Autolla Uudessa-Seelannissa: Kaikoura

Lake Pearsonin kuvankauniilta leirintäalueelta matka jatkui kohti Uuden-Seelannin itärannikkoa. Autovuokraamon tädin ehdotukset eivät yltäneet sinne asti. Ehkä hän ei uskonut, että ehtisimme itärannikkoa näkemään Christchurchia enempää.

Minä olin optimistisesti haaveillut, että näkisimme pohjoisen viinialueet, mutta karttaa tutkimalla tulimme siihen tulokseen, että aika ei taida siihen riittää. Viinitiloja oli toki muuallakin kuin eteläsaaren pohjoisosissa ja päätimme selvitellä niissä käyntiä. Mutta sitä ennen tie vei meidät Kaikouraan, joka oli yksi must-see kohteista omalla listallani.

Minkälainen kaupunki on Kaikoura?

Kaikoura sijaitsee noin 180 kilometriä Christchurchista pohjoiseen. Vajaan 4000 asukkaan kaupungissa pääset näkemään valaita, hylkeitä ja rannikkovesissä viihtyviä delfiinejä. Erilaisia valasristeilyjä on tarjolla päivittäin ja paikallinen hyljekolonia on kaupungin tunnetuimpia nähtävyyksiä. Pienessä kaupungissa on myös lukuisia kahviloita, ravintoloita ja kauppoja, joista suurin osa löytyy rantakadulta.

Saavuimme Kaikouraan iltapäivällä ja nälkä oli kova, joten ensimmäisenä etsimme lounaspaikan. Pääkadun varrella oli erilaisia ravintoloita, joista moni oli täynnä. Päädyimme lopulta hampurilaisia tarjoilevaan ravintolaan, jonne oli pitkä jono. Sehän tietää sitä, että ruoka on hyvää. Sinne vaan jonon jatkoksi. Suurin osa istumapaikoista oli ulkona ja siellä oli kieltämättä viihtyisämpää istua kuin sisällä rasvan käryssä. Lokkeja pyöri ympärillä paljon ja onneksemme saimme paikan aurinkovarjon alta, jonne ne eivät uskaltaneet lentää. Eräältä asiakkaalta tippui ranskalaiset maahan eikä mennyt varmaan minuuttiakaan kun lokkiparvi oli tehnyt niistä selvää. Mies katseli ihmeissään, kun ruoat katosivat parempiin suihin.

Leirintäalue-elämää Kaikourassa

Majoituimme A1 Kaikoura -leirintäalueella, ja saimme sieltä sähköpaikan. Kaikourassa on muutama leirintäalue, ja meidän valinta osui tänne sen vuoksi, että se oli kävelymatkan päässä keskustasta ja siellä oli mahdollisuus sähköpaikkaan. Miinuspuoli oli se, ettei se ollut veden äärellä, kuten kaikki muut leirintäpaikkamme tähän mennessä. Meitä vastapäätä oli vanhempi pariskunta Hollannista ja heidän kanssaan tuli vaihdettua kuulumisia. Pariskunnan mies varsinkin tuntui olevan juttutuulella ja kävi useampaan otteeseen juttelemassa. Ihan mukavaa, koska muilla leirintäalueilla ihmiset olivat pysyneet aikalailla omissa oloissaan ja korkeintaan tervehtivät.

Oli ihanan lämmin päivä ja istuskeltiin hetki ulkona leirintäalueelta lainatuissa aurinkotuoleissa. Myöhemmin menimme kävelylle. Rannassa olisi ollut muutama ilmainen paikka matkailuautoille, mutta vaikka toisella puolella kohisi meri, ei alue muutoin ollut kovin houkutteleva. Eikä siellä tietenkään ollut mitään palveluita, ei edes vessaa, mikä oli meillä vähimmäisvaatimuksena. Ranta oli kaunis ja istuskelimme hetken katsomassa meren aaltoja. Piipahdimme muutamassa matkamuistomyymälässä sekä oluella irkkupubissa.

Illalla mietittiin minne suunnattaisiin seuraavana päivänä ja katseltiin netistä vaihtoehtoja. Hanmer Springsin kuumat lähteet olivat yksi vaihtoehto. Minulla oli kuitenkin haaveissa päästä käymään jollain viinitilalla ja taisin sanoa ääneenkin, että olisipa kiva, jos matkailuautolla saisi majoittua viinitilan pihassa. En uskonut sellaisen olevan mahdollista. Mutta löysin kuin löysinkin netin syövereistä vinkin Campable-sovelluksesta, jonka kautta sai varata majoituksia yksityisille viinitiloille, maatiloille ym. ja nimenomaan niin, että siellä majoitutaan matkailuautossa. Napsuttelin sieltä seuraavalle päivälle majoituksen eräältä yksityiseltä viinitilalta, joka sijainti sopi meidän reitillemme.

Kaikouran hylkeet

Kaikourasta olisi tosiaan päässyt erilaisille valasristeilyille ja niitäkin hetki pohdittiin, mutta päätettiin jättää kuitenkin väliin. Hollantilainen naapurimme oli vahvasti sitä mieltä, että ne olivat pelkkää rahastusta. Hylkeitä sen sijaan päätimme mennä katsomaan, vaikka olimme niitä matkan aikana jo nähneet, viimeisimmäksi Milford Soundin vuonoristeilyllä.

Ajoimme aamupalan jälkeen Point Kean -pysäköintialueelle, jonka lähellä hyljeyhdyskunta yleensä majailee. Aluksi niitä ei näkynyt missään ja olin jo hieman pettynyt. Sitten kauempana näkyi liikettä ja kun kävelin lähemmäksi, huomasin, että niitähän makaili kivikossa enemmänkin.

Meidän lisäksemme ei ollut vielä paljon väkeä ja pääsimme todella lähelle hylkeitä. Ne eivät näyttäneet olevan moksiskaan siitä, että ihmiset tulivat lähietäisyydelle kuvailemaan. Yksi niistä hieman ärähti jossain vaiheessa, kun olin juuri ottamassa videota. Suosiolla otin pari askelta taaksepäin.

Kun lähdimme ajamaan takaisin etelään kohti Christchurchia, tien varrella olevilla rantakivillä lötkötteli useita hylkeitä. Vilkutin niille hyvästiksi, kun tie vei jo vinhaa vauhtia kohti eilen illalla varaamaani viinitilamajoitusta. Hieman jännitti, että minkälainen paikka meitä on vastassa.