Uusi vuosi Venezuelassa

Vuonna 2008 vietimme uuden vuoden Venezuelassa, Isla Margaritan saarella. Saari sijaitsee Karibianmerellä noin 20 kilometriä Venezuelan rannikolta. Nykyisin sinne ei enää valmismatkoja tehdä, mutta kahdeksan vuotta sitten Finnmatkat lennätti turisteja tälle Karibian helmeksi kutsulle saarelle.

Isla Margaritan saarella on kohdistunut viime vuosina turisteihin useita vakavia ryöstöjä. Ihmishenki ei siellä ole kovin arvokas, joten ryöstön vastustamisesta ihminen voidaan jopa ampua. Ulkoministeriön matkustustiedotteessa kehoitetaan välttämään tarpeetonta matkustusta. Nyt kun matkustustiedotteen tekstiä lukee, käy mielessä olimmeko ihan kaheleita, kun lähdimme sinne lasten kanssa.

Saari ei toki turvallisemmasta päästä ollut silloinkaan, mutta tilanne ei ollut kuitenkaan niin huono kuin nykyisin. Tuudittauduin myös siihen ajatukseen, ettei matkatoimisto järjestä sinne matkoja, jos paikka on turisteille vaarallinen.

Miksi Venezuelaan?

Venezuela valikoitui kohteeksi, koska olimme viettäneet pari joulua ja uutta vuotta Thaimaassa ja halusimme vaihtelua. Karibialla emme olleet käyneet ja kun matkaesitteestä bongasin tämän matkan, päätös oli tehty.

Matkaan lähdimme joulupyhien jälkeen. Menomatkalla oli välilasku Kööpenhaminassa, jossa koneeseen tuli lisää matkustajia ja matkustamohenkilökunta vaihtui. Lento Isla Margaritan saarelle kesti Kööpenhaminasta vielä 10 tuntia. Passimuodollisuudet sekä bussimatka hotelliin kestivät aika kauan ja olimme pitkän reissaamisen jälkeen aika poikki, kun vihdoin pääsimme hotelliin. Menimme nukkumaan jo klo 20 ja kun siivooja toi lisäpyyhkeitä tuntia myöhemmin, luulimme että on aamu.

Rahanvaihtoa rannalla

Bussimatkalla hotelliin kuulimme oppaalta, että rahaa kannattaa vaihtaa rannalla. Se oli ihan yleinen käytäntö ja rahaa sai parempaan kurssiin kuin hotellista. Ensimmäisenä päivänä menimme testaamaan miten tämä käytännössä toimii.  Menimme kadun yli rannalle ja kun olimme pari minuuttia siellä seisoskelleet, luoksemme tuli pari miestä, jotka kysyivät haluammeko vaihtaa rahaa. Varovasti vaihdoimme ensin pikku summan. Jos jotain menisi pieleen, emme ainakaan paljoa häviäisi.  Kaveri antoi meille kuitenkin oikean summan bolivareita takaisin eli homma toimi niinkuin pitikin.  Kysyimme tältä samaiselta mieheltä myyvätkö he myös retkiä ja hän nyökytteli innokkaasti.

Nuorimmaisen toiveena oli päästä uimaan delfiinien kanssa ja kyllähän se meitä isompiakin kiinnosti. Matkatoimisto myi retkeä aika kovaan hintaan, yli 100 dollaria/hlö. Rannalla oleva kaveri lupasi sen meille 75 dollaria/hlö. Teimme kaupat ja retki sovittiin uudenvuoden aatoksi.

Taksikuski teki oharit

Illalla ajattelimme piipahtaa lähellä olevalle Playa del Aqualle, joka on saaren suosituin ranta. Matkaa oli kuitenkin sen verran, ettei sinne ollut turvallista kävellä, joten otimme taksin. Sovimme kuskin kanssa, että hän tulee hakemaan meidät samasta kadunkulmasta seitsemän maissa.

Olimme ajoittaneet käyntimme huonoon aikaan, koska rannassa olevat myyntikojut alkoivat sulkea oviaan. Kävelimme rannalla ja otimme oluet taksia odotellessa. Kun kello tuli seitsemän, menimme seisomaan kadun varteen, minne olimme sopineet noudon. Kyytiä ei näkynyt eikä kuulunut. Oli jo pimeää ja epämiellyttävää seisoa kadun kulmassa lasten kanssa. Ohitsemme ajoi useita pimeitä takseja, jotka huutelivat kyytitarjouksia. Opas oli varoitellut niistä, joten emme uskaltaneet tarttua tarjouksiin. Lopulta saimme lennosta niin sanotun oikean taksin ja pääsimme turvallisesti hotellille.

