Brisbanesta matkamme jatkui kohti Aucklandia, Uuden-Seelannin suurinta kaupunkia. Qantasin lento lähti noin tunnin myöhässä, koska liikuntarajoitteisen matkustajan saaminen pyörätuolista penkkiin vaati jotain järeämpiä apuvälineitä ja niiden saapumista odoteltiin.
Qantasin lennolla oli hyvät tarjoilut. Kanasalaatti, keksit ja juustot maistuivat. Matka sujui mukavasti äänikirjaa kuunnellen. Kun Uuden-Seelannin pohjoissaari alkoi pilkottamaan koneen ikkunasta, tunsin herkistyväni. Pitkäaikainen unelmani olisi viimein käymässä toteen ja kohta pääsisin astumaan Uuden-Seelannin kamaralle.
Maahantulomuodollisuudet menivät nopeasti ja otimme taksin hotellille. Majoituimme Ascotia Off Queen -hotellissa (97 € / 2 yötä) keskustan tuntumassa. Huone oli siisti, mutta ilmastointi ei toiminut. Soitin siitä saman tien respaan, ja he lupasivat katsoa mitä asialle voisi tehdä. Kun luvattua soittoa ei kuulunut takaisin, mies meni selvittämään asiaa vain kuullakseen, että huoneemme ilmastointi on rikki. Hotelli oli täynnä, joten he eivät voineet siirtää meitä toiseen huoneeseen kuin vasta seuraavana päivänä.
Auckland | Ocean Globe Race -kilpailijat lähtötunnelmissa
Meri kuuluu olennaisesti Aucklandin kaupunkikuvaan. Kaupungin lempinimi City of Sails (purjeiden kaupunki) viittaa satamassa olevien veneiden suureen määrään. Sanotaan, että Aucklandissa on asukaslukuun nähden eniten veneitä kuin missään muussa kaupungissa koko maailmassa.
Me lähdimme illalla satamaan katsomaan veneitä, mutta mielessä ei ollut mitkä tahansa veneet vaan maailmanympäripurjehdukseen osallistuvat upeat purret. Maailmanympäripurjehdus Ocean Globe Racen purjehtivat olivat lähdössä seuraavana päivänä kolmannelle etapille Aucklandista, ja halusimme mennä katsomaan viimeisiä lähtövalmisteluja. Mieheni on harrastanut purjehdusta pikkupojasta lähtien ja hänelle oli unelmien täyttymys nähdä upeat kisaveneet. Koska kisassa oli mukana kaksi suomalaisvenettä; Spirit of Helsinki ja Galiana WithSecure oli vielä hauskempi mennä katsomaan kisatunnelmia.
Satamaan oli matkaa noin kaksi kilometriä eli pidempi matka kuin luulimme. Mies huomasi pian yhden Spirit of Helsinki miehistön jäsenen ja menimme juttusille. Hän kysyi haluaisimmeko nähdä veneen lähempää ja totta kai halusimme. Istuimme hetken veneessä ja juttelimme lähtötunnelmista sekä tulevasta koitoksesta kohti Uruquayn Punta de Estea ja pahamaineisen Kap Hornen kiertämistä. Joimme rantabaarissa oluet ja katselimme vielä hetken veneitä ennen kuin kävelimme takaisin hotellille.
Aamulla kävimme kysymässä uutta huonetta, mutta kävi ilmi, ettei heillä ollut sellaista missä olisi ilmastointi toiminut. Voihan! Saimme hyvitykseksi aamupalakupongit hotellin ravintolaan. Päätimme käyttää ne kuitenkin vasta seuraavana aamuna.
Lämpötila huiteli jo +28 asteessa, kun lähdimme liikkeelle. Kävimme kahvilla ja sitten talsimme taas satamaan. Veneet lähtivät satamasta klo 12 yksitellen. Hurrasimme, taputimme ja huusimme kannustushuutoja jokaiselle. Pari Suomen lippua näkyi yleisön joukossa, joten muitakin suomalaisia oli saapunut paikalle. Tunnelma oli hieno ja jutustelimme muiden katsojien kanssa. Saimme taas ihmettelyä osaksemme, kun olimme niin kaukana kotoa.
Kisalähtö oli klo 14 ja halusimme nähdä myös sen. Kävelimme hotelli Hiltonin edustalle, josta näki lähdön hyvin. Spirit of Helsinki sai hyvän startin ja lähti kärkikahinoissa kohti aavaa ulappaa. Kun veneet olivat häipyneet näkyvistä, otimme suunnan kohti Sky Toweria.
Näköaloja ihailemassa Sky Towerissa
Sky Tower on yksi kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä. Se sijaitsee kaupungin keskustassa ja kohoaa 328 metrin korkeuteen ollen Uuden-Seelannin korkein rakennus. Sky Tower rakennettiin 1990-luvun alussa. Rakennusvaiheessa turvallisuuteen kiinnitettiin erityistä huomiota. Torni on suunniteltu kestämään muun muassa yli 200 km/h puhaltavat tuulet. Aucklandissa tuulee usein ja marraskuussa vuonna 2006 torni jouduttiin sulkemaan yli 150 km/h puhaltaneen tuulen vuoksi.
