Uusi-Seelanti

Uusi-Seelanti: Yöpyminen viinitilalla ja ihastuttava Akaroa

26.5.2024

Kaikourasta palasimme takaisin etelään Christchurchiin. Kävimme lounaalla sekä täydensimme matkailuauton jääkaappia illan ja seuraavan aamun varalle. Sen enempää emme kaupunkiin tutustuneet, vaikka periaatteessa meillä olisi ollut siihen aikaa. Liekö syynä reissuväsy vai mikä, mutta ei vaan huvittanut. En tiedä menetimmekö jotain, mutta tällä kertaa näin. Olihan meillä myös kiire jo viinitilalle. Kaupan pihasta suuntasimme kohti Straight 8 Estate -tilaa, jonne oli vain puolen tunnin ajomatka Christchurchista.

Uusi-Seelanti | Straight 8 Estate -viinitila

Straight 8 Estate -viinitila sijaitsee Burnhamissa, jonne istutettiin ensimmäiset viiniköynnökset 30 vuotta sitten. Tila oli ehtinyt olla parilla omistajalla ennenkuin Mary ja James ostivat sen itselleen. He halusivat luoda oman viinibrändin, koska aiempien omistajien aikana sato oli myyty sopimusrypäleinä.

Viinitilan nimi tulee vuodelta 1935 peräisin olevasta Light Sports Railton -autosta, joka on ollut perheen omistuksessa noin 50 vuotta. Kyseessä on klassinen vintage-kilpa-auto, joka on yhä käytössä.

Tilalla tuotetaan valkoviiniä, punaviiniä ja kuohuviiniä sekä roseeta, joita voi ostaa heidän omasta myymälästä. Heillä on myös verkkokauppa, mutta Suomeen sieltä ei voi tilata juomia. Euroopan maista vain Iso-Britannia ja Irlanti ovat listalla. Viinien lisäksi tilalla kasvatetaan lampaita.

Meillä oli aluksi vaikeuksia löytää perille, koska navigaattorin karttoja ei oltu päivitetty aikoihin eikä se tunnistanut osoitetta. Mies kaivoi Google Mapsin esiin ja sen avulla suunnistimme perille. Itseasiassa seutu oli sen verran tuttu, että olimme ajaneet viinitilan ohi silloin kun haimme matkailuauton ja suuntasimme sillä ensimmäisenä päivänä kohti vuoristoa. Olin katsonut tilan kylttiä siitä ohiajaessamme ja miettinyt, että kappas täälläkin on viinitiloja. Enpä silloin tiennyt, että reilun viikon päästä yöpyisimme siellä.

Mary otti meidät vastaan ja näytti minne saamme pysäköidä auton. Sovimme viininmaistelun klo 15, jolloin myös toinen pariskunta saapuisi paikalle. Emme siis olleetkaan viinitilan ainoat yöpyjät. Keitimme kahvit ja tutustuimme ympäristöön odotellessa, että kello tulisi kolme.

uusi-seelanti-straight-8-estate
Matkailuauto pääsi viimeiseksi yöksi viinitilan pellolle rypäleiden keskelle
straight-8-estate-rypaleet

Toiset majoittujat olivat saksalainen pariskunta, joilla oli pieni poika. He tulivat aika täsmälleen kolmelta ja siirryimme saman tien sisätiloihin viininmaisteluun. Maistelimme seitsemää eri viiniä ja Mary kertoi meille tilan historiasta ja toiminnasta. Viinitilalla järjestetään myös juhlia ja seuraavana viikonloppuna heille oli tulossa iso hääseurue. Hän halusi myös kuulla minkälaisista viineistä me pidämme ja mitä viinejä Suomessa ja Saksassa myydään.

Tasting maksoi 20 NZD (noin 11 €) / henkilö. Olin saanut varauksen yhteydessä samanarvoisen voucherin ja sillä saimme maksettua toisen maistelun. Ostimme yhden kuohuviinin ja yhden valkoviinin. Kuohuviinistä pidin todella paljon ja jos laukussa olisi ollut enemmän tilaa, olisin ostanut useamman pullon.

Keskustelimme viinitilojen yhteydessä yöpymisestä, ja kuulimme, että se onnistuu vain pienillä yksityisillä viinitiloilla. Uuden-Seelannin viinitiloista 40 % on isojen yritysten omistuksessa, eikä niiden pihoihin voi jäädä yöksi. Saksalainen pariskunta oli kiertänyt saaren pohjoisosan viinitiloja ja vain yksi oli antanut heidän yöpyä, vaikka he olivat käyneet noin 30 paikkaa läpi.

straight-8-estate-lampaat

Illalla maistelimme valkoviiniä ja nautimme lämpimästä kesäillasta. James siirsi lampaita toiseen aitaukseen ja kävimme niitä kurkkimassa. Saksalaiset räpläsivät kännyköitään aurinkotuoleissaan, joten heistä ei juuri seuraa ollut.

