San Francisco kahdessa päivässä

Avaan hotelli Bohemen ulko-oven ja oletan oven avautuvan aulaan. Sen takaa ilmestyykin näkyviin kapeat ja jyrkät kokolattiamatolla päällystetyt portaat. Kiroan. Pitkä lento takana ja säätämistä lentokenttäkuljetuksen kanssa. Nyt toivoisin pääseväni nopeasti huoneeseen ja nukkumaan, mutta ei auta kuin ottaa raskas matkalaukku käteen ja kiivetä portaat ylös. Pienessä respassa meitä jo odotetaan. Sisäänkirjautuminen käy nopeasti eikä siinä edes kysellä luottokortteja tai passeja. Respan poika kehottaa meitä ottamaan aulan pöydällä olevasta sherrypullosta lasilliset. Hotelli tarjoaa asukkaille joka ilta pienet sherryt ja nyt se kieltämättä maistuukin. Huoneemme on tietysti toisessa kerroksessa eikä hotellissa ole hissiä, joten matkalaukun raahaaminen jatkuu. Vielä en pääse toivotuille yöunille, vaan pitää alkaa selvittämään lentokenttäkuljetuksesta aiheutunutta sotkua.

Pieleen menneen lentokenttäkuljetuksen selvittelyä

Olemme siis San Franciscossa ja Kalifornian kierroksemme alkupisteessä. Olin tilannut edellispäivänä Getmytrip.comin kautta lentokenttäkuljetuksen. Eipä tarvitse jonotella takseja San Franciscon kentällä tai ihmetellä mistä julkiset lähtee, kun kyytiasiat olisi hoidettu ja maksettu jo ennen matkaa. Maahantulotarkastukseen oli tunnin jono ja kun vihdoin pääsimme sieltä ja saimme laukut, menimme etsimään ohjeiden mukaan toisesta kerroksesta Go Lorries -kuljetuksen edustajaa. Häntä ei näkynyt missään.

Kävimme jo parilla infotiskillä kysymässä neuvoa, kunnes toisella tiskillä ohjattiin soittamaan Go Lorriesin asiakaspalveluun. Sieltä kerrottiin, että kyyti oli lähtenyt lentokentältä 10 minuuttia sitten. Seuraava lähtisi tunnin päästä. Ennen kuin ehdin parahtaa, ettei meillä ole aikaa odottaa tuntia, virkailija kehotti meitä ottamaan taksin. He korvaisivat kyydin. Ulkona vihdoin näimme Go Lorriesin edustajan ja myös hän kehotti meitä ottamaan toisen kyydin.

Hyppäsimme lopulta airport shuttlen kyytiin ja hotellilla soitin Go Lorries asiakaspalveluun ja kysyin miten toimimme korvauksen kanssa. Sain ohjeet laittaa voucherin sekä  airport shuttlen kuitin kirjekuoreen ja he tulisivat hakemaan ne hotellilta. Saisimme maksun käteisellä. Seuraava ongelma oli se, että olimme maksaneet airport shuttlen käteisellä emmekä saaneet siitä kuittia. En väsyneenä edes tajunnut pyytää sitä. Seuraavaksi pitikin soittaa airport shuttlen asiakaspalveluun ja kysyä onnistuisiko kuitti jotenkin näin jälkikäteen. Epäilin ettei ja oikeassa olin. He ihmettelivät kovasti tätä säätämistä ja niin ihmettelin jo minäkin.

Olimme kuitenkin saaneet kuskilta käyntikortiksi tarkoitetun lapun, johon hän oli kirjoittanut yhteystietonsa. Mikä parasta; lapun yläreunassa luki receipt. Lisäsin dollarimerkin jälkeen lappuun maksamamme summan ja tämä saisi nyt kelvata. Soitin takaisin Go Lorriesiin ja kerroin, että meillä on tarvittavat dokumentit kasassa. Virkailija lupasi, että he tulevat hakemaan paperit hotellin respasta seuraavana päivänä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vaikka suuresta summasta ei ollut kyse (n. 30 dollaria), en suostunut nielemään tappiota. Otin yhteyttä pankkiin, koska olin maksanut kuljetuksen etukäteen luottokortilla, ehkä jotain olisi tehtävissä. Pankista sain viestin, että pitäisi odottaa luottokorttilaskua ja tehdä sitten oikaisupyyntö. Laitoin myös Go Lorriesiin sähköpostia ja kerroin mitä oli tapahtunut ja mitä mieltä olin heidän toiminnastaan. Tässä kohtaa aikaa oli kulunut pari päivää ja lähdimme San Franciscosta jatkamaan matkaa.