Sky Toweriin myydään erilaisia lippupaketteja. Halutessaan voi kokeilla 360º SkySlide -virtuaalikierrosta tai SkyJump & SkyWalk -kokemuksia. Meille riitti tavalliset liput, joilla pääsi katselemaan maisemia lasiseinän takaa. Liput maksoivat 22 € / henkilö. Maisemat olivat hienot ja kaukana merellä näkyi pieninä pisteinä hetki sitten lähteneet purjeveneet.
Illalla ei jaksettu lähteä kaupungille, vaan ajateltiin syödä hotellin ravintolassa. Se olikin kiinni, joten ruokapaikkaa piti etsiä muualta. Respassa istunut mies neuvoi meitä kadun toiselle puolelle. Siellä olisi kuulemma hyvä hampurilaisravintola. Fat Puku´s Smashed Burgers olikin suosittelemisen arvoinen paikka. Smash-burgerit olivat todella hyviä.
Seuraavana päivänä alkoi automatka ympäri Uuden-Seelannin pohjoissaarta. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja tilasin Uberin, jolla menimme autovuokraamosta hakemaan autoa. Siitä reissusta enemmän seuraavassa postauksessa.
18 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
31.3.2024 at 17:49Jopas Aucklandissakin on pahimmillaan voimakkaita tuulia. Tuollaiset 40 / 55 m/s ovat kyllä ihan valtaisia. Usein noissa näköalapaikoissa tulee käytyä, mutta jostain syystä jätimme Sky Towerin väliin. Varmaan seuraavalla kerralla tulee käytyä, jos Uudessa-Seelannissa seuraavaksi käydessämme piipahdetaan myös Aucklandista – riippuu varmaan silloisista lennoista. Toisaalta, miksipäs ei, kiva kaupunki kyseessä.
Merja / Merjan matkassa
1.4.2024 at 15:48Kiitos Mikko! Aika hurjia tuulia Aucklandissa on ollut. Me ei täällä Suomessa tiedetä tuollaisista mitään. Minä tykkään käydä näkötorneissa, jos sopivasti sattuvat muuhun ohjelmaan.
Eila / Metkaamatkustelua
31.3.2024 at 18:31Korket rakennukset ovatkin mukava paikka tutustua kaupunkeihin tai mikä tahansa korkea paikka tutustua ympäristöön. Ilmastoinnin puuttuminen lämpimissä maissa on harmillinen takaisku, jos sellaisesta on maksanut ja odottanut saavansa. Onneksi saitte pienen korvauksen yhden päivän aamiaisten muodossa, miksi ei kumpaakin aamuun?
Merja / Merjan matkassa
1.4.2024 at 15:50Kiitos Eila! Ilmastoinnin puuttuminen harmitti, varsinkin kun meille ensimmäisenä päivänä valehdeltiin, että muissa huoneissa se muka toimisi. Onneksi seuraavana aamuna respassa oli rehellinen tyyppi, joka heti myönsi, ettei muissakaan huoneissa toimi, joten sen vuoksi turha vaihtaa huonetta. En tiedä miksi emme saaneet aamiaiset kuin yhdelle aamulle. Eipä kyllä tajuttu niitä vaatiakaan molemmille.
Mari/ Maailma kotina
31.3.2024 at 20:28Vaikea edes kuvitella noin hurjia tuulia. Eipä ole mitään asiaa veneilemäänkään kun ei edes kävelylle…
Merja / Merjan matkassa
1.4.2024 at 15:51Kiitos Mari! Juu, aika hurjia tuulia Aucklandissa on pahimmillaan ollut.
Eveliina / Reissukuume
1.4.2024 at 07:39Upeita purjeveneitä! Ja muutenkin kuvista välittyy jotenkin tosi kiva tunnelma 🙂
Just puhuttiin Elinan kanssa täällä reissussa, että Uusi-Seelanti on mulle sellainen kohde, jossa haluaisin ehdottomasti päästä käymään. Jään siis innolla odottelemaan muitakin postauksia sieltä! 🙂
Merja / Merjan matkassa
1.4.2024 at 15:52Kiitos Eveliina! Purjeveneet olivat upeita ja kun osa oli vielä Suomessa valmistettuja Swaneja, niin mikäpäs niitä oli ihailla. 🙂 Tykkäisit varmasti Uudesta-Seelannista, siellä oli niin mahtavia luontokohteita. Kivaa reissua teille Elinan kanssa!
Anne | Elämää Nomadina
2.4.2024 at 09:37Uusi-Seelanti kiinnostaa kovasti, toki ensisijaisesti luontokohteiden takia, mutta totta kai samalla voisi sitten tutustua myös kaupunkikohteisiin. Auckland vaikuttaa varsin mukavalta kaupungilta, ja kiva sattuma(?) teillä tuo Ocean Globe Racen pysähdys ja lähtötunnelmat, ja vielä sekin että pääsitte tutustumaan lähempää suomalaisveneeseen!
