”Kaksivuotiailla uteliaisuus lisääntyy ja tämän seurauksena lapsi alkaa tutkia jännittävää ympäristöään. Mutta maailma ei ole helposti ennustettavissa, eikä lapsi pysty aina tekemään sitä, mitä hän haluaa. Elämän pettymykset voivat aiheuttaa kaksivuotiaille valtavia raivokohtauksia ja syvää epätoivoa.” Tämä lainaus on Vau.fi sivulta, jossa kerrotaan minkälaisia ovat 2-vuotiaat lapset. Sopisikohan määritelmä myös blogiini, jonka kakusta puhalletaan tänään kaksi kynttilää?
Uteliaisuus on lisääntynyt
Uteliaisuus maailmaa kohtaan on lisääntynyt ja sen huomaan siitä, ettei mikään matkakohde tunnu enää siltä, ettenkö voisi sinne matkustaa. Vielä joitakin vuosia sitten esimerkiksi Itä-Euroopan maat ja Venäjä saattoivat aiheuttaa nenän nyrpistelyä. Nyt toitotan täällä blogissa, miten Pietari on yksi hienoimmista kaupungeista, missä olen käynyt. Miten näin on päässyt käymään? Vastauksena ei ole venäläisten tekemä aivopesu, vaan tietoisuuden lisääntyminen.
Tietoa imen muun muassa matkablogeista. Suurin osa maailman maista on jollain tavalla edustettuna blogimaailmassa. On kiehtovaa lukea kohteista, joista ei tiedä yhtikäs mitään. Kun Meriharakan Pirkko miehensä kanssa vieraili Saudi-Arabiassa viime syksynä, ahmin jokaisen kirjoituksen. Maahan ei helposti pääse enkä tiedä tuleeko minulle koskaan mahdollisuutta sinne matkustaa, mutta Pirkon postauksia oli kiva lukea. Kohde oli erilainen ja harva voi kertoa siellä käyneensä.
Epätoivoa ja raivokohtauksia?
Blogi ei ole onneksi vielä aiheuttanut kumpaakaan. Tai jos totta puhutaan, niin epätoivoa joskus. Ennen kuin aloitin oman blogini, suurin huolenaihe oli ajankäyttö. Pitkän työmatkan vuoksi illat jäävät kovin lyhyeksi ja olen usein myös hyvin väsynyt. Alkuun ahkeroin blogin parissa iltaisin ja viikonloppuisin. Yritin puristaa kaksi postausta viikossa maailmalle ja aika hyvin siinä onnistuinkin. Materiaalia oli paljon kasassa, koska olin jo vuosia pitänyt matkoilla päiväkirjaa ja sen antimia hyödynsin. Nyt kun lähes kaikki vanhemmat matkat on käyty läpi eikä aineistoa ole enää samalla tavalla, on tahtikin hiipunut yhteen postaukseen viikossa. Jos ei ole uutta matkaa näköpiirissä, pitää aiheita ammentaa jostain muualta. Tässä kohtaa meinaa epätoivo astuu peliin.
Miten bloggaaminen on muuttanut elämää
Nykyisin pyrin keskittämään postauksien kirjoittamisen viikonloppuihin, jolloin olen virkeämpi ja on enemmän aikaa. Mikä onkaan ärsyttävämpää, kun on illalla hyvä kirjoitusflow menossa ja on pakko mennä nukkumaan.
Vaikka kirjoittaminen on suurimmaksi osaksi siirtynyt viikonlopuille, blogi pyörii mielessä päivittäin. Pitkien ajomatkojen aikana saatan pohtia uusia aiheita, otsikoita, aloituksia ja jopa kirjoittaa mielessäni uusia postauksia. Olisi kiva kuulla blogikollegoilta, onko heillä tällaisia mielikuvaharjoituksia käytössä. Ne auttavat siinä vaiheessa, kun olen tyhjän ruudun äärellä ja pitäisi alkaa suoltamaan tekstiä. Kun olen niitä etukäteen miettinyt, postaukset syntyvät helpommin.
