, mutta Odessaan menijöille voisin suositella myös tuota hotellia.

Odessan nähtävyydet

Kun googlettelin Odessan nähtävyyksiä ennen matkaa selvisi, että Potemkinin portaat sekä ooppera- ja balettitalo olivat ne kuuluisimmat paikat. Minulle jäi se mielikuva, ettei siellä muuta merkittävää näkemistä olisikaan. Joten olin todella hämmästynyt kun osallistuimme pienelle turistikierrokselle ja siellä saadusta kartasta löytyi peräti 41 erilaista nähtävyyttä.

Odessasta ei löydy isoja hop on – hop off turistibusseja. Sen sijaan tarjolla on pienempiä City Tour sähköbusseja, joilla oppaan johdolla kuljetaan nähtävyyksien äärelle. Me halusimme tietysti osallistua kierrokselle, jotta saisimme kattavamman kokonaiskuvan kaupungista. Hintakaan ei ollut hurja, vain 100 hryvniaa (n. 3,5 eur). Kierroksen oli tarkoitus kestää vain tunnin, mutta todellisuudessa siinä taisi hurahtaa peräti kaksi tuntia. Me olimme porukan ainoat englanninkielistä opastusta vaativat. Kaikki muut olivat venäjänkielisiä. Oppaana toimi tomera täti, joka piti ryhmän ojennuksessa. Tutustuimme ensin Passageen. Sen alimmassa kerroksessa on erilaisia kauppoja ja turistimyymälöitä. Kolme muuta kerrosta toimivat hotellina. Passage oli aikoinaan alueen hienoimpia hotelleja, mutta nykyisin sen maine taitaa olla enemmän halppishotellin luokkaa. Siitä huolimatta sisäpihan kauniit veistokset ja rakennuksen arkkitehtuuri tekevät siitä Odessan kuvatuimman paikan.

Tutustuimme myös Stroganovin jalankulkusiltaan, joka on toiselta nimeltään Anopin silta. Se yhdistää Primorsky Boulevardin ja Zhvanetsky Boulevardin. Siltaan ja sen nimeen liittyy tarina, jonka mukaan Odessan kommunistisen puolueen ensimmäinen sihteeri rakennutti sillan, jotta hänellä olisi lyhempi matka anopin ja hänen herkullisten pannukakkujensa luo. Sillan edustalla oli sydämenmuotoinen taideteos, joka oli tehty rakkauslukoille. Sillan kaiteet olivat aikaisemmin notkuneet lukkojen painosta, joten ne oli siirretty pois.

Deribasovskaya kadun päästä läheltä Passagea löytyy puisto, jonka penkillä istuu mies odottamassa seuralaista. Mies on Leonid Utyosov, joka tunnetaan Odessassa syntyneenä laulajana ja näyttelijänä. Samasta puistosta löytyy 12th chair. Kuvien perusteella odotin superisoa tuolia, jonne pitäisi kiivetä istumaan, mutta se onkin tavallisen kokoinen. Tuolin tarina perustuu kahden odessalaisen miehen Ilfin ja Petrovin samannimiseen novelliin ja siitä on tehty myös elokuva. Kirja kertoo Ostap Benderistä, joka kuulee että tuoliin on piilotettu aarre ennen vallankumousta. Tuoleja onkin yhteensä 12 ja hän etsii ne käsiinsä yksi kerrallaan. Kun hän vihdoin löytää viimeisen niistä, aarre onkin jo ryöstetty.

Odessa mereltä käsin

Seuraavana päivänä ostimme liput (n. 3,5 eur) tunnin laivaristeilylle, jossa saimme ihastella maisemia mereltä käsin. Aurinko porotti ja lämpötila kohosi +30 asteeseen. Tuulenvire mereltä viilensi mukavasti ja siellä olisi voinut viettää aikaa pidempäänkin.

Risteilyn jälkeen löysimme pienen kojun, jossa kyltin mukaan myytiin postikortteja ja -merkkejä. Emme niitä kyltistä huolimatta nähneet ja kysyimme kojun takana olevalta mieheltä missä kortit olisivat. Yhteinen kieli taas puuttui, mutta tulimme kuitenkin ymmärretyksi. Hän kaivoi meille alahyllyltä kuminauhalla sidotun korttinipun ja siitä saimme valita mieleiset. Asiakaspalvelu oli täydellistä, kun hän vielä nuoli postimerkit kortteihin. Myöhemmin selvisi, että merkkejä oli liian vähän. Saimme kortteihin vain yhdet postimerkit, vaikka Suomeen olisi tarvinnut neljä. Päädyimme lopulta lähettämään kortit Suomesta, koska hotellilla tuntui myös olevan vaikeuksia ottaa vastuuta meidän korteista.

Potemkinin 192 porrasta meni mukavasti alaspäin, mutta ylös olisimme halunneet mennä funicularilla. Se ei ollut käytössä, joten eipä auttanut muu kuin tehdä porrastreeni. Loppupäivän kiertelimme ooppera- ja balettitalon liepeillä. Vehreitä puistoja ja kauniita rakennuksia tuli eteemme joka kulmalta. Olisi voinut luulla, että Odessan sijaan olimme jossain Välimeren rannikkokaupungissa.

