Heräsin aikaisin aamulla nenänpää kohmeessa. Peiton alla oli lämmintä, mutta peiton ulkopuolella todella kylmä. Olimme edellisenä päivänä ajaneet Cascade Creek -leirintäalueelle, jonka alkeellisissa oloissa ei ollut sähköjä emmekä saaneet lämmitintä päälle. Lämpömittarin mukaan ulkona oli vain pari astetta lämmintä enkä olisi yllättynyt, vaikka auton lasit olisivat olleet jäässä. Onneksi ne eivät olleet.
Vaihdoimme nopeasti vaatteet ja lähdimme ajamaan kohti Milford Soundia. Päätimme syödä aamupalan vasta perillä. Aikaahan meillä olisi yllin kyllin, koska olimme varanneet liput klo 11.10. vuonoristeilylle, ja kello oli vasta kuusi aamulla. Syy aikaiseen lähtöön oli, että halusimme saada parkkipaikan sataman lähistöltä ja mieluummin viettäisimme aikaa siellä kuin leirintäalueella, joka oli edellisenä päivänä nuohottu aika tarkkaan.
Milford Sound
Milford Sound sijaitsee Uuden-Seelannin Eteläsaaren lounaisosassa Fiordlandin kansallispuistossa. Puisto on osa Te Wahipounamua, UNESCOn maailmanperintökohdetta. Milford Soundin sanotaan olevan Fiordlandin kansallispuiston helmi kauneutensa ja koskemattoman luontonsa vuoksi. Nimestään huolimatta Milford Sound ei ole salmi vaan vuono. Se on ainoa Uuden-Seelannin vuonoista, johon pääsee tietä pitkin.
Matka Milford Soundiin saattaa kestää yllättävän kauan, koska tie on täynnä mäkeä ja mutkaa. Ensimmäinen pysähdys meillä oli Homer-tunnelin edessä. Ruuhka-aikaan siinä voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja. Varhain aamulla odotusaika oli onneksi vain muutamia minuutteja. Kapealla vuoristotiellä tehtiin myös tietöitä. Ne eivät meitä aamulla haitanneet mutta iltapäivällä palatessamme samaa tietä takaisin pientä jononpoikasta oli havaittavissa.
Pysäköinti Milford Soundin satamassa
Vuorten takaa nouseva aurinko maalasi jylhää maisemaa lämpimillä väreillä ja sitä ihastelimme matkan taittuessa. Koska siihen aikaan ei tiellä liikkunut kuin pari autoa, olimme perillä jo aamuseitsemän aikaan. Sataman lähellä olisi ollut maksuton parkkipaikka, mutta sieltä olisi ollut noin puolen tunnin kävelymatka. Laiskoina päätimme pysäköidä auton sataman viereen, josta oli laiturille vain 300 metriä. Pysäköinti maksoi risteilyn ajalta 30 NZD (noin 16 €). Parkkipaikalla oli vain yksi auto lisäksemme ja alkoi naurattaa hätäilymme siitä, että emme saisi parkkipaikkaa.
Kahden tunnin maisemaristeily voi alkaa
Olimme varanneet risteilyn GetYourGuiden kautta. Kahden tunnin maisemaristeilyn pienellä laivalla järjesti Mitre Peak Cruises. Halusimme tarkoituksella tehdä risteilyn pienellä paatilla, koska pääsisimme lähemmäksi vesiputouksia ja muita paikkoja kuin isoilla aluksilla. Hintaa risteilylle tuli kahdelta hengeltä 164 €. Risteilyjä on tarjolla monia erilaisia, joten valinnan varaa löytyy.
Koska olimme niin aikaisin perillä, mies sai ajatuksen, että voisimme kysyä paikkoja jo aamun ensimmäiselle risteilylle, joka lähtisi klo 8.50. Emme olleet ottaneet siihen lippuja, koska kaikki aamun lähdöt olivat loppuunmyytyjä. Söimme parkkipaikalla pikaisesti aamupalan ja mies lähti sitten katsomaan olisiko lipunmyynti jo auki. Vaihto onnistui ja pakkasimme nopeasti reppuun lämpimiä vaatteita lisää ja suuntasimme laiturille.