Blogin kautta olen myös päässyt tilaisuuksiin, joista en muuten tietäsi mitään. Yksi parhaimmista asioista on tietysti ollut ihmiset, joihin olen saanut tutustua. Hienoja tyyppejä, joihin en välttämättä muuten olisi törmännyt. Nyt tiedän keneltä voin kysyä muun muassa vaellusvinkkejä pohjoiseen, ehdotuksia Dublinin parhaimmista pubeista tai Saksan parhaimmista ravintoloista <3
Suosituimmat postaukset kahden vuoden ajalta
Google Analyticsin mukaan blogin viisi suosituinta postausta ovat olleet:
1. Vinkkejä Madridiin matkustaville
2. Minkälainen lomakohde on Jordanian Aqaba
3. Illallinen entisessä kenkäkaupassa – Bistro Popot Lahti
4. Purjeveneellä Tallinnaan
5. Viikonloppu Barcelonassa
Madridin vinkkipostaus on pitänyt pintansa siitä lähtien, kun sen kirjoitin. Tänä kesänä se ei ole keikkunut luetuimpien joukossa, mutta veikkaan, että syksyllä se sinne taas ilmestyy. Bistro Popot oli minulle yllätys, koska kirjoitin sen blogin ollessa vain muutaman kuukauden ikäinen. Silloin se ei vielä pottia räjäyttänyt, mutta näiden kahden vuoden aikana sitä on luettu tasaiseen tahtiin. Googlesta se myös löytyy hyvin – kiitos optimoinnin.
Viiden luetuimman ulkopuolelta haluan nostaa vielä Singaporen. Kävimme siellä viime syksynä ja kirjoitin matkan jälkeen useita postauksia. Ne ovat olleet kuukausi toisensa jälkeen suosituimpien joukossa. Näin kesällä nousee hyvin myös artikkeli Kalkkisten kanavan vieressä olevasta Mani-Baarista. Se oli tämän vuoden heinäkuussa blogin suosituin juttu.
Analytiikan tutkiminen on kiehtovaa ja katselin myös avainsanoja, joilla blogiin on tultu. Joskus sieltä voi löytää helmiä, mutta nyt ne olivat suurimmaksi osaksi asiallisia, matkakohteisiin liittyviä. Oudoin taisi olla ”maailman kaunein talo”. En ole muistaakseni missään postauksessa sellaista maininnut. Myös ”tyttöjen viikonloppu” ja ”hammassärky lentokoneessa” hauilla on päädytty blogiin, mutta niistä löytyy juttua.
Seuraathan blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Blogit.fi:ssä.
24 Comments
Piyya
31.7.2018 at 20:52Onnea kaksi vuotiaalle blogillesi ?
Kuullostaa ihan sellaiselle mihin voin varmasti kahden vuoden päästä itse samaistua.
Postaustahti täytyy tulla itsestään, hutiloiden tai pakolla ei tuu hyvää julkaisua. Mun heinäkuu on mennyt ilman että olen millään ehtinyt kirjoittaa mitään, ensin se tuntui ihan hirvelle, mutta otan iisisti ja postaan kun ehdin.
Onnea vielä ja pitkää ikää blogillesi ja paljon matkoja toivottaen sinulle
Merja / Merjan matkassa
8.8.2018 at 17:08Kiitos Piyya! 🙂 Näinhän se on, että postaustahti muodostuu siitä minkä verran on aiheita ja aikaa kirjoittaa. Nykyinen yksi postaus viikossa -tahti on sellainen, minkä pystyy työssäkäyvänä toteuttamaan.
Suunnaton
31.7.2018 at 20:55Onnea kaksivuotiaalle! Tuo alun lainaus tuntuu osuvan kuin nenä päähän. Monet ovat ”pelotelleet”, että toinen vuosi olisi paljon ensimmäistä hankalampi. Juuri muutamia päiviä sitten mietin, että niin se on tavallaan ollutkin, vaikka mulla tuo 2 vuotta tulee täyteen vasta loppuvuonna. Jonkinlainen ikäkriisi tässä alkaa selvästi olla, kun oman suunnan pitäisi olla jo selkeä ja samalla tajuaa, miten vähän sitä blogimaailmasta tietääkään.
Tuo blogin mielessä pyörittelykin on tuttua. Mä usein ahmin ideoita niin, että ne jäävät pitkäksi aikaa pyörimään päässä. Viime yönä heräsin vähän väliä siihen, kun päässä surisi se, millaisia insta storyjen pitäisi olla 😀
Merja / Merjan matkassa
8.8.2018 at 17:11Kiitos Suunnaton! 🙂 Ensimmäisenä vuonna on lupa ihmetellä vielä monia juttuja mutta toisena pitäisi sitten jo tietää kaikenlaista. Vähän samanlaista kuin uuteen työpaikkaan meno. Siellä vaan tartutaan toimeen jo nopeammin. Kiva kuulla, että sinullakin on samoja metodeja käytössä 😉
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
31.7.2018 at 22:55Onnea 2-vuotias! Ilmiselvästi osaat kävellä jo omin jaloin hyvin tukevasti 🙂 Tunnistin itseni sun jutusta monissa kohtaa. Blogi pyörii mielessä aina vapaa-ajalla (ehkä liikaakin) ja vähän kaikessa on mukana sellaiset blogisensorit, jotka mittailevat mahdollisuutta löytää uutta aineistoa blogia varten. Olen myös omalla kohdallani huomannut, että mitä enemmän luen erilaisia matkablogien postauksia, sitä enemmän häviää ennakkoluulot matkakohteista. Oikeastaan mikä tahansa maa tai paikka voisi tänä päivänä olla potentiaalinen.