Kaunis Akaroa ja viimeinen yö leirintäalueella

Seuraavana aamuna hyvästelimme niin saksalaiset kuin isäntäpariskunnan. Eteläsaaren kierros oli lähestymässä loppuaan ja enää yksi yö matkailuautoelämää oli edessä. Toisaalta oli hieman haikea olo, ja toisaalta odotti jo pääsyä hotelliin sekä seikkailujen jatkumista toisaalla. Viimeiseksi yöksi suuntasimme Duvauchelleen, mutta sitä ennen kävisimme sen naapurissa Akaroassa.

Tie Akaroaan oli taas mäkeä ja mutkaa täynnä. Ajoimme ensin hieman keskustan ulkopuolella olevalle majakalle katselemaan maisemia. Akaroa sulatti sydämen kyllä samantien. Siellä oli niin kaunista ja tunnelmallista, että aloin jo haaveilemaan eläkevuosien asunnon ostamista.

Maisematietä pitkin Akaroaan
akaroa
Akaroan kaupunki näkyy alhaalla merenlahden etualalla
akaroa-majakka

Ajoimme takaisin keskustaan ja jatkoimme kaupunkiin tutustumista kävellen. Söpöt, vanhat puutalot ruusupuutarhoineen olivat todella ihastuttavia.

akaroa-puutalo
Keskustassa oli vieri vieren toinen toistaan ihastuttavampia puutaloja
Keltaisessa talossa myytiin muun muassa koruja ja kelloja
akaroa-kirkko

Kaupunkia oli runnellut maanjäristys vuonna 2011. Kuulimme matkamuistoliikkeen myyjältä, että osa korjaustöistä oli vielä tekemättä. Esimerkiksi maanjäristyksessä kokonaan tuhoutunutta postia ei oltu vieläkään rakennettu uudestaan, vaan se toimi heidän myymälänsä nurkassa.

Lounasta nautimme rantakadun varrella samalla tuijotellen kaunista merenlahtea. Kävelimme vielä vähän aikaa kaupungilla ja sitten ajoimme noin 10 kilometrin päässä olevaan Duvauchellen Holiday Parkiin yöksi. Saimme leirintäalueelta sähköpaikan, mutta hintaan kuulunut netti toimi vain vastaanoton vieressä olevassa keittiörakennuksessa. Se oli onneksi tilava huone, jossa oli ruokapöytien ja -tuolien lisäksi iso sohva ja nojatuoleja. Upposin mukaviin nojatuoleihin pitkäksi ajaksi somen äärelle. Leirintäalue oli ihmeen hiljainen, mutta toisaalta koulut olivat jo alkaneet ja paikallisilta lomat loppuneet.

Koska meillä ei matkailuautossa ollut aurinkotuoleja (sellaiset olisi saanut vuokrata, mutta emme nähneet niitä tarpeellisiksi), raahasimme leirintäalueen toiselta puolelta pöytä + penkkiryhmän auton viereen. Siinä oli kiva juoda kahvit ja istuskella auringossa. Leirintäalueen suihku toimi vain ajastuksella 4 minuuttia kerrallaan. Enpä ollut tuollaiseenkaan ennen törmännyt.

duvauchelle-beach
Leirintäalueen vieressä oleva ranta

Aamulla tyhjensimme ja täytimme vesisäiliöt, pakkasimme tavarat ja tankkasimme auton. Autovuokraamosta saimme kyydin Airport Gateway -hotelliin, jossa vietimme viimeisen yön Uudessa-Seelannissa ennen seikkailun jatkumista kohti Fizdia.

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    26.5.2024 at 16:17

    Tosi hienolta vaikutti tuo viinitilalla yöpyminen. Saiko noita rypäleitä maistaa? Lienevät aika erilaisia kuin kaupassa myytävät ja lähinnä syötäväksi tarkoitetut. Myös Akaroa näyttää oikein kivalta kaupungilta, mutta niin kuulostaa upealta reissunne jatkokin!

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      26.5.2024 at 16:56

      Kiitos Mikko! Rypäleitä ei maistettu. En tiedä olisiko se ollut luvallista, ei tullut edes kysyttyä. 🙂

  • Reply
    Eveliina / Reissukuume
    26.5.2024 at 17:27

    Huh, enpä tiennyt että viinitiloilla nukkuminen, tai oikeastaan yöpymiseen soveltuvan viinitilan löytyminen voi olla noin hankalaa 😮 Mutta Akaroa sen sijaan vaikuttaa huikealta paikalta! Ihanaa, kun on mäkeä ja mutkaa (kunhan saa kulkea autolla eikä esim. pyörällä :D)!