Laivaan pääsyä odotellessamme hätistelimme hiekkakärpäsiä, jotka näkivät tilaisuutensa tulleen ja hyökkäsivät joukkona kimppuumme. Yksi niistä onnistui pistämään ja lopputuloksena oli patti sormessa. Laiturilla odottelevat ihmiset ohjattiin eri laivojen kyytiin ja me pääsimme pian omaamme. Laiva ei tullut läheskään täyteen, ja ihmettelin ääneen miksi aamun risteily oli ollut varausta tehdessä täynnä, kun se ei sitä ollut. Mutta ihan hyvä, ettei mitään tungosta ollut, vaan ulkokannella pääsi liikkumaan ja kuvaamaan ilman, että edessä olisi ollut tusina päätä tai selfiekeppiä. Risteilyyn kuului kahvi-, tee- ja kaakaotarjoilu, ja niitä sai käydä hakemassa tarjoilupisteestä sen verran kun halusi. Hörppäsimme aamun toiset kahvit laivan lipuessa pois satamasta.
Milford Soundin upeat maisemat ja eläinkohtaamiset
Opas kertoi Milford Soundista ja sen eläimistä koko risteilyn ajan kiinnostavaa tietoa. Hän myös vinkkasi milloin kannatti olla milläkin puolella laivaa katsomassa vesiputouksia ja muita upeuksia.
Milford Soundia sanotaan maailman sateisimmaksi paikaksi, koska siellä sataa suurimman osan vuodesta. Meillä kävi tuuri, kun saimme nauttia risteilystä ilman sadetta. Kylmä tuuli piti kuitenkin toppatakin tiukasti päällä.
Laivan ympärillä hyppelehtivät delfiinit ja kivillä lekottelevat hylkeet herättivät ihastusta. Kävimme kääntymässä vuonon ja avomeren rajalla ja palasimme takaisin vuonon toista reunaa pitkin.
Näimme risteilyn aikana useita vesiputouksia ja kävimme jopa yhden alla. Opas varoitti tästä etukäteen ja menin sisälle, koska en halunnut kastua.
Kun palasimme parkkipaikalle, se oli täynnä autoja. Jos risteilylle lähtö on iltapäivästä, kannattaa tämä huomioida ja varata aikaa pysäköintipaikan löytämiseen. Huomasimme myös, että sataman läheltä löytyi pieni bensa-asema. Siitä huolimatta tankkaisin ennen Milford Soundiin menoa. Milford Soundin vuonoristeily oli upea kokemus ja ehdottomasti hintansa arvoinen.
18 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
5.5.2024 at 16:09Milford Sound näyttä kyllä hienolta. Ja tosiaan, teillä kävi mainio tuuri sään kanssa. Todella usein sieltä näkemäni kuvat ovat paitsi sateisia ja sumuisia. Toki niissäkin on oma viehätyksensä, mutta ilman muuta valitsisin ei-sateisen ja -sumuisen päivän. Selvisikö se, että miksi laiva ei ollut lainkaan täynnä? Miten eri risteilyt tuolla eroavat toisistaan?
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 15:22Kiitos Mikko! Meillä oli tuuria sään kanssa ja onneksi vaihdoimme risteilypäivää. Olimme alunperin varanneet sen vasta seuraavalle päivälle, mutta sinne luvattiin sadetta ja saimme vaihdettua päivän. Se ei koskaan selvinnyt miksi laiva ei ollutkaan täynnä. Ihmeteltiin sitä kovasti, koska muuten olisimme heti ottaneet aamulähdön. Onneksi vaihto vielä onnistui. Risteilyjä on erilaisia ja ne eroavat toisistaan muun muassa sisällön, tarjoilun ja laivan koon vuoksi. Muistaakseni joillakin risteilyillä on mahdollista jopa yöpyä.
Reissu-Jani
5.5.2024 at 19:51Upeita kuvia. Kävin tuolla tammikuussa 2015 ja majoituin tuolloin Milford Soundissa olleessa leirintäalueella (Milford Sound Lodge) muutaman kilometrin päästä lauttarannasta. Ajoimme sinne hyvissä ajoin edeltävänä päivänä ja ihmettelimme vuorovesi-ilmiöitä lauttarannan läheisyydessä sekä pienlentokoneiden nousuja ja laskuja yli korkeiden vuorten. Seuraavana aamuna teimme vastaavan tyylisen matkan pitkin vuonoa upeassa mutta tuulisessa säässä. Leirintäalue myi paketteja joihin sisältyi majoitus hostel-tyyppisessä huoneistoissa ja risteilyä vuonolla. Kerrassaan upea paikka tämä Milford Sounds.
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 15:24Kiitos Jani muistojen jakamisesta! Me olisimme halunneet tuolle samalle leirintäalueelle, mutta siellä ei ollut enää tilaa. Sen vuoksi jouduimme jäämään tunnin ajomatkan päähän.
Eveliina /.Reissukuume
5.5.2024 at 22:58Aika huikeaa, että parin tunnin risteilyn aikana voi nähdä noin paljon eläimiä ja muita luontokohteita! Noin suurta määrää ei välttämättä näe pidemmilläkään safarilla. Teillä kävi kyllä hyvä tuuri!!