Merja / Merjan matkassa
8.8.2018 at 17:13Kiitos Annemaria! 🙂 Blogi on tosiaan tukevasti mielessä ja kaikenlaisia ideoita tulee pyöriteltyä ajomatkojen aikana tai illalla nukkumaan mennessä. Pitäisi laittaa sängyn viereen vihko ja kynä minne voisi rustailla ajatuksia ylös, niin ne eivät häiritsisi unta.
Katja / Lähtöselvitetty
1.8.2018 at 09:33Onnea- sieltä se uhmaikä hiljalleen lähestyy! Mulla on nykyään tapana kirjoittaa aikaisin aamulla. Katson illalla valmiiksi aiheen, mikä on seuraavana aamuna vuorossa. Sitten aamulla suihkussa hiuksia pestessäni mietin samalla lähtökohtaa, josta lähden liikkeelle. Joskus se on jo kirkkaana mielessä, mutta toisinaan sitä pitää vielä vähän miettiä. Kun tulen pois suihkusta, pitää mun tietää, mistä lähden liikkeelle, kun koneen ääreen istun.
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:32Kiitos Katja! 🙂 Aamu olisi varmaan paras aika kirjoittaa, koska silloin sitä on virkeimmillään. Valitettavasti se ei minulla onnistu kuin viikonloppuisin. Arkena en jaksa kuitenkaan neljältä herätä blogihommiin 😉 Kiva kuulla muiden käytännöistä. Jokaiselle on kuitenkin muodostuneet ne omat kirjoitusrutiinit.
Emilia / maailmanlaidalla
1.8.2018 at 10:12Onnea 2-vuotiaalle <3 Blogiasi on ilo lukea ja on ollut ilo myös tutustua bloggaajaan blogin takana.
Samanlaisia aatoksia myös tuoreella bloggaajalla. Blogi pyörii mielessä usein ja monesti myös mielikuvissani olen blogijuttua kirjoittanut silloin, kun en ole ollut koneen äärellä. Nämä jutut syntyvätkin sitten melkein kuin itsestään, kun niitä pääsee koneen äärelle kirjoittelemaan. Blogiaiheita myös syntyy välillä kuin itsekseen ja toisinaan on luomisen tuskaa. Nyt kesällä olimme kolmen viikon reissussa ja materiaalia olisi vaikka ja kuinka, mutta jutut eivät vaan tunnu syntyvän.
Ja tuo uteliaisuus… Sitä olisi niin kiva päästä näkemään monia paikkoja. Toisten blogeista ammentaa uusia kohteita, joiden olemassaolosta ei ole aikaisemmin edes tiennyt. Nyt monet niistä keikkuvat siellä "pakko käydä edes kerran elämässä"- listalla.
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:37Kiitos Emilia kivasta kommentista <3 Kesä on tunnetusti sellaista aikaa, että on niin paljon muutakin puuhaa ja kirjoittaminen jää toiselle sijalle. Kunhan syksyn pimeät iskevät todenteolla päälle, niin koneen äärellä tulee vietettyä enemmän aikaa. Niin totta, että must see -lista kasvaa koko ajan. Saas nähdä mihin kaikkiin paikkoihin sitä pääsee ja mitkä jäävät haaveiksi.
sari/matkalla lähelle tai kauas
5.8.2018 at 16:39Onnea kaksivuotiaalle! Kyllä vaan reissussa ja jopa ennen reissua voin tehdä esim listoja asioista, joita haluan matkalla kokea. Niistä listoista lähtee monesti juttukin liikkeelle ja sitten tietysti matkalla kokemia asioita pyörii mielessä ja tulee pohdittua, miten ja mitä niistä voisi pistää juttuihin. Vaarallista on toisten blogien lukeminen, koska bucket -lista sen kun vaan kasvaa! Mukavia kirjoitushetkiä, toivoo kolme vuotias bloggari.
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:42Kiitos Sari! 🙂 Mitä paremmin matkan suunnittelee, sitä paremmin siitä saa irti. Huomasin meidän Kalifornia reissun jälkeen, että joitakin kivoja paikkoja jäi näkemättä, kun en ollut riittävästi jaksanut etukäteen ottaa asioista selvää. Edellisiltana googlailu olisi jopa auttanut, mutta iltaisin oli niin väsynyt pitkästä päivästä ettei jaksanut sen enempää suunnitella tulevaa.