Ostoksia edulliseen hintaan

Odessan kaduilta löytyy merkkiliikkeitä siinä missä muualtakin. Ketjumerkkien lisäksi edustettuina olivat muun muassa Gant, Guess ja Laura Ashley. Jälkimmäisessä liikkeessä valot eivät olleet jostain syystä päällä ja liikkeessä oli melko hämärää. Olimme Odessassa juuri alennusmyyntien aikaan ja  monissa liikkeissä alennusprosentit olivat jopa -60 tai -70 %. Hurjista alennuksista huolimatta emme taantuneet ostosmaniaan vaan mukaan tarttui pienten ostosten lisäksi vain mekko ja pari paitaa.

Odessan ulkopuolelta olisi löytynyt iso basaari, josta löytyy sitten kaikkea maan ja taivaan väliltä. Paikka tunnetaan nimellä Odessa´s 7 km bazaar, koska se sijaitsee seitsemän kilometrin päässä keskustasta. Basaarissa emme käyneet, koska meille riitti keskustan kaupat.

Hyvää ruokaa ja viiniä

Ukrainalaisesta ruoasta tulee ensimmäisenä mieleen punajuurista valmistettu borssikeitto tai Kievin kana. Paikallisten ravintoloiden lisäksi italialainen keittiö oli hyvin edustettuna. Kävimme syömässä erityyppisissä paikoissa ja kaikille näille oli yhteistä hyvä ruoka. Huonoja annoksia emme saaneet missään. Myös ravintolat olivat viihtyisiä. Terasseilla ei näkynyt muovituoleja vaan pehmusteiden täyttämiä sohvia. Kun tähän lisätään edullinen hintataso, ei ruokailuhetkissä ollut valittamista.

Ensimmäisenä iltana emme jaksaneet lähteä hotellin terassiravintolaa pidemmälle. Sieltä löytyi ihanan upottavat tuolit, hyvää ruokaa ja viiniä. Mitäpä sitä muutakaan kaipasi matkustuspäivän jälkeen.

Seuraavana iltana otimme taksin 1,5 kilometrin päässä olevaan Bernardazziin. Emme olleet huomanneet tehdä pöytävarausta ja sisäpihalla olevat pöydät olivat jo varattuja. Sisältä onneksi löytyi tilaa. Söimme maukasta lohta ja huuhtelimme sen alas paikallisella valkoviinillä. Ukrainalaiset viinit olivat yllättävän hyviä. Maistoimme myös paikallista kuohuviiniä eikä senkään tarvinnut hävetä suurille viinintuottajamaille.

Bernardazzin vessa oli mielenkiintoisesti sisustettu. Ylläolevat kuvat on sieltä otettu. Yhdeltä seinältä löytyi maalaus ja huoneen keskellä oli pienet ”Piian-peilit” ja käsienpesulavuaarit.

Ainoa huono puoli Bernardazzissa oli, että sieltä oli vaikea saada taksia takaisin hotellille. Alkuillasta satoi rajusti vettä ukkosen säestyksellä ja kuulemma se aiheutti taksikatoa. Odotimme taksia ensin viinilasin äärellä puoli tuntia. Sen jälkeen kuulimme, että joutuisimme pahimmassa tapauksessa odottamaan vielä tunnin. Suunnittelimme jo soittoa hotelliin ja olisimme pyytäneet heitä hakemaan hotellin omalla kuljetuksella. Ystävällinen tarjoilija tuli kuitenkin hätiin ja tilasi meille uberin, joka ilmestyi paikalle 10 minuutissa. Hinta oli tuplat siihen mitä maksoimme tullessa, mutta ei tuosta 120 hryvnian (n. 4 eur) laskusta konkurssiin menty.

Hotelli Londonskayan terassilla syöty lounas ei myöskään ollut hinnalla pilattu. Hampurilainen ja lasi viiniä maksoivat 200 hryvniaa (n. 7 eur). Koska oli hienosta hotellista kyse olisi voinut luulla hinnan olevan ainakin tuplat. Ruoka oli kuitenkin Odessassa joka paikassa todella edullista.

Viikonloppu Odessassa oli oikein onnistunut. Aurinkoinen sää helli meitä paria ukkoskuuroa lukuunottamatta. Ukrainalaiset osoittautuivat erittäin ystävällisiksi. Vaikka yhteistä kieltä ei aina löytynyt, ei se menoa haitannut. Elekielellä ja englannin sekä muutaman venäjän sanan sekoituksella saimme asiat aina hoidettua. Ruoka oli maittavaa ja näkemistä riitti viikonlopulle vaikka kuinka. Kaikkea emme edes ehtineet nähdä, muun muassa rannat ja beach clubit jäivät meiltä vielä koluamatta. Odessa on kaupunki, joka kannattaa pitää mielessä, kun suunnittelee seuraavaa matkakohdetta. Ehkä sinäkin kuulet puistossa My wayn..

Ukraine International Airlines tarjosi lennot Odessaan.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:
Pala Pariisia Odessan sydämessä