Seitsemän viikon unelmaloma

Seesteinen päivä kesämökillä. Lounaan jälkeen uppouduin selailemaan puhelimesta uutisia. Yhtäkkiä sormi pysähtyi, luin uutisen kahteen kertaan ja huusin miehelleni: ”Arvaa mitä!” Kerroin uutisen sisällön, hetken aikaa tuijotimme toisiamme ja tiesimme, että aika oli koittanut!

Unelmaloma maailmalla. Siitä olimme haaveilleet monta vuotta. Aina aika ajoin fiilistelimme miten mahtavaa olisi ottaa töistä vapaata ja vain lähteä talvea pakoon auringon alle. Mutta aina oli jotain mikä esti meitä lähtemästä. Velvollisuuksia ja kaikenlaisia muita syitä, joiden vuoksi meidän piti pysyä Suomessa, löytyi useita. Kun uutinen hallituksen kaavailemasta vuorotteluvapaan ja opintovapaan lopettamisesta tuli, tiesimme, että jos haluamme toteuttaa unelmamme, nyt on se hetki.

Kesäloman päätyttyä selvittelimme töissä mahdollisuuksia saada vapaita. Mies sai haluamansa vuorotteluvapaan ja minulle myönnettiin opintovapaa. Opiskella voisi missä päin maailmaa tahansa, joten avoimen yliopiston kurssit onnistuisi vaikka hiekkarannalla. Syksyn aikana järjestelimme asioita niin, että pääsimme 1.1.2024 lähtemään unelmamatkallemme.

Unelmamatkan reitti

Kun muut juhlivat uutta vuotta, me pakkasimme laukkuja ja hoidimme viimeisiä matkaan liittyviä asioita. Vuoden ensimmäisen päivän iltana matkustimme junalla lentokentälle ja hyppäsimme Finnairin suoralle Singaporen lennolle. Kaupunki oli meille tuttu muutaman vuoden takaiselta lomalta, joten vietimme siellä vain yhden yön. Päivällä kävimme Singaporen kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa käynti jäi viime reissulla välistä.

Illalla nousimme taas koneeseen, joka vei meidän tällä kertaa Perthiin, Australiaan. Tämä oli meidän toinen matkamme Australiaan. Edellisellä kerralla vietimme siellä syntymäpäiviäni juuri ennen koronaa alkuvuodesta 2020. Silloin tutustuimme Sydneyyn ja Cairnsiin sekä kävimme Isolla Valliriutalla. Nyt halusimme nähdä uusia paikkoja ja niihin tutustuminen alkoi mukavasti maan länsirannikolta, joka on monelle vähemmän tunnetumpaa Australiaa. Lännen lisäksi halusimme käydä myös itärannikolla ja sieltä matkakohteeksi valikoitui Brisbane. Mieheni entinen työkaveri perheineen asuu siellä ja he ystävällisesti lupautuivat majoittamaan meidät. Saimme lainata myös heidän autoaan parina päivänä ja ajelimme Gold Coastilla sekä Sunshine Coastilla.

Alusta lähtien oli selvää, että matkan pääkohde olisi Uusi-Seelanti. Se oli ollut haaveenani monta vuotta. Uusi-Seelanti on kuitenkin niin kaukana, että sinne matkustaminen vaatii aikaa eikä siihen viikon tai kahden vuosiloma oikein riitä. Lensimme Brisbanesta pohjoisaarelle Aucklandiin. Olimme kaupungissa sopivasti samaan aikaan kun maailmanympäripurjehdus Ocean Globe Racen kolmas etappi käynnistyi. Olisimme muuten viettäneet Aucklandissa vain yhden yön, koska kaupunki itsessään ei ole kovin kummoinen mutta purjehdustapahtuman vuoksi jäimme sinne toiseksi yöksi. Oli hauskaa käydä katsomassa upeita veneitä, tavata suomalaismiehistön jäseniä ja hurrata jokaiselle veneelle, joka lähti kohti uutta etappia. Parin Aucklandissa vietetyn päivän alkoi tie kutsui, otimme vuokra-auton alle ja ajelimme noin viikon verran ympäri pohjoissaarta.

Kun auto oli palautettu takaisin Aucklandiin, lensimme Christchurchiin eteläsaarelle. Sieltä olimme varaneet matkailuauton 10 päiväksi ja pääsimme viettämään monen monen vuoden tauon jälkeen camping elämää. Siihen asti sää oli suosinut meitä ja olimme hikoilleet hellelukemissa. Eteläsaarella lämpötila painui parina yönä melkein nollaan eikä päivälläkään kovin lämmintä ollut. Pitkähihaisille ja -lahkeisille tuli taas käyttöä. Mutta ne maisemat! Huh, ne olivat sellaista silmäkarkkia, ettei mitään rajaa.

