Vietnam – Halong Bay risteily

Hạlong Bay on yksi Vietnamin tunnetuimmista ja upeimmista luonnonihmeistä. Se sijaitsee maan pohjoisosassa, noin 170 km päässä Hanoista. Halong Bay nimi tarkoittaa suomeksi ”laskeutuvan lohikäärmeen lahtea”,

Risteily Halong Bay´lla oli ollut pitkään toivelistallani. Kun vietimme viimeiset päivät Vietnamissa sen pääkaupungissa Hanoissa, ei tarvinnut kauaa miettiä lähdenkö Halong Baylle vai en.

Varasin retken netistä ja bussi tuli seuraavana aamuna hakemaan hotellilta. Lähdin matkaan yksin, koska mies halusi mieluummin jäädä Hanoihin. Bussimatka kesti noin kaksi tuntia. Pysähdyimme ensin tauolle Halong Bay Pearliin. Siellä oli näyttely helmien viljelystä ja oppaita kertomassa asiasta lisää. Halutessaan sieltä olisi saanut ostaa helmikoruja. Kiersin helminäyttelyn pikaisesti, mutta en oikein jaksanut keskittyä siihen. Kävin ostamassa jätskin ja menin ulos katselemaan maisemia.

Puolen tunnin tauon jälkeen siirryimme bussilla Tuan Chaun satamaan. Sinne ei onneksi ollut pitkä matka. Siirryimme samantien laivaan ja matkalla vaihdoin muutaman sanan saksalaisen pariskunnan kanssa. Kun he huomasivat, että olen yksin retkellä, he pyysivät minua pöytäänsä istumaan. Samaan pöytään tuli myös pari nuorta miestä. Toinen oli Kiinasta ja toinen Yhdysvalloista. Kiinalainen kaveri (Jack) oli varsinainen showmies ja hän hauskuutti meitä (ja vähän muitakin) koko risteilyn ajan.

Tervetulomaljat skoolattiin teellä ja sen jälkeen söimme buffetlounaan. Ruoat oli laitettu esille kauniisti ja vaihtoehtoja oli runsaasti. Ruoka oli oikein maittavaa, mistä olin positiivisesti yllättynyt. Syödessä katselin kauniita karstimaisemia. Aamupäivä oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Jutustelin muun pöytäseurueen kanssa. Saksalaispariskunnan nainen osasi englantia vain muutaman sanan ja keskustelut käytiin suurimmaksi osaksi hänen miehensä välityksellä. Jokainen meidän pöydästä oli vähän pidemmällä reissulla ja oli kiva kuulla minkälaisia reittejä muut olivat valinneet.

Ensimmäinen pysähdys oli Titop-saarelle. Saari sai nimensä vuonna 1962, kun neuvostoliittolainen kosmonautti German Titov vieraili siellä yhdessä Vietnamin presidentin Hồ Chí Minhin kanssa. Hồ Chí Minh päätti nimetä saaren Titovin kunniaksi. Saarella on pieni, mutta kaunis uimaranta. Me emme kuitenkaan jääneet rantaa ihailemaan vaan otimme suunnan kohti 400 porrasta ja kiipesimme katsomaan maisemia. Ylhäältä avautui upeat panoraamamaisemat Halong Baylle.

Kun pääsimme takaisin laivaan, siellä alkoi korujen ja muiden matkamuistojen kaupustelu. Meidän pöytäseurue innostui tekemään ostoksia ja tinkimään niin, ettei myyjä meinannut ehtiä ollenkaan muihin pöytiin. Minäkin ostin sormuksen sekä jääkaappimagneetin (mikä meni kotona heti rikki).

