Marraskuinen päivä Tallinnassa

Kaapin päällä lojuu Eckerön Linen lahjakortti ja se vaivaa minua. Alunperin Tallinnan matka oli suunnitelmissa heinäkuulle, mutta Kalifornian matkan jälkeen ajatus reissuun lähtimisestä ei napannut ollenkaan. Lähdimme mielummin kesähelteitä pakoon mökille ja siellä se loppuloma kuluikin. Alkusyksy meni ja aloin jo huolestua jääkö lahjakortti käyttämättä, kunnes kalenterista löytyi vapaa lauantai, jolloin tyttärellä ei ollut töitä eikä minullakaan mitään menoja.

En kuulu niihin, jotka voivat keulia tuntevansa Tallinnan kuin omat taskunsa. Tunnen Tallinnaa vain sataman ja vanhankaupungin verran. Piritassa olen myös kerran käynyt, kun menneinä vuosina taitoimme matkan purjeveneellä. Niinpä päätin, että nyt voisi Tallinnasta käydä katsomassa jotain muutakin kuin ne tutut kulmat. Entiselle teollisuusalueelle noussut Telliskiven alue tuntuu olevan kovassa huudossa. Tämä urbaani keidas viehättää erityisesti nuoria sekä taiteesta ja käsitöistä pitäviä. Kun alue sijaitsee sopivasti vanhankaupungin kupeessa, päätämme tutustua siihen paremmin.

Aamiaista Eckerö Linella

Eckerö Linen m/s Finlandian ensimmäinen vuoro Tallinnaan lähtee klo 9. Laiva irtautuu satamasta 10 minuuttia ennen virallista lähtöaikaa. Ilmeisesti kaikki ovat jo kyydissä. Me nautimme siinä vaiheessa päivän toista aamupalaa. Ensimmäinen oli nopea kuppi kahvia ja voileipä kotona aamuviiden aikaan. Nyt keräämme lautaselle kaikkia herkkuja, mitä aamiaisbuffa sisältää. Tarjoilija työntää viinikärryä ja hyvin siellä varsinkin kuohujuoma tekee kauppaansa. Aamupalaa on aikaa syödä tunti. Sen jälkeen alkaa toinen kattaus ja meidät hätistellään pois. Ehdimme nauttimaan aamupalasta kaikessa rauhassa ja tunti oli meille sopiva aika, mutta naapuripöydän lapsiperheen vanhemmat kiukuttelevat tarjoilijalle liian lyhyestä ajasta. Jos pöytä on myyty toiseen kattaukseen, ei tarjoilija voi asialle mitään. Emme jää katsomaan miten tilanne päättyy, vaan siirrymme kiertelemään laivan myymälöitä. Ennen laivan saapumista Tallinnaan, ehdimme vielä kuuntelemaan trubaduuria, joka esittää niin suomipoppia kuin kantriakin.

Kohti Telliskiveä

Matka taittuu reilussa kahdessa tunnissa ja Tallinnassa olemme yhdentoista jälkeen. Telliskiveen kävelee satamasta noin puoli tuntia. Koska ei sada ja kaipaamme molemmat raitista ilmaa, laitamme tossua toisen eteen emmekä hyppää taksiin, kuten olin ensin ajatellut. Kävelemme ensin vanhaan kaupunkiin ja sen laitaa pitkin rautatieasemalle. Siellä ihmettelemme hetken miten pääsemme raiteiden toiselle puolelle, kun rapautunutta teollisuusaluetta sieltä pilkottaa. Vihdoin keksimme reitin ja ensin eteemme tulee Balti Jaama Turg -tori, josta löytyy kukkia, vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja mitä nyt torilla yleensä myydään. Emme jää tutkimaan torin antimia sen pidemmäksi aikaa, vaan kävelemme katetun torialueen läpi kohti Telliskiven ravintolatarjontaa.