Matkalla kaikkialle / Sarianne
2.4.2024 at 20:00Kävin juuri loka/marraskuussa Aucklandissa ja mun hotellissa puolestaan pyykinkuivaaja ei toiminut. Meitä oli kellarissa neljä porukkaa tuskastelemassa, kun tuntien pyörityksen jälkeen vaatteet tulivat edelleen aivan märkinä ulos koneesta. Yhdet pakkasivat märät vaatteet matkalaukkuun, kun olivat lähdössä. Itse kuivattelin vaatteita patterin päällä ja onnekseni ohuet legginsit kuivasivat yön aikana, muuten ei olisi sopivia vaatteita ollut seuraavalle päivälle.
Pirkko / Meriharakka
4.4.2024 at 09:35Purjeveneet taitavat kuulua tuohon kaupunkiin, sillä vaikka ihan mitään noin merkittävää kilpailua ei aikoinaan kaupungissa vieraillessamme tainnut olla meneillään, niin muistan kyllä kierrelleemme satamaa juurikin purjeveneitä ihailemassa! Kivan tuntuinen kaupunki, vaikka taitaakin olla monelle vain välietappi matkalla Etelä-Saarelle.
Cilla Maria Travel
5.4.2024 at 09:29Muistan nähneeni aikanaan Madventuresissa tuon SkyTowerin ja että sieltä pystyi tekemään skyjumpin. Kiinnostus heräsi heti, ja sen haluan kyllä joskus kokea jos tuonne päin maailmaa pääsen!
Aila ja Juha
6.4.2024 at 22:30Komeita purjeveneitä! Niitä voisin kyllä maan tasalla katsella enemmänkin, mutta voisi olla, että korkeat tornit olisivat haasteellisempia. Nykyisillä reissuillamme Aila kiipeää torneihin ja minä otan alhaalta kuvat todisteeksi. Se sijaan itse ajan ihan sujuvasti serpetiiniteillä. Uusi Seelanti on kyllä jollain aikavälillä ohjelmassamme.
Juha
Virpi / Virpin Maailma
13.4.2024 at 10:53Se on aina jotenkin herkistävä tunne, kun jokin iso matkaunelma käy toteen. Upeita näköaloja tuolta Sky Towerista, kelpaisi kyllä minullekin nuo maisemat!
Kohteena maailma / Rami
14.4.2024 at 21:00Olen haaveillut Uudesta-Seelannista pitkään ja pohtinut, että sinne pitäisi mennä yhdistelmälomalle Australian kanssa ja ainakin kolmeksi viikoksi. Kaveri on ensi kuussa lähdössä Aucklandiin viikoksi eli voihan sen niinkin tehdä, mutta on lentoihin suhtautettuna lyhyt pyrähdys. Mielenkiintoista kuulla hänen kokemuksia jälkeenpäin.
Anne/ Matkahetket
15.4.2024 at 21:13Hienoja purjeveneitä! Uusi-Seelanti on omalla unelma-listallanikin, varmasti upea kohde.
Saniaispuu
28.7.2024 at 16:02Kiitos jutusta ja hienoista kuvista! Vaikken itse ole purjehtinut muuta kuin optarilla mökkijärvellä, näitä RTW-purjehduskilpailuja olen seurannut Skopbank of Finlandin osallistumisesta (81-82) lähtien, tein näet ATK/IT-hommia SKOPille 70-luvulla. Aucklandia ja sen satamaa pääsimme katselemaan omalla Millennium-matkallamme v.2000, ja sittemmin olemme käyneet Kapkaupungin ja Punta del Esten satamissa ja kiertäneet (risteilyaluksella) Kap Hornin. Southampton vielä puuttuu listalta, mutta se on ehkä saavutettavissa 😉
– Meillä oli silloin v.2000 vain muutama päivä aikaa Pohjoissaarelle, mutta kahdella tehokkaalla retkellä näimme paljon. Eteläsaari ja kaikki Rotoruasta etelään jäi kokematta. Sormusten trilogian elokuvia vasta tehtiin, joten Hobittilaa ei vielä turisteille ollut. Kirjat kyllä oli luettu, ja teatteriesitykset lasten kanssa nähty niin Suomenlinnassa kuin Berliinissäkin.
– Uudesta Seelannista jäi tuntu, että sinne haluaisi uudelleen, ja varsinkin näkemään Eteläsaarta.
Merja / Merjan matkassa
3.8.2024 at 12:17Kiitos pitkästä viestistä! Southampton on noista satamista helpoiten saavutettavissa täältä pohjoisesta käsin eli etteköhän vielä senkin joskus näe. 🙂 Meilläkin jäi kaikenlaista näkemättä Uuden-Seelannin reissulla, vaikka varsinkin eteläsaarta melko hyvin koluttiin. Hienoa, olisi päästä joskus uudestaan, mutta on se niin kaukana, etten tiedä miten käy.