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      27.5.2024 at 15:51

      Kiitos Eve! 🙂 Joo, ei niitä viinitiloja ollut monta, joiden pihaan voit jäädä matkailuautolla. Ennen matkaa en edes tiennyt, että se olisi ylipäänsä mahdollista, joten olin todella iloinen kun löydettiin Maryn ja Jamesin paikka. Oli hauska ja erilainen kokemus!

  • Reply
    Ne Tammelat
    28.5.2024 at 07:40

    Kyllä sieltä tuttuja maisemia vilahteli. Hauskaa, kun ollaan oltu ihan samoilla huudeilla kahdella eri matkustustavalla. Tosi kiva tuo viinitilamajoitus, onneksi löysitte sellaisen, johon pääsee. Uusi-Seelanti on kyllä nätti maa ja on kyllä kaunista luontoa sekä puutarhoja.

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      29.5.2024 at 16:47

      Kiitos Tammelat! Kyllä ja kiva on ollut lukea teidän risteilystä, koska siinä on nähnyt sitten ihan erilaisia paikkoja kuin mitä me maata pitkin. Uusi-Seelanti on kyllä yksi kauneimmista maista, jossa olen käynyt.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    29.5.2024 at 08:44

    Hieno majakka! Näistä viinitiloista tuolla suunnalla itselleni on jäänyt lähtemättömänä kokemuksena pikkubussilla tehty viinitilakierros, tusinan verran toisilleen vieraita ihmisiä, aloituslounaalla kaikki vielä aika hiljaisia – ja matkan edetessä aina vaan puheliaampia. Kierroksen päättyessä taisimme jo kaikki olla ylimpiä ystävyksiä – sitä se (hyvä) viini teettää 🙂

    • Reply
      Merja / Merjan matkassa
      29.5.2024 at 16:50

      Kiitos Pirkko! Viinillä on ihmeellinen vaikutus. 🙂 Me nautimme sitä kai liian vähän, kun ei saksalaisten kanssa loppuillasta halailtu. Perheen mies puhui englantia vain muutaman sanan, joten ehkä sen takia eivät halunneet meidän kanssa enempiä jutella, kun kaikki kommunikointi olisi jäänyt perheen rouvan harteille.

  • Reply
    Matkalla kaikkialle / Sarianne
    31.5.2024 at 22:04

    Onpa kiva konsepti tuo viinitilalla yöpyminen! Toisaalta ymmärrän kyllä, etteivät kaikki viinitilat sitä tarjoa mutta pienemmillä tiloilla on varmasti parempi tunnelmakin 🙂 Akaroa vaikuttaa myös todella symppikseltä, siellä en ehtinyt omalla reissulla piipahtaa.

  • Reply
    Paula - Gone with the Gastons
    1.6.2024 at 05:56

    No tuosta ei kyllä enää paljoa leirintäalue parane, vautsi! Olisipa ihana herätä viiniköynnöksien vierestä uuteen aamuun. Uusi-Seelanti on kummitellut meidänkin matkasuunnitelmissa niin on tosi kiva päästä lukemaan juttuja sieltä. Pitäisi vaan laittaa suunnitelmat todeksi.

  • Reply
    Tiina Johanna / Kookospalmun Alla
    1.6.2024 at 18:14

    Uusi-Seelanti on kyllä niin kiehtova ja kaunis paikka! 🙂 Koskematonta luontoa ja mielenkiintoisia seutuja vaikka kuinka paljon. Itse olen aina siitä haaveillut, mutta ei vielä ole sopiva hetki osunut kohdalle. Kiva lukea kokemuksianne sieltä! 🙂

  • Reply
    Cilla Maria Travel
    1.6.2024 at 18:23

    Vesi herahti kielelle tuosta viinipullosta, kun vielä kävin googlaamassa, että se on rieslingiä 😀 Harmi, ettei niitä saa tilattua Suomeen. Ja aikamoista tuo, että 30 tilasta vaan yhdellä sai yöpyä. Olis itellä usko ja toivo jo karissut matkan varrella.

  • Reply
    Virpi / Virpin Maailma
    2.6.2024 at 07:23

    Asuntoauto on kyllä kiva tapa taittaa matkaa. Hienoa että pääsitte yöpymään viinitilalla, enpä olisi arvannut että se on noinkin harvinaista että vain joillekin tiloille pääsee yöksi.

  • Reply
    Raija / Kohti avaraa maailmaa
    2.6.2024 at 22:50

    Pitää vain haaveissa ja blogeissa nauttia viinien maistelusta, koska mies ei ole yhtään kiinnostunut. Uusi-Seelanti sen sijaan voisi kiinnostaa, vaikkakaan sinne ei työläisellä (lue miehellä) ole mahdollista lähteä, niin lyhyeksi jäisi vierailu. Olen siis hylännyt haaveet niin Uudesta-Seelannista kuin Australiastakin tosielämässä, mutta onneksi tällaisiin paikkoihin pääsee välillä blogien kautta.

Leave a Reply