Miniloma upeasti uudistetussa Tallink City hotellissa

*Kaupallinen yhteistyö: Tallink Silja*

Länsiterminaali oli täynnä iloista puheensorinaa ja naurun remakkaa viime lauantaina. Tunnelma oli kuin ennen vanhaan, ennen sitä k-kirjaimella alkavaa mörköä, joka sulki meidät eristyksiin toisistamme pitkäksi aikaa. Megastarin lähtöön oli vielä tunti, mutta baaripöydät täyttyivät kovaa vauhtia ja tiskin toisella puolella iloittiin myös siitä, että ihmiset olivat uskaltautuneet liikkeelle ja koronatilanne oli pikkuhiljaa kohentumassa. Vielä siinä vaiheessa ei ollut tiedossa Viron heikentynyt koronatilanne, josta tuli uutisia myöhemmin samana päivänä.

Megastarin Business Loungessa laivamatka taittui mukavasti

Meillä oli paikat Business Loungessa, joten emme pitäneet kiirettä laivaan nousun kanssa. Edellisen kerran kun loungessa matkustin, ei siellä minun lisäkseni ollut kuin muutama ihminen. Menimme sisään viimeisten joukossa, kun jonot alkoivat lyhentymään. Yllätyksekseni Business Lounge oli lähes täynnä ja parhaimmat paikat olikin jo varattu. Olisi sittenkin kannattanut mennä ensimmäisten joukossa. Löysimme kuitenkin vielä vapaana olevan pienen pöydän läheltä ikkunarivistöä. Suurin osa matkustajista näytti olevan isompia kaveri- tai työporukoita. Kun seuraavana päivänä palasimme takaisin huomasin, että samat ihmiset istuivat jälleen naapuripöydissä.

Business Loungen lisämaksu on 65 €/hlö/suunta ja se lisätään Star-luokan eli ns. kansipaikan lippuhintaan. Hintaan sisältyvät kylmät ja lämpimät ruoat, juomat, päivän sanomalehdet sekä ennen kaikkea rauhallisempi tunnelma. Menomatkalla oli tarjolla aamiaista ja sunnuntaina iltapäivästä lounasta. Ruokavaihtoehtoja oli yllättävän paljon. Vaikka loungessa olikin nyt hälinää enemmän kuin aikaisemmin, mietin, että hyvä kun matkustajat ovat löytäneet myös tuon matkustustavan. Megastarilla on aiemmin ollut myös toinen lounge, mutta se oli ymmärtääkseni nyt kiinni.

Megastarin oli tarkoitus lähteä aikataulun mukaisesti klo 10.30, mutta pääsimme matkaan 15 minuuttia aikaisemmin. Tämä toistui myös seuraavana päivänä Tallinnasta lähdettäessä. Mietimme miten laiva voi lähteä ennen aikojaan ja sain tähän myöhemmin Tallink Siljalta vastauksen. Pika-alukset (Star ja Megastar) lähtevät liikkeelle heti kun lähtöselvitys on virallisesti päättynyt ja lastaus on saatu valmiiksi. Näin laiva voi kulkea hieman hitaampaa matkavauhtia ja polttoaineen kulutus sekä päästöt on optimoitu.

Nautimme aamupalaa kuohuviinin kera ja sekoitimme myös parit drinkit ennen Tallinnaan saapumista. Kahden tunnin laivamatkan aikana ehtii hyvin myös ostoksille ja pistäydyin katsomassa minkälaisia tarjouksia laivan myymälöissä oli. Vaatevalikoimaa oli runsaasti, ehkä jopa enemmän kuin ennen. Monenlaista ostettavaa löytyi niin vaatekaupasta kuin kosmetiikka- ja makeispuolelta. Palasin loungeen kahden ostoskassin kanssa, vaikka tarkoitus oli mennä ”vain katselemaan”.

Hienosti uudistunut Tallink City hotelli

Tallink City hotelli on monelle Tallinnan kävijälle tuttu. Se sijaitsee kävelymatkan päässä satamasta Viru-keskuksen vieressä. Hotelli remontoitiin perusteellisesti koronan aikana ja avattiin uudelleen kesäkuun lopussa. Olen yöpynyt hotellissa kerran aikaisemmin, mutta siitä on niin pitkä aika, ettei minulla ollut kunnon muistikuvaa miltä siellä ennen näytti.

Vaikka hotellille oli lyhyt matka satamasta, menimme sinne taksilla. Hinta kertyi 13 €. Taksikuski puhui hyvin suomea ja hän kertoi korona-ajan olleen vaikea. Tilanne oli syksyn mittaan hieman parantunut ja varsinkin suomalaisia matkustajia alkoi näkyä taas kaupungilla. Muita turisteja oli vielä vähän. Tämän saman mekin huomasimme katukuvassa.

Tallink City hotelli näytti heti aulasta lähtien tyylikkäältä ja omaa vuoroa odotellessa silmäilimme ympärillemme. Iloksemme saimme huoneen heti käyttöön, vaikka olimmekin etuajassa. Kahdeksannessa kerroksessa sijaitseva perhehuone oli viihtyisä ja hotellin tyylikäs värimaailma toistui sielläkin. Huone oli tilava (35 m²) ja oleskelutilan vuodesohvasta saisi tehtyä pedin lapsille, jos sellaisia olisi ollut mukana. Kylpyhuoneessa oli ihanat Ritualsin tuotteet ja kylpyamme. Kuuma kylpy teki terää illalla, kun palasimme kaupungilta.