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 15:25Kiitos Eveliina! Hylkeet taitavat lekotella joka päivä samassa paikassa, joten niitä pääsee melko varmasti Milford Soundissa katsomaan. Delfiinit ovatkin sitten toinen juttu. Niiden kanssa kävi tuuri ja vaikka olen nähnyt niitä luonnonvesissä aiemminkin, ovat ne aina upea näky. 🙂
Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
6.5.2024 at 07:08Voi on kyllä kauniit maisemat! 🙂 Varmasti upea kokemus. Uusi-Seelanti on niin taianomainen paikka luonnon ja eläinten vuoksi, jonne toivon myös itse matkaavani pian. Oletteko jo miekkavalaita nähneet? <3
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 15:27Kiitos Tiina! Miekkavalaita ei tuolla reissulla nähty. Valasristeilylle olisi ollut mahdollista päästä esimerkiksi Kaikourasta, mutta jätimme sen välistä, vaikka olisi hieman kiinnostellutkin.
Pirkko / Meriharakka
8.5.2024 at 07:34Milford Soundista minulle on erityisesti jäänyt mieleen kylmä tuuli 🙂 No ei, kyllähän nuo hylkeetkin tekivät vaikutuksen ja vuonon reunan monet vesiputoukset. Monet tuntuvat tuolla osana Uuden Seelannin reissua käyvän, mutta onhan se ehdottomasti vierailun arvoinen!
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 15:28Kiitos Pirkko! Milford Soundissa taitaa aina joko tuulla, sataa tai molempia. Nytkään ei mitenkään lämmintä ollut, mutta onneksi ei satanut.
Outi
10.5.2024 at 11:14On siellä kyllä upeat nuo maisemat! Ihana oli katsella kuvia ja lukea tarinaasi. Varmasti huippu kokemus nähdä nuo jylhät vuoret vuonolta käsin. <3 Uuden Seelannin eläinkunta on kyllä aika omanlaisensa myös siellä maalla ja metsissä. Täälläkin pitää joskus vielä käydä!
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 15:42Kiitos Outi! Koko eteläsaari oli todella kaunis ja silmäkarkkia joka puolella. Milford Soundin maisemat olivat upeat ja minunkin silmääni miellyttivät eritoten lumihuippuiset vuoret. 🙂
Elina / elinanmatkalaukussa
11.5.2024 at 13:43Hyvä että saitte vaihdettua risteilyvuoroa, kannattaa näköjään aina käydä kysymässä! 😀 Onpa teillä sattunut ihania eläinbongauksia ja muutenkin tämä risteily kuulosti tosi kivalta!
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 15:43Kiitos Elina! Onneksi mies on aina aktiivinen noissa asioissa. Jos olisin ollut yksin liikkeellä, en tiedä olisinko edes hoksannut mennä kysymään vaihtomahdollisuutta. 🙂
Cilla Maria Travel
11.5.2024 at 18:37Vaikuttaa kyllä upealta paikalta, ja luonnossa varmasti vielä upeammalta kuin kuvien välityksellä! Yllätyin muuten noista hylkeistä, en jotenkin osannut odottaa niitä olevan Uudessa-Seelannissa 🙂 Ja hyvä tuuri kävi sekä sään että risteilyn aikaistamisen kanssa!
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 16:09Kiitos Cilla! Maisemat ovat hienommat luonnossa kuin kuvissa. Vaikka miten yrittää, niin kuviin ei saa vangittua sitä kauneutta kuin pienen osan. 🙂
Aila ja Juha
11.5.2024 at 18:49Tuo risteilyvuoron vaihtamisen toteutuminen olikin hieno juttu, se paransi kokemustanne, koska selfietikkujen vähäisyys on aina erinomainen piirre, kun haluaa nähdä ja myös ottaa kuvat muistoksi. Olemme mekin joskus kokeneet, että ennakolta loppuunmyydyt vuorot eivät sitten olekaan, kun on ajoissa paikalla ja kysyy. Parkkipaikasta olisimme mekin varmaan maksaneet. Ja hyvä juttu, että sääkin suosi, ei ollut niin huono, kuin olisi ollut mahdollista. Eläinbongauksista oli kiva lukea! Aila
Merja / Merjan matkassa
12.5.2024 at 16:11Kiitos Aila! Aina kannattaa kysyä, vaikka aiemmin jo totesinkin, etten ehkä yksin olisi tuota hoksannut. Parkkipaikasta kannatti tosiaan maksaa, koska olisi siinä aika talsiminen muuten ollut. Eikä tuo hinta loppujen lopuksi edes paha ollut. Kiva kuulla, että tykkäsit jutusta! 🙂