Allegrolla Pietariin

Ennen kuin jatkan Jordanian matkan kuulumisia, käydään välillä Pietarissa. Vietimme siellä viikonlopun maaliskuun alussa mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa. Pietarin reissusta oli ollut puhetta niin kauan kuin muistan, mutta aina ne suunnitelmat olivat jääneet puheen asteelle. Uutena vuotena vihdoin päätimme lyödä ajankohdan lukkoon ja sitten vaan junalippuja sekä hotellia varaamaan. Vinkiksi muuten junalippujen varaukseen: ota passi lähelle. Kaikkien matkalle lähtevien passitiedot ilmoitetaan varauksen yhteydessä.

Venäjän viisumin hankinta

Lahdesta Pietariin on todella kätevä matkustaa Allegro-junalla. Matka kestää vain alle 3 tuntia ja liput olivat n. 60 €/hlö/suunta. Lippuja voi saada halvemmallakin. Hintaan vaikuttaa matka-ajankohta sekä mitä aikaisemmin ostat,  sen edullisemmin ne saat.

Ainoa asia, joka Pietariin matkustamista hidastaa on viisumi. Muutenhan siellä voisi käydä miten usein tahansa,  mutta viisumin hankkimiseen pitää varata aikaa eikä se myöskään ihan halpaa lystiä ole. Viisumin voi hankkia joko Venäjän viisumipalvelukeskuksen kautta tai matkatoimistosta. Suosittelen matkatoimistoa, vaikka se on hieman kalliimpaa, mutta myös helpompaa.

Me hankimme viisumit Lähialuematkojen kautta, mutta Googlen kautta löytyy muitakin hyviä vaihtoehtoja. Lähialuematkoilla viisumi maksaa 84 €. Me saimme viisumit hieman edullisemmin, kun hyödynsimme Matkamessuilla ollutta tarjousta. Vinkkejä Venäjän viisumin hankintaan löytyy myös matkablogeista ja aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa Pöndekengissä -blogin Mira ja Travellover -blogin Annika.

Pietarin matka alkoi mukavasti Lahdesta

Perjantaina vähän ennen neljää odottelimme Allegroa Lahden rautatieasemalla. Juna saapui aikataulussa ja kun pääsimme omille paikoillemme, päätimme täyttää maahantulo- ja maastapoistumislomakkeet saman tien. Kun paperityöt oli hoidettu, siirryimme ravintolavaunuun. Matkan kunniaksi otimme pienet pullot kuohuvaa. Ravintolavaunussa oli tarjolla juomien lisäksi ruoka-annoksia sekä pientä makeaa ja suolaista. Rajanylityksen ajaksi ravintola suljettiin, mutta jos lasissa oli vielä juomaa, tarjoilija toi muovimukin ja sen sai ottaa mukaan omalle paikalle. Junassa olisi ollut mahdollista myös vaihtaa valuuttaa. Me päätimme tehdä sen vasta Pietarissa.

Olimme Pietarissa vähän ennen seitsemää illalla ja ennen metroon siirtymistä, kävimme vaihtamassa rahaa aseman lähellä olevassa rahanvaihtopisteessä. Ystäväperheen mies on tehnyt Pietariin lukuisia työmatkoja ja hän toimi meille oppaana koko viikonlopun ajan. Kyllä siinä muuten olisi sormi mennyt suuhun monta kertaa matkan aikana. Kun ruplat oli vaihdettu suuntasimme metroon ja parilla vaihdolla hurautimme keskustaan. Olimme varanneet huoneet Nevskin lähellä olevasta Golden Triangle -hotellista. Se oli todella nappivalinta.

Pietarissa voi törmätä tuttuihin

Veimme tavarat huoneeseen ja kiljuvan nälän saattelemina suuntasimme hotellin lähellä olevaan georgialaiseen ravintolaan syömään. Kun saavuimme ravintolan edustalle, ystäväperheen mies huikkasi jollekin tervehdyksen. Pietarissa asuva tuttavahan se siinä oli tupakalla.  Me ihmettelimme, että olipas aikamoinen sattuma noin viiden miljoonan asukkaan kaupungissa törmätä tuttuihin. Jälkikäteen selvisi, että kaverin työpaikka oli hotellimme lähellä ja hän kävi usein georgialaisessa syömässä.

Koska venäjän kieli ei ole hallussa, mietin jo etukäteen, miten selviämme ruokalistojen kanssa. Viikonlopun aikana helpotukseksi huomasin, että useimmista paikoista menu löytyi englanniksi, niin myös tästä georgialaisesta. Heidän ruokalistassa oli jopa kuvat helpottamassa annoksen valintaa. Ystävällinen tarjoilija oli myös kovin avulias ja esitti omia suosituksiaan ruokalistalta.

Ravintolassa näkyi punaisia sydänkoristeita ja mietimme mitä siellä oli mahdettu juhlia. Sitten välähti, että pari päivää aikaisemmin oli ollut Kansainvälinen naistenpäivä ja sitä juhlitaan Venäjällä näyttävämmin kuin Suomessa. Siellä se on jopa kansallinen vapaapäivä. Ruoka oli hyvää ja ainoa asia, mikä ravintolassa harmitti oli livemusiikki. Kaveri lauloi tunteella ja kovaa venäjänkielisiä lauluja. Livemusiikki on joskus ihan paikallaan, mutta silloin kun haluat keskittyä syömiseen ja seurusteluun, se alkaa ärsyttää.

Illallisen jälkeen kävelimme takaisin hotellin suuntaan. Yhtäkkiä jostain kuului kavioiden kopsetta. Mietin mielessäni, että kylläpä ne myöhään ajavat hevosilla, kun pääkadulta pyyhkäisi kaksi ratsastajatyttöä ohi. Jäimme suut auki katsomaan, että mistähän tämä parivaljakko ilmestyi. Salaperäiset yöratsastajat jäivät arvoitukseksi.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä:

Eremitaasi – tsaarien ajan loistoa Pietarissa
Koristeellinen verikirkko Pietarissa
Vaikuttava Iisakinkirkko Pietarissa

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä