Matkojeni ääniraidat

Musiikki on aina näytellyt suurta roolia elämässäni. Lapsena lauloin koulun kuorossa ja soitin sähköurkuja. Opettelin itsekseni nuotit ja ”Oi muistatkos Emma sen kuutamoillan…”kappaletta esitin uruillani, kun meille tuli vieraita. Sittemmin laulu ja soittohommat ovat jääneet, mutta edelleen kuuntelen paljon musiikkia. Autossa on aina radio päällä ja olen ns. kanavasurffari eli kuuntelen sitä radioasemaa, joka soittaa sillä hetkellä parhaimpia biisejä. Lenkillä kulkee pikkuruinen iPod mukana ja milloin minkäkin rytkeen tahdissa juoksentelen lähikaduilla ja metsissä.

Tietyt kappaleet tuovat myös mieleen kaupunkeja tai maita, joissa olen ollut. Olen joko kuullut kyseisen biisin siellä tai mielenyhtymä tulee jotain muuta kautta. Joidenkin kappaleiden kohdalla silmissäni alkaa pyöriä filmi, joka ei ole kappaleen virallinen musiikkivideo, vaan oman mielikuvitukseni tuotosta. Mistähän sekin tulee? Olen pidemmän aikaa pohtinut kirjoittavani aiheesta, mutta aina se on jäänyt muiden ideoiden jalkoihin. Lähtöportin Mika kirjoitti äskettäin omista musiikkimuistoistaan ja päätin, että nyt täytyy reipastua ja tarttua aiheeseen. Mikan mainion postauksen pääset lukemaan tästä.

Samuli Edelmann – Enkelten tuli

Kun lapset olivat alakouluikäisiä, teimme kahtena kesänä roadtrippejä kotimaassa sekä Ruotsissa. Olimme ostaneet ison teltan, johon vaivatta olisi mahtunut neljä aikuista. Kahden lapsen kanssa teltassa oli siis tilaa yllinkyllin.  Ensimmäisenä kesänä satoi aika paljon, ja muistan varsinkin Tampereen leirintäalueen, kun värjöttelimme teltassa sateen ropistessa kattoon. Tämä Samulin kappale soi siihen aikaan paljon radiossa. Se tuo mieleeni sen sadepäivän kun ajoimme kohti Tamperetta ja tytöt lauloivat tätä antaumuksella takapenkillä.

Chisu – Tie

Kuten osa teistä tietääkin, vietimme aikoinaan kaikki talvilomat Lapissa. Mieheni isällä oli Raattaman kylässä, Pallastunturin kupeessa mökki. Nykyisin se ei ole enää suvun omistuksessa ja Lapin reissut ovat vähentyneet. Chisun Tie tuo aina mieleeni aurinkoisen talvipäivän, kun ajoimme mökiltä kohti Pallastunturia. Suksiboksi oli täynnä lasketteluvälineitä ja kohta viilettäisimme pitkin Pallastunturin rinteitä. Sen jälkeen kaakaot Pallashotellin ravintolassa ja ehkä vielä toiset mökillä.

Coldplay – Viva la Vida

Tämä on mielestäni maailmankaikkeuden yksi parhaimmista biiseistä. Vaikka olen kuullut sen tuhansia kertoja, en kyllästy siihen. Mikan postaukseen jo kommentoinkin, että Coldplayn Viva la Vida vie minut Nepaliin. Sinänsä hassua, etten ole sitä siellä koskaan kuunnellut. Silti se tuo mieleeni vaelluspolut ja lumihuippuiset vuoret. Mielenyhtymä tulee todennäköisesti siltä ajalta, kun kuljin työmatkat junalla. Luin silloin paljon ja varsinkin kaikki kirjastosta löytämäni Everestin tai K2:n huiputusta koskevat kirjat olivat mieluisia. iPodissa raikasi Coldplay ja melko usein juuri Viva la Vida.

