Lentomatkat jäävät harvoin mieleeni, ellei matkan aikana tapahdu jotain erityistä. Huono sää voi esimerkiksi jättää ikäviä muistoja. Minulle on näiden vuosien aikana sattunut ainakin yksi sellainen lento, jonka jälkeen ei heti tehnyt mieli reissuun. Kyseessä oli lento New Yorkista Helsinkiin ja heti lähdön jälkeen oli sellaiset ilmakuopat, että luulin koneen tippuvan hetkellä millä hyvänsä. Lentokoneessa oli hiirenhiljaista ja kun lentoemännätkin olivat vakavan näköisiä, pelotti oikeasti. Kaikki meni lopulta hyvin ja ilmakuopissa pomppinen loppui, mutta se jäi mieleen yhtenä ikävimmistä lennoista. Vuosien varrella on kuitenkin ollut myös sellaisia lentoja, joiden ei olisi toivonut loppuvan koskaan.
Vuoristolento Mount Everestille
Elämäni parhain lentokokemus on ollut vuoristolento Nepalissa Mount Everestille ja takaisin. Lensimme pienellä 19-paikkaisella Buddha Airin koneella ja kaikilla oli mahdollisuus päästä katsomaan maisemia myös ohjaamosta. Lento oli sumuisen sään takia myöhässä, se melkein jäi meiltä väliin, koska iltapäivällä odotti lento Delhiin. Pääsimme kuitenkin matkaan ihan viime tipassa meidän aikatauluun nähden. Olen kirjoittanut tästä hiljattain postauksen, josta lennon tunnelmia voi lukea lisää: Vuoristolento Mount Everestille
Tandemhyppy Utin kentällä, Kouvolassa
Ainoa kerta kun olen pienkoneella noussut 4000 metriin ja tullut sieltä hyppäämällä alas tapahtui heinäkuussa 2015 Kouvolassa Utin kentällä. Tyttäreni oli toivonut tandemhyppyä syntymäpäivälahjaksi ja kun itsekin olin siitä haaveillut, päätin että menemme yhdessä. Utin kentällä sattui tuona aurinkoisena lauantaipäivänä olemaan aikamoinen vilske, koska Hämeen Laskuvarjokerholla oli meneillään kansainvälinen hyppytapahtuma ja pienkoneet nousivat taivaalle tasaisin väliajoin.
Saimme ensin tyttäreni kanssa opastusta miten ja missä asennossa olemme kun lähdemme koneen ovelta hyppyyn. Kuivaharjoittelun jälkeen saimme hyppyasut ja sitten odottelemaan omaa vuoroa. Kun meidän nimet kuulutettiin kaiuttimista siirryimme hyppymestareiden kanssa koneeseen. Se tuli täyteen hyppääjiä ja sullouduimme koneen perälle. Ensimmäisille tarkkuushyppääjille ovi avattiin 1000 metrissä. Kun aloimme lähestyä 4000 metriä, sydän alkoi pamppailemaan entistä kovemmin. Minä siirryin hyppymestarini kanssa ensin koneen avonaiselle ovelle. Tuntui kieltämättä häijylle roikkua puoliksi oven ulkopuolella hänen vielä istuessa oven reunalla. Meidän kanssamme hyppäsi myös kuvaaja, joka otti koko tapahtuman videolle.
Ensimmäiset sekunnit vain kiljuin kun lähdimme vapaapudotukseen. Se kesti 50 sekuntia, mutta tuntui pidemmälle ajalle. Jossain vaiheessa haukoin henkeä, kun tuntui etten saa ilmaa keuhkoihin. Kun varjo vihdoin avautui ja liitelimme alaspäin, oli fiilis huipussaan. Sain ohjata varjoa ja teimme ympyröitä taivaalla. Tyttäreni oli minua aikaisemmin maassa, vaikka lähti meidän jälkeen. Jännitin hieman alastuloa, mutta tulimme pehmeästi hiekalle eikä edes mustelmia tullut. Kokemuksena tandemhyppy oli aivan mieletön ja olisin voinut lähteä seuraavalla koneella takaisin taivaalle. Adrenaliini jylläsi pitkään eikä loppupäivästä osannut oikein muuta ajatellakaan.
Lento Madridiin businessluokassa
Olen pari kertaa matkustanut businessluokassa korottamalla matkustusluokkaa pisteiden avulla, mutta viime syksynä meillä kävi tyttäreni kanssa todella hyvä tuuri kun meidät upgradattiin businekseen. Tiesimme jo kentälle mennessä, että kone olisi ylibookattu. Kentällä meiltä kysyttiin olisimmeko halunneet siirtää lentomme seuraavaan aamuun, mutta koska kyse oli pitkästä viikonlopusta, en halunnut menettää yhtään päivää perillä.