Elina Marjaana Travel Blog
6.8.2018 at 18:12Onnea 2-vuotiaalle! Täällä puolestaan 1-vuotiaalla on ollut monia samoja pohdintoja, etenkin ajankäyttöön liittyen. Kaksi postausta viikossa olisi loistava tahti ja ainakin omalla kohdalla ideat ja innostus riittävät siihen, mutta aikaa ei vain millään meinaa olla tarpeeksi. Siitäkin huolimatta blogi on ihan loistava tapa matkailla, dokumentoida ja jakaa kokemuksia. 🙂
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:45Kiitos! 🙂 Aikaa kun saisi jostain lisää, niin se olisi hieno juttu. Mulla on nyt esim. tulevat viikot aika täysiä työjuttuja ym. vuoksi ettei iltaisin ole mahdollista kirjoitella ja ensi viikonloppu menee reissussa. No, jos ei saa postausta tehtyä niin eihän se maailma siihen kaadu. Korkeintaan vähän horjahtaa;)
Pirkko / Meriharakka
10.8.2018 at 08:58Onnea kaksivuotiaalle – ja kiitos blogimme maininnasta!
Saudi-Arabian ja Libanonin jälkeen kovin eksoottisia kohteita ei meillä olekaan ollut – vai kelpaisiko Mongolia sellaiseksi? 🙂
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:46Kiitos Pirkko! 🙂 Mongolia on ainakin minun näkökulmastani eksoottinen ja nekin jutut olen mielenkiinnolla lukenut. Toiveissa olisi itsekin sinne joskus päästä.
Virpi/Hätälasku matkablogi
11.8.2018 at 09:33Onnea 2-vuotiaalle! Aivan tutulta kuulostaa nuo mielikuvaharjoitukset ja toki myös tuo ajankäyttö. Nykyään osaa jo ottaa rennommin, parempi kirjoittaa virkeänä ja ajan kanssa kuin suhaista nopeasti ”kunhan nyt jotain saan julkaistua”-tyylillä.
Mukavia matkoja tuleville vuosille ja paljon kivoja kirjoitushetkiä!
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:51Kiitos Virpi! 🙂 Mielellään käyttää kunnolla aikaa postauksien tekoon. Kyllähän se hätäisesti kyhätty juttu näkyy myös laadussa.
Anna | TÄMÄ MATKA
11.8.2018 at 10:49Onnea 2-vuotiaalle!
”Pitkien ajomatkojen aikana saatan pohtia uusia aiheita, otsikoita, aloituksia ja jopa kirjoittaa mielessäni uusia postauksia.”
Teen tätä illasta, ennen uneen vaipumista. Eli mietiskelen ja pyörittelen, mistä haluaisin kirjoittaa ja miten siitä voisi kirjoittaa. Välttämättä en enää aamusta muista, mihin tulokseen olen tullut, mutta usein sieltä jotakin ideaa mieleen jää 🙂
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:55Kiitos Anna! 🙂 Ajomatkojen lisäksi aiheet pyörivät mielessä myös iltaisin ennen nukkumaan menoa. Aikaisten herätysten vuoksi yritän tyhjentää mielen siinä vaiheessa, mutta eihän se aina onnistu. Jos keksii illalla hyvän näkökulman, niin siitä innostuu sen verran ettei uni meinaa millään tulla silmään.
Periaatteen Nainen
11.8.2018 at 20:45Paljon onnea parivuotiaalle! Kiva kooste, ja listafriikki tykkää erityisesti kaikesta tilastotiedosta 🙂
Merja / Merjan matkassa
12.8.2018 at 15:58Kiitos! 🙂 Kiva kuulla, että tilastot kiinnostaa.
Outi / Maa Quzuu
12.8.2018 at 22:47Onnea 2-vuotiaalle! Eipä tullut viikonlopun aikana puhetta tästä, vai meniköhän multa ohi..? Se on paljon mahdollista.. 🙂 Komppaan täysin sua siinä, että ihan parasta tässä kaikessa on uusiin ihmisiin tutustuminen. Ja toisaalta myös juuri tuo, että tulee kiinnostuttua sellaisista paikoista, joista ei ikinä olisi arvannut edes alkaa ottamaan selvää! Koukuttava harrastus kaiken kaikkiaan!
Merja / Merjan matkassa
16.8.2018 at 20:13Kiitos Outi! <3 Ei siitä tainnut muuten olla puhetta tai sitten en itsekään enää muista. Uudet ihmiset ja kiinnostavat paikat ovat kyllä tämän harrastuksen parhaimpia puolia.