Miten tilanne sitten päättyi? Go Lorries vastasi myöhemmin sähköpostiini ja halusivat lisäselvityksiä muun muassa kuka oli luvannut korvata meille kyydin. Samana päivänä sain myös Getmytrip.comilta viestin, että koska kyytimme oli peruuntunut, he palauttavat rahat takaisin. En vaivautunut enää vastaamaan Go Lorriesille, koska olin tuhlannut heihin aikaa jo ihan liiaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Ärsytti vaan tämä kaikki säätäminen.

Tämän pitkän alustuksen jälkeen, pääsemme vihdoin itse asiaan eli San Franciscoon.

Alcatrazin vankilasaari

Seuraavana aamuna olimme aikaisin hereillä aikaerosta johtuen. Hotellimme sijaitsi North Beachilla, josta ei ollut pitkä matka Pier 39:lle. Kävelimme sinne aamupalan toivossa, mutta ennen kahdeksaa siellä oli vain yksi take away -kahvipaikka auki. Pier 39 tunnetaan parhaiten merileijonista ja siitä on tullut suosittu turistikohde, josta löytyy muun muassa ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Päivällä ja illalla alue on täynnä ihmisiä, mutta nyt siellä oli hiljaista. Kävelimme laiturille 33, josta lauttakuljetukset Alcatrazin vankilasaarelle lähtevät. Olimme varanneet liput klo 9.10 lähtevään lauttaan. Laiturin vieressä oli kahvila ja söimme siellä aamupalan.

Sää oli pilvinen ja tuuli puhalsi kylmästi. Odottelimme alueella jonkun aikaa ennenkuin pääsimme lauttaan. Lauttamatka kesti noin 15 minuuttia. Saarella olisi alkanut heti opastettu kierros, jossa pääpaino oli saaren kasvillisuudessa ja linnuissa. Koska niistä kumpikaan ei meitä niin suuresti kiinnostanut, jätimme sen väliin ja tutustuimme saareen omatoimisesti. Myöhemmin osallistuimme audiokierrokselle, jossa entiset vangit ja vartijat olivat äänessä. Audiokierros oli todella hienosti toteutettu ja äänimaailma aina kaltereiden kilistelystä vankien huutoihin kuulostivat todella aidoilta.

Alcatraz toimi liittovaltion vankilana vuosina 1934-1963. Vankila suljettiin kustannussyistä ja nykyisin saaren kunnossapidosta vastaa maan kansallispuistoista vastaava taho. Alcatrazin tunnetuin vanki oli Al Capone. Pakoa sieltä yritettiin monta kertaa, mutta kukaan ei onnistunut. Tai kolmen vangin kohtalosta ei ole tietoa, koska heitä ei koskaan löydetty. Joko he onnistuivat pitkään ja hartaasti suunnitellussa pakoyrityksessään tai sitten he hukkuivat saaren edustalla oleviin voimakkaisiin virtauksiin.

Alcatraz oli todella mielenkiintoinen, vaikkakin kolkko kohde. San Franciscon silhuetti näkyi ja äänet kuuluivat hyvin saarelle asti. Vangeille tämä oli tuskallista, koska vapaus näkyi heidän silmiensä edessä, mutta silti se oli niin kaukana.

Vinkkejä Alcatraziin:

• Hanki liput jo ennen matkaa netin kautta www.alcatrazcruises.com Yhden lipun hinta on 38 dollaria. Liput myydään nopeasti loppuun, joten toimi nopeasti.
• Saarelle ei saa ottaa omia eväitä mukaan, joten älä lähde reissuun nälkäisenä. Lautalta voi ostaa paluumatkalla syötävää ja juotavaa.
• Varaa aikaa vähintään 2,5 – 3 tuntia
• Hyvät kengät jalkaan ja mukaan myös jotain pitkähihaista. Sääolosuhteet vaihtelevat nopeasti ja saarella voi tulla kylmä.