Boardingin yhteydessä meille tarjottiin ensin exit-paikkoja, jotka nekin olisi kelvanneet, mutta siinäkin oli jotain sekaannusta ja hetken päästä meille ojennettiin businessluokan liput. Kävelimme melko hämmentyneinä koneeseen ja piti nipistää itseään, ettei kyse ollut unesta. Lentomatka sai ihan eri säväyksen, kun istui ensimmäiseen penkkiriviin ja sai shampanjalasin käteen. Söimme, joimme ja nautimme matkasta täysin siemauksin. Matka Madridiin tuntui todella lyhyeltä.
Tämä blogikirjoitus on osa kuukausittaista Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. Tempauksen ohjeet löydät täältä. Minut löytää Instagrammista nimellä merjan_matkassa
26 Comments
Skimbacon Katja
2.3.2017 at 17:39Apua – en ikinä uskaltaisi hypätä!!! Aivan mahtavaa!!
mertsik
18.3.2017 at 18:57Kyllähän se jännitti, mutta oli oikeasti tosi mahtavaa. Ensimmäisen hypyn jälkeen olisi tehnyt mieli loikata takaisin koneeseen ja uudestaan taivaalle. Harmi vaan kun hyppääminen Suomessa on niin kallista.
Travelloverin Annika
2.3.2017 at 20:34Olen itse mieltynyt liitovarjoiluun, toki tandemina sekin. Tuohon melkein minuutin vapaaseen pudotukseen en ehkä kykenisi. Liitelyvaihe sen sijaan on varmaan aika sama liitovarjoiluun nähden. Hmm, jospa joskus kuitenkin. 🙂
Bisneksessä lentäminen on pitkillä reiteillä kyllä pelastus, milloin vain rahat riittävät!
mertsik
18.3.2017 at 18:59Liitelyvaihe oli aika samaa kuin liitovarjolla. Sitä olen kokeillut muun muassa Turkissa. Mene vaan ihmeessä kokeilemaan tandem-laskuvarjohyppyä! Se on ihan mieletön kokemus. Bisneksessä olisi tosiaan kiva lentää vaikka joka kerta, mutta on sen verran tyyristä, ettei mitään mahdollisuuksia. Kiva kuitenkin, kun edes joskus pääsee 🙂
Kthetraveller
2.3.2017 at 20:49Apua! Budha Air olisi mulle iso nou nou, mutta niin myös tandemhyppy. Rohkea nainen olet 🙂
mertsik
18.3.2017 at 19:00Haha, kiitos 🙂
sari/ matkalla lähelle tai kauas
2.3.2017 at 22:06Tuo tandem hyppy on kyllä ihan ehdoton. Itse ne kyllä uskaltaisi.
mertsik
18.3.2017 at 19:01Jännittävintä siinä on istua tai oikeastaan roikkua koneen ulkopuolella ja odottaa koska mennään. Ensimmäiset sekunnit ovat pelkkää kirkumista kun lähdetään vapaapudotukseen, mutta hetken päästä yrittää vaan nauttia matkasta. Kun varjo avautuu, siellä on mukava kiikkua ja katsella maisemia.
Miia
3.3.2017 at 09:32Tandem hyppy on mun bucket listilla ollut jo pitkän aikaa, pelkään vaan etten koskaan uskalla sitä toteuttaa. Mutta oli kiva lukea sun kokemuksesta, mä kun en tunne ketään joka olis tandem hypyn tehnyt. 😀 Kyllä nyt tuli vaan sellainen fiilis, että pakko se on joskus tehdä! Ja business-luokassa en ole koskaan päässyt matkustamaan, kuulosti kyllä aika täydelliseltä alulta pitkälle viikonlopulle. 😉
mertsik
18.3.2017 at 19:02Olisi saattanut jäädä multakin tekemättä ellei tyttäreni olisi toivonut sitä lahjaksi. Mene ihmeessä ensi kesänä 🙂
Terhi/ Fammo matkalla
5.3.2017 at 18:34Olet kyllä ihana ihminen kun annat tyttärellesi lahjaksi tandemhypyn. Itse olisin kovasti teininä halunnut hypätä, mutta oma äitini kielsi sen jyrkästi. Nyt en varmaankaan enää uskaltaisi.