Hotellin sisustuksessa toistuu voikukkakuviot, jotka symbolisoivat uudistumista. Voikukka puskee tarmokkaasti joka kevät kukkaan ja näin myös Tallink City hotelli nousi uuteen kukoistukseen vaikean korona-ajan jälkeen. Hauska symboli ja sitä oli kivasti käytetty hotellin eri tiloissa.

Grill House -ravintolassa kävimme vain aamupalalla, mutta ruokalista näytti hyvälle myös illallista ajatellen. Jos olisimme tienneet mikä pettymys meitä odotti illalla eräässä vanhankaupungin ravintolassa, olisin valinnut mielummin Grill Housen. Viikonloppuisin aamiaista tarjoillaan 8-11. Aamupala oli monipuolinen ja sillä pärjäsi pitkälle päivään.

Sunnuntaiaamuna kiertelin hotellin tiloja ja olisin halunnut käydä kurkkaamassa rentoutumisalueen saunatilat. Ovet olivat valitettavasti lukossa. Hotellin sivuilla kerrotaan, että tämän aikuisille tarkoitetun alueen sisäänpääsy sisältyy de luxe -huoneiden ja sviittien hintaan. Muille alueen käyttö maksaa 16 €.

Kiva erikoisuus oli portaisiin tehty urheilualue. Hotellissa ei ole kuntosalia, mutta porrastreenit onnistuu ja porrastasanteelta löytyi myös jumppaan sopivia kuminauhoja sekä leuanvetotanko. Aamulla portaikossa oli vielä hiljaista, vain yksi muu reippailija treenaili siellä kanssani. 10. kerroksen tasanteella sai sykkeen laskeutumista odotellessa katsella ikkunasta avautuvaa kaupunkimaisemaa.

Viron merimuseo

Jos palataan takaisin lauantaihin, päätimme hotelliin majoittumisen ja pikaisen lounaan jälkeen mennä Lentosatamaan Viron merimuseoon. Matkaa sinne oli noin kaksi kilometriä ja otimme jälleen taksin alle. Merimuseo on rakennettu vanhaan vesilentokonehalliin ja se on yksi maailman ensimmäisistä suurista rakennuksista, jossa on ilman tukipylväitä tehty teräsbetoninen kupulikatto. Merimuseo sijaitsee Patarein vankilan naapurissa. Se olisi ollut myös mielenkiintoinen käyntikohde, mutta oli nyt remontissa.

Liput merimuseoon maksoivat 15 €/henkilö. Ihmettelimme aluksi hämärää siniseen taittavaa valaistusta, mutta ilmeisesti sillä oli haluttu antaa vaikutelma merenalaisesta maailmasta.

Museon näyttely on jaettu kolmeen tasoon: ilma-, merenpinta- ja vedenalainen. Näyttelyalueen siltaa pitkin kävellessä näyttelyesineet nähdään juuri sellaisina, miltä ne näyttäisivät meren pinnalla tai rannalla liikkuessa. Lentokonehallin lattia kuvaa puolestaan merenpohjaa.

Minulle mielenkiintoisinta antia oli sukellusvene Lembitiin tutustuminen. Kiersimme sen päästä päähän ja mietimme minkälaista elämä on ollut sen ahtaissa sokkeloissa. Lembit oli yhdessä sisaralus Kalevin kanssa Viron ainoita sukellusveneitä. Lembit selviytyi toisesta maailmansodasta sekä pitkästä maanpaosta Venäjällä. Lisäksi se oli yksi harvoista ehjinä säilyneistä sukellusveneistä toisen maailmansodan ajoilta. Puolisoa kiinnosti Lembitin lisäksi purjeveneet.

Palasimme museosta takaisin hotellille Bolt-taksilla. Se olisi kannattanut ladata puhelimeen jo aikaisemmin, koska hinta oli huomattavasti edullisempi kuin tavallisessa taksissa. Muita takseja ei myöskään museon ympärillä pyörinyt, joten Bolt oli ainoa vaihtoehto ellei halunnut kävellä.

Illalla sää muuttui sateiseksi juuri kun lähdimme kaupungille. Aikomuksena oli mennä vanhaan kaupunkiin syömään. Koska sade vain voimistui, menimme sisään ensimmäiseen auki olevaan ravintolaan.

Big mistake!

Se oli kyllä täysi pettymys; ruoka oli kehnoa ja tarjoilu töykeää. Kun valitimme ruoasta, meidät heitettiin ravintolasta ulos. Ruoan arvostelu meni ilmeisesti ravintolan pitäjän tunteisiin. Olimme tapahtuneesta aika ihmeissämme, ja menimme vielä drinkeille ennen hotellille paluuta. Raatihuoneentorin ympärillä oli muutama ulkoilmaterassi auki ja valitsimme sen missä oli elävää musiikkia. Kahden miehen duo soitti haitarilla ja viulull tuttuja sävelmiä. Lämmitin hehkui selän takana, juoma maistui ja pian meitä jo nauratti illan surkea ravintolakokemus.

Viikonloppu Tallinnassa toi piristystä syksyiseen arkeen. Suunnitteilla on jo uusi reissu ja silloin kohteena joulumarkkinat.