Kylmää kyytiä ympäri San Franciscoa

Loppupäivä kuluikin hop on – hop off bussin kylmässä kyydissä. Ensimmäisessä bussissa ei jaettu kuulokkeita, kuten turistibusseissa yleensä vaan paikalla oli oikea opas. Häntä olisi ollut kiva kuunnella koko 2,5 tuntia kestävän reitin läpi, mutta Golden Gaten kohdalla vaihdoimme toiseen bussiin, jolla ajoimme sillan toiselle puolelle. Tässä bussissa ei ollut edes seiniä tuulen suojana, vaan sillalle ajettaessa uskoin jäätyväni pystyyn, kun läpiveto teki kyydistä todella epämiellyttävän.

Golden Gaten toisella puolella pysähdyimme ottamaan kuvia ja teimme Sausalitossa pienen kierroksen. Vedin jo syvään henkeä ja varauduin jäätävään tuuleen kun palasimme sillalle, mutta nyt se ei niin pahalta tuntunutkaan. Sillan kupeessa vaihdoimme jälleen bussia ja jatkoimme kierrosta. Nälkä alkoi kurnia, koska aamupalasta oli jo aikaa. Hyppäsimme hippipaikka Haight-Ashburyssä pois ja menimme Flying Pig Bistro Pubiin hampurilaisille. Pubissa saimme myös lämmiteltyä. Kun myöhäisen lounaan jälkeen suuntasimme taas kohti seuraavaa bussia, menimme suosiolla alakertaan istumaan.

Bussikierroksen jälkeen suuntasimme askeleet Pier 39:lle, joka olikin nyt täynnä ihmisiä. Aamun rauhallisista ja hiljaisista hetkistä ei ollut tietoakaan. Merileijonia näimme vain kaksi. Toinen oli uimassa ja toinen loikoili laiturilla. Viileä sää oli näköjään ajanut heidätkin muualle.

Seuraavana päivänä alkoikin matkamme varsinainen road trip osuus. San Franciscon kanssa tiemme kohtasivat ensimmäisten päivien jälkeen vielä pari kertaa. Toisella kerralla emme ehtineet muuta kuin palauttaa auton lentokentälle ja siirtyä odottamaan Honoluluun lähtevää lentoa. Kun palasimme Honolulusta San Franciscoon, vietimme yön lentokenttähotellissa. Meillä oli vielä seuraava päivä aikaa tutustua San Franciscon nähtävyyksiin ennenkuin lähdimme iltakoneella Suomeen.

Tällä kertaa sää oli aurinkoinen ja lämmin. Ajelimme ensin Cable carilla eli kaapeliraitiovaunulla. Turistibussikierrokselta jäi mieleen oppaan suosittelema California Street -linja. Tämä ei liene niin suosittu, koska siihen ei tarvinnut jonottaa. Muille linjoille voi joutua pahimmassa tapauksessa jonottamaan yli tunnin. Yhdensuuntainen lippu maksoi 7 dollaria ja se ostettiin vaunussa kiertävältä lipunmyyjältä. Kokemus oli ihan hauska ja San Franciscon mäkisillä kaduilla pääsi kokemaan niin ylämäet kuin alamäetkin.

Ajelun jälkeen kävelimme Chinatowniin. Tämä on suurin Aasian ulkopuolella oleva Chinatown ja koska se jäi ensimmäisen viikonlopun aikana näkemättä, halusin nyt päästä sinne. Kadunvarsilla oli myynnissä kaikenlaista krääsää ja kun kurkistelimme kauppoihin sisälle, näkyi sielläkin tavaraa riittävän. Chinatownista kävelimme rannan suuntaan ja haukkasimme Subissa lounasta ennenkuin palasimme bussilla lentokenttähotelliin hakemaan matkatavaroita.

San Francisco oli mielestäni kiva kaupunki, jonne voisin matkustaa joskus uudestaankin. Kaupunkikuva oli selkeä ja plussaa, että siellä pärjäsi hyvin myös kävellen. Yhdysvalloista kun kuulee usein sanottavan, ettei siellä ilman autoa pärjää. Toki kilometrejä tuli ja jalat oli kovilla mäkisillä kaduilla. Lyhyessä ajassa ja hyvällä suunnittelulla Friscossa ennättää nähdä paljon. Me näimme ne paikat, jotka halusimmekin, mutta vielä jäi seuraaville kerroillekin nähtävää.

Oletko sinä käynyt San Franciscossa? Mitä pidit kaupungista?

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.