Myös meidät upgradattiin New Yorkin lennolla businessluokkaan ja pojat, kyllä oli mahtavaa. Oli ruokalistat, tärkätyt servetit, tilaa, mahtavat nojatuolit, shampanjaa tervetuliaisiksi jne,
mertsik
18.3.2017 at 19:05Kiitos Terhi 🙂 Ellen olisi itse kiinnostunut hyppäämisestä, olisin varmasti kieltänyt moisen myös tyttäreltä. Teillä on ollut mahtava lentomatka New Yorkiin, kun pääsitte businekseen. Sillä matkalla ehtii jo kunnolla nauttia siitä ylellisyydestä.
Terhi / Muru Mou
5.3.2017 at 21:00Olipas kiva lukea laskuvarjohyppykokemuksestasi. Itse en siihen tosiaankaan pystyisi, joten hatunnosto sinulle ja tyttärellesi! 🙂
mertsik
18.3.2017 at 19:06Kiitos Terhi 🙂
Venla / Breezes from my Atlas
6.3.2017 at 09:19Hauskoja muistoja! Olis kyllä kiva päästä joskus matkustamaan businessluokassa, mutta en tietenkään halua maksaa siitä. 😀 Pitääkin joskus hamassa tulevaisuudessa koittavalla häämatkalla testata sitä, saako upgreidauksen pelkästään mainitsemalla olevansa häämatkalla..
mertsik
18.3.2017 at 19:08Kannattaa yrittää! Minä olen muutaman kerran korottanut matkustusluokkaa pisteillä ja tosiaan Madridin lennolla kävi niin onnellisesti että saatiin upgreidaus. Tyttärelle se oli hurjan hieno kokemus, kun hän ei ollut aiemmin busineksessa matkustanut ja toki minäkin nautin täysin siemauksin 🙂
Teija / Lähdetään Taas
6.3.2017 at 10:58Wau! Ihania hetkiä. Minäkin haluaisin tandemhyppäämään. Kade 🙂
mertsik
18.3.2017 at 19:08Kiitos Teija 🙂 Ei muuta kun varaamaan hyppyä ensi kesäksi. Toki se onnistuu talvellakin, mutta kesällä varmasti miellyttävämpää.
Kati / Lähinnä Kauempana
7.3.2017 at 15:40Hienoja hetkiä ja upeat kuvat lentokoneesta. Olis kyllä joskus niin kiva päästä upgreidatuksi bisnekseen. Eivät vaan taida ottaa 4-henkisiä perheitä kahden pienen räkänokan kanssa! 😀 Ja laskuvarjohyppyä en taitaisi minä enää uskaltaa. Olet kyllä hurja!
mertsik
18.3.2017 at 19:10Kiitos Kati 🙂 Harvinaista herkkua tuo on enkä tiedä millä perusteella valitsevat ne onnelliset, jotka pääsevät bisnekseen. Finnair Plus -jäsenyydestä on ainakin tuossa kohti apua, mutta jos on monta jäsentä, niin millähän perusteella sitten arpovat..
Sateenmuru
10.3.2017 at 09:31Tuo Mount Everestin lento on unelma! Tandem-hyppyä voisin (ehkä!) kokeilla, ja no, kyllä se bisnessluokkakin kelpaisi. ; )
mertsik
18.3.2017 at 19:11Vuoristolento oli aivan ihana. Olisin voinut istua koneen kyydissä vaikka koko päivän vuoria ihaillen 🙂
Pirkko / Meriharakka
11.3.2017 at 15:46Palasin juuri Nepalin ja Bhutanin matkalta ja onnistuimme puhumaan itsellemme Himalajan puoleiset ikkunapaikat (tai ainakin yhden sellaisen) niin meno- kuin paluulennolla välillä Kathmandu – Paro.
On siinä jotain taikaa, tuon Mount Everestin näkemisessä, vaikka siis vaan lentokoneesta. Mutta lähemmäs emme koskaan tule päätymään tuota maailman korkeinta vuorta
http://meriharakka.net/2017/03/02/lento-himalajan-ylla/
mertsik
18.3.2017 at 19:12Kyllä siinä vuoressa jotain mahtipontista on, ei voi mitään. Kävinkin lukemassa teidän lentomatkasta. Upeita kuvia!
Kohteena maailma / Rami
12.3.2017 at 10:15Tuo Everestin lento oli mahtava! Itselle lennoista muistuu parhaiten mieleen eka lento parikymppisenä kaverin kanssa pienkoneella, kun se oli saanut lupakirjansa – mahtava puolituntinen taivaalla ja itse luin ohjekirjasta mitä pitää tehdä pilotin laskeutumisessa – tiimipeliä 🙂
mertsik
18.3.2017 at 19:14No tuohan on myös ollut hieno kokemus ja tiimityötä parhaimmillaan. Onneksi laskeutuminen sujui hienosti, kun olet siitä meille vielä kertomassa 🙂