Lounasta F-Hoonessa

Telliskiven upeita muraaleja näkyy paljon some-kanavissa ja kun pysähdyn kuvaamaan yhtä niistä, huomaan että olemme kuin vahingossa päätyneet etsimämme ravintola F-Hoonen oven eteen. F-Hoone on ensimmäinen alueelle perustettu ravintola ja sen suosio ei näytä hiipumisen merkkejä vieläkään. Meillä ei ole pöytävarausta ja hetken tilanne näyttää huolestuttavalta. Onneksemme tarjoilija ohjaa meidät ulko-ovelta katsottuna vasemmalla olevaan isoon tehdassaliin, jossa on vapaata. Ruokalista ei ole kovin pitkä, mutta molemmille löytyy mieleistä syötävää. Tytär valitsee kanaa ja minä päädyn loheen. Ruoka on maittavaa ja kohtuuhintaista.

Lounaan jälkeen kiertelemme Telliskiven pienissä putiikeissa. Sisustusliikkeistä löytyisi vaikka mitä kivaa kotiin, mutta epäröinti iskee siinä kohtaa, kun pitäisi ottaa tuote ja mennä kassalle. Tarvitsenko tätä oikeasti? No en! Pieniä suklaaostoksia emme sen sijaan voi vastustaa, vaan niitä lähtee mukaan tuliaisiksi. Kun liikkeet on kierretty läpi, käymme kurkkaamassa Balti Jaama Turgin tarjontaa. Se ei kuitenkaan meitä puhuttele, joten suuntaamme askeleet kohti vanhankaupungin mukulakivikatuja.

Tallinnan vanhankaupungin kautta ostoksille

Tallinnan vanhakaupunki on tunnelmallinen, siitä ei pääse mihinkään. Joulutori avautunee lähiaikoina, koska komea kuusi on jo pystytetty odottamaan joulukoristeita ja torikojuja viilataan paikoilleen. Piipahdamme muutamassa kaupassa ja jatkamme matkaa kohti Virukeskuksen ostoshelvettiä. Kävely alkaa tuntumaan jaloissa ja pidämme tauon Reval Caféssa. Suklaakakkupalat ja kahvi antavat lisää virtaa ja niiden voimin jaksamme jatkaa täydellisen pikkujoulupaidan etsimistä.

Kun kaikki Virukeskuksen potentiaaliset liikkeet on koluttu läpi eikä paitaa ole vieläkään löytynyt, on ainoa toivomme Kaubamaja. Olen siinä vaiheessa jo niin väsynyt, että laahaan jalkoja perässäni enkä jaksaisi nojata enää yhteenkään vaaterekkiin. Tyttärellä sen sijaan energiaa riittää ja väsymättä hän kokeilee eri vaihtoehtoja, kun minä ilokseni huomaan nojatuolin ja ryntään sinne istumaan. Paita löytyy viime metreillä ja sitten onkin jo aika palata satamaan.

Kotimatka Eckerö Linen loungessa

Kotimatkan matkustamme mukavasti loungessa. Valloitamme ikkunapöydän ja haemme heti lautasellisen pientä suolaista syötävää tarjoilupöydästä. Minulle maistuu myös lasi valkoviiniä. Loungessa on meidän lisäksemme vain kuusi ihmistä, joten siellä on ihanan rauhallista. Loungen yhteydessä on myös muutama kokoushuone ja yhdessä niistä remuaa ryhmä nuoria miehiä. He ovat varsin vauhdikkaassa kunnossa ja välillä äänet kohoavat siihen malliin, että toivoisin heidän siirtyvän juhlimaan jonnekin muualle. Kaiken huipuksi yksi näistä sankareista oksentaa tarjoilupöydän edustalle. Siinä vaiheessa me häivymme ostoksille ja kun tulemme takaisin, on siivooja käynyt jo hoitamassa sotkut pois.

Parin vuoden tauon jälkeen Tallinnassa oli kiva käydä. Telliskiven alueen haluaisin nähdä uudestaan kesällä. Nyt oli niin harmaata ja koleaa, etten saanut siitä ihan kaikkea irti. Alueella on kuulemma kivoja terasseja kesäaikaan sekä muutenkin enemmän elämää kuin mitä siellä nyt oli.

Mikä sinusta Tallinnassa on parasta?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.