Seuraavaksi hyppäsimme bambuveneiden kyytiin ja teimme retken Luon-luolaan. Halutessaan sinne olisi voinut kajakoida, mutta meidän pöytäseurueesta kaikki suosivat mieluummin bambuvenettä. Luon-luola ei ole kovin suuri ja sinne pääsee vain veneellä tai kajakilla matalan veden aikaan. Luolan sisäänkäynti on melko matala, ja siitä avautui näkymä smaragdinvihreälle laguunille, jota ympäröivät korkeat kalkkikivikalliot. Rauhalliseksi luolaa ei voinut sanoa, koska bambuveneitä ja kajakkeja risteili siellä ympäriinsä. Todistimme myös paria pelastusoperaatiota, kun kajakista tippuneita nostettiin veneiden kyytiin. Kallion rinteillä asustelee apinoita ja niitä pysähdyimme katsomaan.

Luolaretken jälkeen palasimme takaisin omaan laivaan ja otimme suunnan Sung Sot Caveen, joka on Halong Bayn suurin luola. Sinne päästäkseen piti kiivetä noin 100 porrasta. Sung Sot -luola on kaksikerroksinen, ja se oli todella vaikuttava. Luola oli todella iso ja siellä oli upeita stalaktiitti- ja stalagmiittimuodostelmia. Luolasta avautui myös kaunis näkymä Halonginlahdelle.

Pian kello olikin jo neljä ja lähdimme takaisin kohti lähtösatamaa. Aurinkokannella järjestettiin ”Sunset Party”. Saimme pienet lasilliset makeaa punaviiniä, hedelmiä ja keksejä. Päivä oli ollut suurimmaksi osaksi puolipilvinen, mutta nyt aurinko pilkahteli ja näytti viimeisiä säteitään pilvien raosta. Jack yritti saada bileitä pystyyn tanssimalla ja huutelemalla mikkiin, mutta meidän pöytäseuruetta lukuunottamatta muut eivät innostuneet. Oli mukavaa istuskella kannella ja katsella maisemia sekä jutella muiden kanssa. Olimme satamassa ennen kuutta ja lähdimme samantien bussilla kotimatkalle.

Lähempänä Hanoita kävi ilmi, ettei kuski (joka oli todella kiukkuinen eikä puhunut englantia kuin pari sanaa) veisi meitä takaisin hotelleihin, vaan jättäisi koko porukan johonkin aukiolle. Hemmetti! Hanoin kartta oli ladattu vain puolison puhelimeen enkä tiennyt yhtään missä olimme kun bussi kaasutteli tiehensä. Saksalainen pariskunta ystävällisesti näytti omastaan puhelimestaan reittiä hotellille ja jopa saattoi pienen matkan. Kun olin saanut heiltä viimeiset ohjeet, jatkoin matkaa yksin.

Kun olin aikani kävellyt eikä mitään tuttua tullut näkyville, alkoi epätoivo hiipiä mieleen. Kaikki kadut ja kadunkulmat näyttivät samanlaisilta. Mietin jo, että menen johonkin ravintolaan tai muualle missä on ilmainen wifi ja tilaan Grabin. Eräässä kadunkulmassa törmäsin riksataksiin. Neuvottelin hinnasta hetken kuskin kanssa, ja suostuin maksamaan 300 000 dongia. Kun olin jo istunut kyytiin ja kaveri lähti polkemaan pyörää, mietin hintaa uudestaan. Tajusin, että olin suostunut maksamaan hänelle noin 11 €. Se oli aivan liikaa! Siinä vaiheessa oli myöhäistä kiukutella hinnasta, kun istuin jo kyydissä. Kun pääsimme perille, kaveri yritti kinuta lisää rahaa, mutta tiuskaisin hänelle, että sait jo ihan liikaa muutenkin. Olin kuitenkin helpottunut, kun olin vihdoin takaisin hotellilla.

Halong Bayn retki oli hauska ja suurimmaksi osaksi saan kiittää siitä mahtavaa porukkaa, johon retkellä tutustuin. Maisemat olivat mahtavat ja päivän ohjelma monipuolinen. Alunperin minulla oli haaveena yön yli risteily ja mietin jäinkö jostain paitsi kun en sellaista tehnyt. Se olisi varmasti tarjonnut lisää hienoja maisemia ja ehkä jotain uutta, mutta olin tyytyväinen tähänkin.

Oletko sinä risteillyt Halong Baylla?