Olen päättänyt, että kun seuraavan kerran menen Nepaliin, minun täytyy ottaa siellä oma Viva la Vida -hetki. Istua vaelluspolun reunaan ja katsella maisemia. Olen myös sitä mieltä, että Viva la Vidan musiikkivideo pitäisi tehdä uusiksi. Eihän se ollenkaan vastaa omia mielikuviani 🙂

Abba – Gimme! Gimme! Gimme!

Jos Viva la Vida tuo mieleen Nepalin, niin tämä Abban kappale puolestaan vie Skotlannin nummille. Syytän tuosta mielenyhtymästä Viisikkoa. Muistattehan sen kirjasarjan, jota jokainen nuori luki ainakin minun nuoruudessani. Skotlannissa en ole koskaan käynyt, mutta muistan pienenä tuumineeni, että sinne aion matkustaa kun minusta tulee iso. Viisikko-kirjat ja Abba olivat sen aikaisia lemppareita. Siitä huolimatta on mielenkiintoista, että miksi juuri Gimme! Gimme! Gimme! tuo niin vahvan tunnesiteen Skotlannin nummille eikä vaikkapa Mamma mia. Sitä olen varmasti yhtälailla kuunnellut kirjoja lukiessa. Nämä ovat ilmeisesti näitä henkimaailman juttuja, joita ei voi järjellä selittää.

Adele – Someone like you

Olen aina ollut huono nukkumaan yölennoilla. Niin myös silloin kun lensimme Perun Limasta kohti Madridia. Koska en jaksanut katsoa elokuvia, valitsin lentokoneen viihdearsenaalista musiikkia. Kuulin tämän Adelen kappaleen silloin ensimmäistä kertaa. Tunnistin Adelen äänen, mutta ihmettelin mikä biisi oli kyseessä. Myöhemmin siitä tuli iso hitti myös Suomessa ja se soi paljon radiossa. Vieläkin tämä kappale tuo mieleen hiljaisen ja hämärän lentokoneen. Vieressäni tuhisee joku tuntematon kanssamatkustaja. Adelen kaunis ääni rauhoittaa ja melkein vaivun uneen.

Don Omar ft. Lucenzo, Daddy Yankee, Akon & Pitbull- Danza Kuduro

Sitten vauhdikkaampiin muistoihin. Vietimme perhelomaa Turkin Alanyassa ja päätimme osallistua laivaretkelle. Ajelimme pitkin rannikkoa ja välillä pysähdyimme uimaan. Oli juuri sellainen lomapäivä, jonka haluaa talven pimeinä ja kylminä päivinä muistaa. Aurinko porotti siniseltä taivaalta, kädessä oli kylmä juoma ja kaikilla oli hauskaa. Tätä kappaletta luukutettiin aika lujaa laivan kaiuttimista.

Enrique Iglesias – Tired of being sorry

Mitäpä olisi musiikkimuistot ilman Enriquea? Olin pyytänyt kyseistä levyä joululahjaksi ja ilmeisesti olin ollut kiltti, koska se paketista löytyi. Olimme lähdössä sinä jouluna Thaimaahan ja kopioin lähtöhässäkässä uuden levyn iPodille. Yölennolla olisi aikaa kuunnella musiikkia. Tätä kappaletta tuli kuunneltua toistolla kymmeniä kertoja ja aina se tuo mieleen Thaimaan yölennon. Tämä on myös yksi niistä kappaleista, jolle olen kehittänyt ihan oman musiikkivideon.

Rita Ora – Anywhere

Tämä kappale ei periaatteessa voi tuoda vielä mitään matkamuistoja mieleen, koska se on melko uusi enkä ole sitä millään matkalla (työmatkoja lukuunottamatta) kuunnellut. Siitä huolimatta se vie ajatukseni samantien Kaliforniaan. Koska olen ensi kesänä sinne menossa, niin otetaan tämä jo etiäisenä mukaan. Ehkäpä luukutan tätä kun ajelemme pitkin Kalifornian rannikkoa.

Minkälaisia musiikkimuistoja sinulla on?