Lue lisää Uudesta-Seelannista:
Milford Sound -vuonoristeily
Franz Josefin jäätikkö
Kaikoura
Yöpyminen viinitilalla ja ihastuttava Akaroa

Matkareitti Uuteen-Seelantiin asti oli ollut selkeä, mutta siitä eteenpäin emme olleet varmoja miten matka jatkuisi. Kun lähdimme matkalle tammikuun alussa meillä oli varattuna vain lennot Aucklandiin asti. Loput lennot ostimme matkan varrella sitä mukaa, kun reitti varmistui. Yksi toive oli päästä jollekin Tyynenmeren paratiisisaarista. Niillekään ei tulisi varta vasten lähdettyä, mutta nyt kun olimme ”nurkilla”, saaret olisivat helpommin saavutettavissa. Pyörittelimme eri vaihtoehtoja ja lopulta Fidzi nousi suosikiksi. Olin kuullut, että pääsaarelle ei kannata jäädä vaan parhaimmat rannat löytyvät pieniltä saarilta. Meillä olikin aluksi varattuna majoitus Malolo-saarelta, mutta lopulta päätimme perua sen ja majoittua pääsaarelle ja tehdä sieltä käsin saariretkiä.

Mutta mihin menisimme Fidziltä?

Mietimme erilaisia vaihtoehtoja, osa niistä oli aika villejäkin. Päätökseen vaikuttivat lopulta hyvät lentoyhteydet ja totta kai myös hinta. Päädyimme lopulta Balille, joka ei missään vaiheessa ollut edes suunnittelupöydällä, mutta osoittautui kuitenkin oikein hyväksi vaihtoehdoksi. Fidziltä ei ole sinne suoria lentoja, joten palasimme takaisin Brisbaneen yhdeksi yöksi ja jatkoimme sieltä matkaa. Balilla vietimme pari yötä Ubudissa ja toiset kaksi Nusa Dualla. Balista jäi hyvät fiilikset ja sinne haluaisin joskus uudestaan.

Balin jälkeen oli vuorossa Vietnam. Halusimme viettää muutaman päivän Aasiassa ja Vietnamin matkasta olimme aikoinaan puhuneet paljon. Nyt oli aika toteuttaa se haave! Alunperin suunnitelmissa oli käydä Vietnamin lisäksi myös sen naapurimaissa, mutta matkaväsymys alkoi painaa. En myöskään usko, että olisimme jaksaneet enää nauttia monesta uudesta kohteesta samalla tavalla kuin reissun alussa. Päätimme, että Vietnamin jälkeen suuntaamme nenulit kohti kotia ja palaamme Aasiaan joskus myöhemmin. Lensimme aluksi Ho Chi Minhiin (ent. Saigon) ja sieltä muutaman päivän päästä maan pohjoisosaan Hanoihin.

Lue myös: Halong Bay -risteily

Viimeinen siirtymä ennen kotia oli Qatarin Doha. Hyödynsimme lentoyhtiön tarjoamaa stop-overia ja vietimme siellä yhden yön. Aamulla matka jatkui pilviseen ja sateiseen Helsinkiin.

Matkareittimme kokonaisuudessaan oli siis tällainen: Helsinki – Singapore – Perth (Australia) – Brisbane (Australia) – Auckland (Uusi-Seelanti) – Christchurch (Uusi-Seelanti) – Nadi (Fidzi) – Brisbane (Australia) – Denpasar (Bali / Indonesia) – Ho Chi Minh (Vietnam) – Hanoi (Vietnam) – Doha (Qatar) – Helsinki

Reissu kesti yhteensä seitsemän viikkoa ja on pisin matka, jonka olen koskaan tehnyt. Sanomattakin selvää, että tämä matka heilahti kerta heitolla ykköseksi kaikista matkoistani. Seitsemän viikon aikana näimme ja koimme niin paljon kaikenlaista, että sen sulatteluun menee aikaa. Pääsin moneen sellaiseen paikkaan, joista olin pitkään haaveillut ja välillä piti oikein nipistää itseään, että onko tämä totta.

Kirjoitan jokaisesta matkakohteesta erilliset jutut, joissa kerron tarkemmin majoituksista, nähtävyyksistä yms. Mikäli sinulla on mielessä kysymyksiä matkaan tai yksittäisiin kohteisiin liittyen, jätä rohkeasti kommenttia.