Delfiinien kanssa uimassa

Uudenvuoden aattona oli ohjelmassa sitten uimista delfiinien kanssa. Nuorimmalle tyttärelle se oli unelmien täyttymys, ja päivää oli odotettu kovasti. Delfiinien hyvinvoinnista on ollut paljon puhetta, kun Särkänniemi lopetti delfinaarion ja lennätti eläimet muille maille. En osaa sanoa, miten hyvin Venezuelassa delfiineistä pidettiin huolta. Täyttä totuutta kun me turistit emme pääse näkemään.

Iltapäivällä menimme rannalle, jonne olimme sopineet Chavetzin kanssa tapaamisen. Odotin, että siellä olisi ilmastoitu pikkubussi ja muitakin ihmisiä lähdössä, mutta paikalla ei ollut muita kuin Chavetz ja hänen pieni poikansa. Kävi sitten ilmi, että hän vie meidät Diverlandiin, paikalliseen huvipuistoon, omalla jenkkiraudallaan. Jippii!

Vaihdoimme mieheni kanssa katseita, ja molemmat taisivat siinä kohtaa ajatella, että olisikohan matkatoimiston bussi ollut kuitenkin varmempi kulkuväline. Auto nimittäin pysyi juuri ja juuri kasassa. Mieheni meni etupenkille istumaan eikä hän saanut ovea itse kiinni, vaan Chavetz nosti ja työnsi oven kiinni. Me muut istuimme takapenkillä ja katselin lattialla lojuvia sanomalehtiä. Kun niitä vähän jalalla siirteli, lattiassa näkyi olevan reikä. Ja tällä pelillä sitten lähdetään moottoritielle muutenkin villin liikenteen sekaan. Silmät kiinni ja menoksi!

Perille pääsimme onneksi ehjin nahoin. Chavetz jäi poikansa kanssa puistoon odottamaan meitä. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja kiertelimme huvipuistossa ennen altaaseen pääsyä. Sieltä löytyi muun muassa hevosia, papukaijoja sekä pieni leopardin pentu.

Ennen uintia, meille pidettiin lyhyt luento delfiineistä sekä säännöistä mitä altaassa saa tehdä ja mitä ei. Sen jälkeen meidät jaettiin ryhmiin (puistossa seuraamme liittyi muita seurueita) ja laitoimme pelastusliivit päälle ja hyppäsimme isoon altaaseen. Ensin delfiinityttö Macarena ui meidän vierestä ja saimme koskettaa sitä. Sitten menimme vielä pienempään ryhmään ja saimme delfiiniltä suukon, sitten tanssimme ja lopuksi halukkaat saivat ottaa delfiinin evästä kiinni ja ”uida” yhdessä. Kaiken kaikkiaan tämä kesti noin puoli tuntia. Aika oli riittävä, koska altaassa alkoi tulla kylmä ja suurin osa ajasta oli oman vuoron odottelua.

Illalla osallistuimme hotellin uudenvuoden juhlaan. Ohjelmassa oli ruokailun lisäksi livemusiikkia. Olimme aikaerosta vieläkin melko väsyneitä, emmekä jaksaneet kovin kauaa siellä olla. Siirryimme huoneeseen ja istuskelimme hetken terassilla. Menimme nukkumaan, kun silmät eivät pysyneet enää auki, mutta laitoimme kellon soimaan 23.30. Ennen puolta yötä menimme katsomaan ilotulitusta. Hotelli ei järjestänyt omaa, mutta muiden raketit näkyivät hyvin.

Osallistuimme Isla Margaritan matkalla myös veneretkelle sekä jeeppisafarille. Niistä lisää tuonnempana.

Saattaisit olla kiinnostunut myös:

Mustekaloja, ostereita ja meritähtiä – Isla Margaritan retkisatoa
Joulu ulkomailla – hitti vai huti?
Uudenvuodenaatto Krabilla

Onhan blogi seurannassa jo Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä