10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani – osa 3

Leppoisaa sunnuntaita!

Minun piti aamulla nopeasti vilkaista Facebookista pari päivitystä ja laittaa sen jälkeen puhelin pois. Kuinkas sitten kävikään. Puhelin oli tanakasti kädessä vielä parin tunnin päästä ja sinä aikana olin lukenut muun muassa Madeirasta ja Islannista kertovia postauksia sekä tutkinut Canonin erilaisia kameramalleja. Kamerakuumetta siis ilmassa! Siitäpä tulikin sitten mieleeni tämä haaste, jonka luin Gambiassa uima-altaalla. Siellä jo päätin, että tähän täytyy osallistua, koska olen osallistut kahteen ensimmäiseen, niin täytyyhän niille jatkoa tulla.

Idea on vanha tuttu eli tarkoituksena löytää valmiiksi nimettyihin otsikoihin sopivat kuvat ja kirjoittaa kuvasta muutamalla sanalla. Haaste on lähtenyt liikkeelle Enemmän kuin äiti -blogin Jennan aloitteesta. Haaste on kaikille avoin ja postauksen lopusta löydät osallistumisohjeet.

Kaikkien aikojen lempiotokseni

Tämä oli hurjan vaikea, koska lempikuvia on niin monia. Joihinkin niistä liittyy perheenjäseniä, mutta koska he eivät halua kuviansa blogiin, en voi niitä esitellä. Lopulta päädyin tähän Nepalissa vuonna 2010 otettuun kuvaan. Nepalin lumihuippuiset vuoret ovat lähellä sydäntä. Tässä kuvassa on vielä kiva kontrasti vehreiden alppiruusujen kanssa. Tämä kuva on otettu aamupäivällä sen jälkeen, kun olimme aamulla kiivenneet Poon Hillin (3200 m) huipulle katsomaan auringonnousua. Söimme sen jälkeen majapaikassa aamiaisen, laitoimme reput selkään ja jatkoimme matkaa. Nämä upeat maisemat tervehtivät meitä matkan varrella.

Yllättävä tilanne

Olin tyttäreni kanssa kesällä 2012 Dubrovnikissa viikonloppureissulla. Kaupungin edustalla on Lokrumin saari, johon pääsee lautalla noin 10 minuutissa. Olihan sinne siis mentävä. Ensimmäisenä meitä vastaan tuli riikinkukko, joka pörhisteli itseään mahtipontisen näköisenä. Katselimme sitä varuillamme, mutta päättelin ettei se vihainen ole, koska tuskin se muuten saisi siellä vapaana kävellä. Saari on helppo kiertää polkuja pitkin ja kun lähestyimme uimarantaa, piti hieraista silmiään kahdesti. Täällähän on alastomia ihmisiä. Olimme tulleet epähuomiossa nakurannalle. Vilkaisimme toisiamme ja hiippailimme poispäin. Ehkä tämä ranta ei ollutkaan meidän paikka..

Läheltä löytynyt helmi

Kun asuimme vielä Karjaalla, teimme kesäisin retkiä Tammisaaren kauniiseen saaristoon. Yksi lempikohteistamme oli Älgön saari. Se oli lähellä ja sinne oli kiva tehdä päiväretkiä. Joskus myös yövyimme siellä ystäväperheen kanssa. Lapsista oli hauska tutkia saarta ja sieltä löytyi myös vanha kalastajatila, jonka laitumella oli lampaita.  Auringonlaskut kalliolta nähtynä olivat tietysti kesäiltojen parhautta.

Valkoista hiekkaa ja turkoosia vettä

Ensimmäinen Thaimaan matkamme suuntautui Krabille. Tutustuimme siellä perheeseen, joka oli kolmen sukupolven voimin reissussa. Vuokrasimme eräänä päivänä heidän kanssaan pitkähäntäveneen ja suuntasimme lähisaarille. Siellä saimme nauttia koko päivän auringosta, uimisesta, snorklailusta ja ananaksien syömisestä. Miten ne olivatkin hyviä. Teimme loman aikana veneretkiä myös oman perheen kesken. Saarihyppelyt olivat loistavaa ajanvietettä.

Jos pitäisi ajatella sanaa vapaus, näen mielessäni tämän

Kun istun lentokoneeseen, tunnen olevani vapaa. Usein se tarkoittaa vapautta arjesta ja työnteosta. Lomamatka edessä, mikäs sen parempaa. Tämä kuva on otettu vuonna 2011 kun olemme juuri laskeutumassa Lissaboniin. Vietimme siellä äitini 75-vuotissyntymäpäiviä. Eräänlaista vapautta sekin, että on mahdollista matkustaa.

Idyllistä elämää

Villefranche-sur-Merin pieni kalastajakylä Nizzan kupeessa edustaa minulle idylliä parhaimmillaan. Sen söpöiltä ja kapeilta pikkukujilta löydät värikkäitä taloja, röykkiöittäin kukkaruukkuja ja viherkasveja, kehrääviä kissoja ja houkuttelevia putiikkeja, joihin on ihan pakko kurkistaa sisään. Villefranchen kujilla on hauska haahuilla ympäriinsä ilman päämäärää. Kylä on kuitenkin sen verran pieni, ettei eksymisen vaaraa ole. Hyvä päiväretkikohde Nizzassa lomaa viettäville.

Luksusta on…

matkat ja sieltä saadut elämykset. Tämä kuva on Bodega Ramanyàn viinitilalta Mallorcalta viininmaistajaisista. Voitin siellä pienessä tietovisassa pullollisen tilan omaa valkoviiniä. Sitä ei ole vieläkään korkattu, vaan se odottaa sopivaa nautiskeluhetkeä. Luksus koostuu pienistä hetkistä, joita on mukava muistella myöhemmin kotisohvalla, kun ulkona tuiskuttaa lunta ja pakkanen puree poskipäitä.

Arkkitehtuuria kauneimmillaan

Hienoa arkkitehtuuria näkee ympäri maailmaa, mutta omaa silmääni viehättivät Belgiassa Bryggen ja Gentin vanhat rakennukset. Ne näyttivät piparkakkutaloilta ja olisi tehnyt mieli haukata palata seinästä. Niin herkullisilta ne näyttivät. Nämä söpöydet ovat Gentistä.

Katkeransuloinen matkamuisto

Hmm, tätä piti hetki miettiä. Matkoilla sattuu ja tapahtuu, mutta onneksi kaikki sattumukset ovat toistaiseksi olleet aika harmittomia. Sillä hetkellä ottaa päähän, mutta myöhemmin jo naurattaa. Eräs tapaus tuli mieleen, jolloin kiukkukäyrä oli todella korkealla.

Olin tyttäreni kanssa viikonloppumatkalla Berliinissä. Menimme iltalennolla, joten olimme aika myöhään perillä. Otimme lentokentältä bussin keskustaan ja sieltä raitiovaunun hotellille. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kun hyppäsimme ratikasta pois. Emme tienneet mihin suuntaan pitää lähteä kävelemään. Yritin kartasta tihrustaa, että tässä lähellä hotellin pitäisi olla. Kävelimme katua eteenpäin, mutta kaikki rakennukset olivat asuintaloja eikä hotellia näkynyt missään. Kysyin parilta ohikulkijalta neuvoa ja saimme kuulla, olevamme väärällä kadulla. Kun vihdoin pääsimme hotelliin ja saimme huoneen avaimen, en osannut käyttää sitä. Avain oli ihan vanha kunnon iso avainmötikkä, ei mikään avainkortti. En tiennyt mihin suuntaan sitä olisi pitänyt lukossa kääntää. Vääntelin suuntaan jos toiseen, mutta ovi ei avautunut. Turhautuneena jopa potkaisin ovea. Ei auttanut kun mennä takaisin respaan kysymään apua. Jouduin odottamaan noin 10 minuuttia, koska toinen respan työntekijöistä oli juuri mennyt tauolle eikä toinen voinut jättää tiskiä tyhjäksi. Kun vihdoin pääsimme huoneen ovelle, respan kaveri sai oven tietysti heti auki ilman ongelmia. Avainta piti kääntää ensin vasemmalle ja naksauksen jälkeen oikealle. Mistä pirusta tuollaisia sääntöjä voi tietää? Olimme tässä vaiheessa jo todella väsyneitä ja nälkäisiä. Hotellin ravintola oli tietysti mennyt jo kiinni, joten lähdimme respasta saatujen ohjeiden mukaan etsimään lähellä olevaa italialaista. Olin jo varma, ettei ravintolaa löydy, kun se putkahti kulman takaa eteen. Kun olin saanut nenän alle pizzaa ja lasin viiniä, alkoi elämä taas helpottaa.

Paikka, jossa käymisestä on vierähtänyt liian pitkä aika

Näitä paikkoja on monia, mutta nostan tähän Suomen Lapin. Olen täällä kirjoittanut useampaan otteeseen, että lasten ollessa kouluikäisiä, vietimme joka hiihtoloman Pallaksella mieheni isän mökillä. Sittemmin mökki on myyty eikä Lapissa ole tullut sen koommin käytyä. Muutaman viikon päästä lähden tyttöporukalla Leville, joten se onkin ensimmäinen Lapin reissu pitkään aikaan. Ehkäpä pääsemme näihin lumisiin maisemiin myös perheen kanssa lähivuosina.

Tässä vielä haasteen säännöt

1.  Haasteeseen saa tarttua kuka vaan, kunhan mainitsee haasteen alkuperän eli Enemmän kuin äiti -blogin

2. Linkitä vastauksesi haasteen alkuperäisen postauksen kommenttikenttään Enemmän kuin äiti -blogiin

3. Voit halutessasi haastaa muita bloggaajia osallistumaan.

4. Haasteeseen saa tarttua aivan vapaasti, inspiraation iskiessä ei tarvitse odotella, että joku sinut haastaisi!

5. Liitä nämä ohjeet vielä omaankin haastepostaukseesi, että ne pysyy mukana matkan varrella.

Tässä linkit edellisiin 10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani -haasteisiin:

10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani
10 kuvaa ja tarinaa matkoiltani – osa 2

Seuraa blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.